Vuosi taisi olla siinä 1992-1993 kun pihaan pyörähti ensikosketus motorisoituihin ajoneuvoihin, Kawasaki KLX250.
Olihan se sitten melkoinen operaatio kun 12v nappula ihmetteli että mitäköhän tommosella pitäisi tehdä, oma ulottuvuus ei riittänyt kunnolla edes käynnistyspolkasuun puhumattakaan siitä että olis ollu minkäänmoista käsitystä hallintalaitteista.
Turvavarustusta päälle vaan ja isä polkemaan mopoa käyntiin, äijä kiipeää aparaatin selkään ja yrittää muistella kovasti niitä ohjeita joita sai pyörän liikuttamista varten. Pikkasen kaasua ja kytkin niin hitaasti ylös kun vain pystyy, no ne jäljet sitten olikin nurmikossa seuraavat muutamat vuodet kun isot nappulat kaivo uuden ojan keskelle pihaa.
Ihme kyllä, pysy vielä pystyssäkin ja siitä sitten hissukseen harjottelemaan pitkin peltoja ja piha-alueita, kesäloman viettopaikassa kun moisia riitti määrissä. Kun homman kanssa hissuksiin pääs sinuiks niin tulihan sitä pihapiiriä laajennettua sitten lähiseutujen soramontuillekin.
Rapaa tuli siitä sitten lennäteltyä sinne myhäsemmälle teini-iälle asti, jonka paikkeilla loppui harrastelu sen myötä että keksi jo paljon fiksumpaakini tekemistä kesälomiksi kuin mädättyä maalla perheen parissa, mikäs sen hienompaa kuin kiskoa kaljaa kavereiden kanssa.
Mopoahan en koskaan omistanut, enkä piikkiäkään...
Sitten tuossa männäkesänä tuli vastaan tilanne, että oli hyvään hintaan pyörä kaupan ja sattu olemaan tililläkin senverta ylimäärästä että pitihän se ostaa pois kuleksimasta. Ja siinä sitten heräili idea siitäkin että niin, varmaan tarttis se A-korttikin ajaa. Jotta siinä se rapiat 10 vuotta venähti herätellessä sisäistä motoristia ja nyt kun se on valveilla niin eihän tuota pirulaista saa enää uinumaan lainkaan...