1.päivä 4.7.2016
Kyseessä on siis ensimmäinen prätkäreissumme ulkomaille. Aamulla lähdimme Tampereelta kohti Helsinkiä pilvisessä, mutta sateettomassa säässä. Loppumatkalla vettä tosin lensi tieltä aikaisemman sateen jäljiltä. Juuri ennen reissua hankittu tomtom navigaattori oli mulle kaiken kaikkiaan uusi tuttavuus ja yhteistyö sen kanssa ei heti ottanut sujuakseen. Määränpääksi olin laittanut länsisataman Helsingissä. Ensin se kehotti kääntymään kehä kolmoselle kohti itää. Vähän ajan kuluttua se keksi, että meidän pitää mennä Kannelmäkeen. Kieltäydyin edelleen tottelemasta ja loppumatkan satamaan tomppa neuvoi kiukuttelematta.
Ensimmäinen ja reissun pahin pullonkaula oli Helsinki ja sen liikennevalot. Joka risteyksessä seisottiin punaisissa niin kauan, että hirvitti ja v…tti. Lopulta päästiin satamaan, ilman että kone keitti, vaikka lämmöt uhkaavasti nousivatkin. Muutamissa valoissa sammutin moottorin katastrofin välttämiseksi. (jostain syystä flekti ei käynnistynyt)
Satamassa kaikki sujui ilman säätöä ja hyvissä ajoin paikalla olleina pääsimme laivaan ensimmäisten joukossa. Pyörä liinalla lattiaan kinni ja keula kohti Tallinnaa. Ms Superstarin avattua porttinsa Tallinnassa pääsimme heti matkaan. Samalla laivalla tullut eestiläinen motoristi näytti meille ystävällisesti tien ulos kaupungista, joten navia emme tässä kohtaa tarvinneet. Matka kohti Pärnua eteni aurinkoisessa ja lämpimässä säässä ja liikennekin sujui mallikkaasti. Vähän ennen kaupunkia laitoin tompan taas töihin ja tällä kertaa se opasti meidät mukisematta Koidula Park-hotelliin, jossa meillä oli huone varattuna. Pyörä saatiin sisäpihalle muutaman aikaisemmin tulleen pärrän kaveriksi piiloon ”uteliaiden” käpälöinniltä. Päivän kilometrit 322.
Sitten laukut kantoon ja huoneeseen. Juuri kun ovi kolahti kiinni, alkoi oikein ravakka sadekuuro. Sopiva ajoitus tällä kertaa säästi meidät kastumiselta. Hotellissa oli vifi, mutta se toimi ainoastaan respan aulassa, joten ”pakolliset” nettiasiat oli hoidettava siellä. Illallisen; pizzan ja jokusen oluen jälkeen nukkumatti kutsui, sillä aamulla olisi aikainen herätys. Pian aamiaisen puraistuamme pakkasimmekin kamamme ja suuntasimme tien päälle. Päivän etappi olisi Kaunas Liettuassa.
2. päivä. Pärnu - Kaunas 453 km
Tiet olivat edelleen hyviä ja matka joutui. Pian Latvian rajan ylitettyämme pysähdyimme tankille ja tapasimme samalla suomalaisen motoristipariskunnan, joka oli kahden viikon reissun jälkeen palaamassa kotiin päin. Kertoivat käyneensä Kroatiassa ja varottelivat meitä Puolan ”kamikaze”ohittajista, sekä Liettuan risteysalueiden pystytolpista; niiden sekaan ei kuulemma kannattaisi joutua.?.?
Latviassa liikenne sujui ehdottomasti parhaiten niistä maista, missä ajoimme. Takaa tulevalle annettiin poikkeuksetta tilaa väistämällä pientareelle ja ohi pääsi aina kun halusi. Pisteet latvialaisille autoilijoille. Liettuassa ei niin hanakasti väistelty, mutta sielläkin homma toimi. Virossa, Latviassa ja Liettuassa on Nesteen bensa-asemia, joissa tankkaaminen suomalaisella pankkikortilla sujui Suomen kielellä. Helppoa, mutta kätevää, tosin eipä tankkaaminen muillakaan asemilla vaikeaa ollut. Käteinen toimii monessa paikassa. Liettuan risteysalueiden tolpatkaan eivät aiheuttaneet ongelmia.
