Ainoa pyörä millä on oikeasti pelottanut ajaa oli joku alkupään Kawa 10R ilman mitään avustimia. Keuli kaasulla 200 mittarilukemasta ja voblasi tankoa niin perkeleesti epätasaisella asfaltilla kun vähän kevensi. Oisko sitten avustimista ollut apua? Enpä tiiä. Ehkä on tervettä kunnioittaa raivohullua pyörää, eikä yrittää rauhoittaa sitä elektroniikalla, että voisi kadulla ajaa vielä kovempaa. Itse ainakin arvostan tuntumaa pyörään ja omien/pyörän rajojen tiedostamista.
Radalla avustimilla saa varmasti nipistettyä kierrosaikoja paremmaksi ja äärimmäisen huollellisuuden tarve vähenee tai ainakin siirtyy muuhun kuin täysin "analogisella" pyörällä. Kadulla nyt menee muutenkin omavastuun puolelle, jos alkaa tarvita keulimisen ja sutimisen estoja, jotta voisi ajaa vielä kovempaa. ABS taasen on selkeä turvavaruste, mutta silti olisi ihan hyvä opetella jarruttamaan. Täysin väärä periaate on, jos avustimilla yritetään paikata puutteellista ajotaitoa, siis kadulla. Tai sitten ei edes tarvitse opetella, koska elektroniikka hoitaa homman.
Olkoon apupyörät jos kerran pakko, mutta useita tonneja en oikein haluaisi niistä maksaa erillisenä lisävarustepakettina (kyse on ainoastaan ecun ohjelmasta), mutta periaatteessa minulle moottoripyörä on raaka kone, mikä saakin vähän temperamenttinen ollakin.
Ensimmäinen autoni Oli Taunus ja sain kortin talvella, joten siinä tuli liukkaankelin harjoittelu ihan luonnostaan. Oppihan siinä sen, että sladi on ihan hyvä ja hallittu tapa kuljettaa autoa, ei paniikkitilanne.