Liettuassa sade pääsi muutaman kerran yllättämään. Sadepukua ei tietenkään kannata pukea heti, kun näkee sateen alkavan, vaan pitää ajaa ainakin jonkin matkaa sateessa… Näin minä ainakin tein ja sitten vasta tien varteen pysähdyksiin ja sadeasu päälle. Sitten taas liikkeelle ja pian sade jo loppuikin. Aurinko paistoi taas todella lämpimästi ja kostea nahkapuku tiiviin sadepuvun alla oli todella ”miellyttävän nihkeä”.
Seuraavalla pysähdyksellä sadepuku pois ja takkia vähän auki, niin sai paitaan hieman tuuletusta. Illalla saavuimme Kaunasiin ja tomppa kertoi tien hotellille ihan sujuvasti. Kohde, Kaunas City Hotel oli sopivasti kävelykadun varrella, joten ajoin tyylikkäästi jalankulkijoiden seassa hiipien. Pian navi väitti meidän olevan perillä ja pysäytin puiston reunaan. Aloimme ihmetellä, missä on hotelli ja varaustietoja katsottuamme huomasimme olevamme hotellin oven edessä. Hyvä tomppa! Taas saimme pyörän sisäpihalle suojaan, tosin pienen ”puistokierroksen” jälkeen. Eräs saksalainen motoristi oli ehtinyt Hondallaan ensin, joten siihen pysäköimme kaiman viereen. Hotellin vifi toimi ja saimme seuraavaksi illaksi varattua hotellihuoneen Bialystokista. Normaalin iltaruokailun ja kaupungin katselun jälkeen olimme taas valmiita pehkuihin, olihan pyörän päällä vietetty melko pitkä tovi ja se alkoi tuntua kropassa. Tänään kilometrejä tuli 453 km.
3. päivä Kaunas - Bialystok 254 km
Lähdimme taas hyvissä ajoin tien päälle, suuntana Bialystok Puolassa. Sinne navi ilmoitti matkaa olevan 254 km, joten tänään ei istuttaisi satulassa niin kauan, kuin eilen. Puolaan päästyämme liikennettä alkoi olla enemmän ja vauhti hidastui rekkojen suuren määrän ja paikoin melko kapean ja mutkaisen tien takia. Paikalliset todellakin ajavat melko kaistapäisesti ja ohittavat missä ja miten sattuu. Tarkkana sai olla ja peiliin kannatti katsella, ettei jäänyt alimmaiseksi. Sekaan sentään sovittiin, eikä varsinaisia paniikkitilanteita syntynyt. Kolmea rinnakkain siellä mentiin usein ja kyllä ne vastaantulijatkin tietä antavat, kun vain rohkeasti, jopa röyhkeästi painaa sekaan. Vähän aikaa tuohon kesti tottua. Yksi koheltava maasturikuski sai aikaan pieniä sydämen hypähdyksiä ohittamalla risteysalueella, minun jo ryhmityttyä (vilkku päällä)kääntymään vasemmalle y:n mallisessa risteyksessä, jossa tiet erkanivat loivasti toisistaan. Tämä kamikaze siis lähti ohituksen jälkeen oikealle, hurraa!
Illan suussa pääsimme Bialystokiin ja taas sujuvasti hotellille, vaikkakin ensimmäisellä kerralla ajoin ohi, niin että jouduimme käymään ”uukkarilla”vähän matkan päässä. Tässä hotellissa (Ibis style) parkki sijaitsi maan alla hallissa, joten pyörä oli tallessa. Wifi toimi mallikkaasti huoneessakin, joten seuraavan majoituksen varaaminen mukana olleella tabletilla olisi ollut helppoa. Näin emme kuitenkaan tehneet, vaan ajattelimme edetä fiiliksen mukaan ja etsiä sitten sopiva majoitus kun siltä tuntuisi. Aiheesta lisää hieman myöhemmin. Bialystok on oikein mukavan näköinen kaupunki ja siellä olisi voinut tallustella enemmänkin, jollei kylmähkö tuuli ja vähän väliä räpsivä sade olisi pilanneet fiilistä. Tien päälläkin sadepukurumbaa tuli taas harrastettua jonkun kerran suuntaan ja toiseen.
4. päivä Bialystok – Rzeszow 440 km
Aamulla pakattiin pussukat taas hyvissä ajoin ja matka jatkui kohti etelää. Puolassa maantiet eivät kierrä pienempiäkään kyliä, vaan menevät reilusti keskeltä kylää. Vaikka matkan teko noissa kohtaa hidastuukin, oli kyliä silti mukava katsella. Luultavasti kaikki talot oli kerätty sen yhden tien varteen ja ne olivatkin tiiviisti toinen toisensa kyljessä kiinni. Välillä tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt joitakin vuosikymmeniä sitten. Tien laidalla penkeillä istui muoreja ja vaareja tarinoimassa ja maailman menoa ihmettelemässä. Pihoilla ropsutteli kanoja ilman sen kummemmpia aitauksia ja olipa jollain pihalla pari vasikkaakin huolehtimassa ruohon oikeasta pituudesta ja lannoituksesta. Eräs paikallinen vaari tuli oikein iloiseksi ajettuaan vastaamme mopolla ja minun moikattua hänelle. Vaari ei ehtinyt/uskaltanut irrottaa kättään ohjaustangosta, mutta ilmeestä avokypärän sisällä näin hänen olevan mielissään huomiostani.
Kyliä tuli päivän aikan nähtyä melkoisen monta ja tietä riitti. Illalla johonkin aikaan saavuimme Rzeszow-nimiseen kaupunkiin ja alkoi tuntua siltä että matkan teko tälle päivälle riittäisi. Pysäytin kadun reunaan ja aloimme suunnitella leiriytymistä. Paikalle osuneelta jalankulkijalta tiedustelimme hotellia ja hän osasikin neuvoa. Lähin oli ihan vieressämme, mutta se oli kuulemma rikkaiden suosiossa. Mistähän hän näkikin meidän likviditeettirajallisuutemme... Edullisempiakin vaihtoehtoja hän tiesi ja niitä päätimme lähteä etsimään. Samaan aikaan paikalle osui Peking - Pariisi-rallin osanottajia ja USA:lainen parivaljakko pysähtyi kohdallemme liikennevaloihin. Menin jututtamaan kartturia ja hän kertoi matkan kestävän/kestäneen 32 vuorokautta. On siinä taivalta vanhoilla autoilla ja varmaan melko vaihtelevilla teillä. Kuljettajana toimiva mies kehui Hondaani, että onpa hieno pyörä. (onkohan USA:ssa Blackbirdejä?) Tuon rallin osallistujia näimme montakin maailman eri puolilta, mitä erilaisimmilla ja toinen toistaan vanhemmilla autoilla. Vanhimmat näkemäni olivat varmaan 30-luvulta ja uusimmat ehkä 60-70 luvulta.
Hotellille päästyämme respa kertoi paikan olevan täynnä, mutta voivansa tiedustella puhelimella toisesta hotellista meille huonetta. Sielläkin oli kuulemma täyttä. Nyt tuli mieleen, että olisi sen huoneen ehkä voinut eilen varata. Asiaa aikamme pähkäiltyämme päätimme soittaa tyttärellemme Suomeen ja pyytää häntä etsimään meille huone. Näin tehtiin, booking.com toimi ja homma hoitui mallikkaasti. Edullinen ja siisti hotelli, Best Western Plus löytyi ja pyörällekin suojainen parkki. Tänään katselimme tabletilla vähän nettiä, olimme päättäneet edetä reissullamme Presoviin Slovakiaan ja sieltä etsimme valmiiksi majoituksen seuraavaksi kahdeksi yöksi. Rzeszow on oikein kivan näköinen paikka vanhoine rakennuksineen, kävelykatuineen ja niillä sijaitsevine ravintoloineen. Terassit olivat houkuttelevan näköisiä ja pieniä putiikkeja niiden lisäksi riitti.
5. päivä Rzeszow - Presov 154 km
Koska tämän päivän ajo ei tulisi olemaan kovin pitkä, emme pitäneet isompaa hoppua matkaan lähdössä. Lähellä Puolan ja Slovakian rajaa pysähdyimme katsomaan toisen maailmansodan aikaista muistomerkkiä, jossa kaksi nokakkain olevaa panssarivaunua lepäsi betonikorokkeella. Paikalla oli käyty ratkaiseva taistelu syys-lokakuussa 1944.
Noilla seuduilla maisemat alkoivat olla näkemisen arvoisia. Karpaattien erikorkuiset huiput siinsivät edessämme ja pian tie alkoi nousta jonkun "kukkulan" laelle. Ylhäältä näkymät olivat varsin mukavia ja kohta laskettelimme serpentiiniä alas toiselle puolelle. Presoviin tulimme hyvissä ajoin iltapäivällä auringon paisteessa ja majoituimme mukavaan pikku pensionaattiin, Penzion Travel. Presovissa on myös säilytetty vanhaa arkkitehtuuria ja niiden väleissä sijaitsevilla kävelykaduilla riitti ravintoloita ja pieniä putiikkeja.
6. päivä Spissky Hrad
Lauantain ohjelmaksi olimme suunntielleet Spisin linnassa käynnin ja Tatra-vuorten korkeiden huippujen katselemisen. Sää oli suorastaan helteinen ja niinpä lähdimme kesäisissä varusteissa; ajohousujen tilalla farkkuja, verkkareita yms. Spisky Hrad sijaitsee noin 40 kilometriä Presovista länteen ja edettyämme sitä kohti vähän aikaa, alkoi sataa. Hetkessä vettä alkoi tulla kaatamalla, joten pian tunsimme "kesävarusteiden" sopivuuden tälle reissulle. Lisäksi navi vielä kehotti lähtemään jollekin "oikotielle", joka tietenkin vei syvälle metsään... Käännyin takaisin ja pääsimme oikealle reitille moottoritielle, joka sisälsi mm. reilun viiden kilometrin tunnelin. Siellä ei ainakaan satanut. Melko pian tunnelin jälkeen käännyimme linnaan vievälle tielle ja ilmakin alkoi kirkastua. Pysähdyimme rinteessä olevaan ravintolaan syömään ja kuivattelemaan tamineitamme. Ravintolassa tilasimme kanaa ja ranskalaisia ja niitä saimme. Tosin minulle tuoduista kanapihveistä toinen oli jätetty paistamatta, josta huomautin tarjoilijalle. Hän pahoitteli kovasti asiaa ja haki jonkun naispuolisenkin pahoittelemaan kanssaan. Niin ainakin kuvittelin, vaikken naisen puheesta ymmärtänyt sanaakaan. Jotain he keskenäänkin pahoittelivat ja tarjoilija lupasi hyvittää raakuuden laskussa. Annokseni tosiaan oli hieman halvempi toista, mutta silti päätin mielessäni, että tänne en enää tule syömään kanaa. Ainakaan raakana. Ravintolasta lähtöä tehdessämme parkkipaikalla joku paikallinen heppu tuli kysymään, olisiko pyörä myytävänä. Mikä ettei, jos hinnoista sovitaan... Ei sovittu, joten pääsimme jatkamaan matkaa.
Ravintolasta oli enää lyhyt matka linnaan. Tie kulki pienen kylän halki, josta linna näkyi kukkulalla. Nappasin muutaman kuvan, joissa linna näkyi talojen takaa... nätti paikka. Pian tulimme parkkipaikalle, josta jatkui polku ylös linnaan. Paikalla ollut nainen kertoi linnan toisella puolella olevasta parkkipaikasta, joka olisi lähempänä kohdetta ja kaiken lisäksi ilmainen. Täällä parkista olisi joutunut maksamaan. Siispä pyörä ympäri ja toista parkkia metsästämään. Se löytyikin varsin helposti selvien opasteiden avulla.
Toiselta parkkipaikalta nousi melkko jyrkkä, mutta lyhyt polku Spisin linnaan. Linna on rakennettu 1100-luvulla melkoiselle kukkulalle ja sitä kierrellessä kului jonkin aikaa. Sitten alkoi taas tuulemaan ja vetämään pilveen. Ilma enteili selvästi sadetta ja suunnitelmamme Tatra-kukkuloiden katselusta sai uuden käänteen. Pian linnalta lähdettyämme alkoi taas tulemaan vettä oikein huolella ja niin päätimme ajaa suorinta tietä takaisin Presoviin kämpille.Loppuilta kuluikin Presovia kierrellessä ja katsellessa.
7. päivä Presov - Krakova - Lublin 508km
Viikko oli reissussa vierähtänyt ja oli aika lähteä paluumatkalle. Päätimme ajaa hieman eri reittiä ainakin alkumatkan ja suuntasimme takaisin Puolaan Krakovaan. Reitti kulki taas mukavissa maisemissa vuorten lomassa ja vähän niiden ylikin. Jossakin serpentiinitiellä asfalttityöt pidättivät joksikin aikaa muodostaen pitkän jonon, mutta sitten matka taas jatkui. Krakovassa pysähdyimme tankkaamaan ja syömään. Sen enempää emme kaupungissa viipyneet, olimme käyneet siellä joitakin vuosia aiemmin.
Krakovasta matka jatkui Kielcen, Opatovin ja Krasnikin kautta Lubliniin. Ajopäivästä tuli melko pitkä ja Lubliniin päästyä navi neuvoi reitin ihan oikein, mutta katutöiden takia paikka olikin liikennemotissa, niin että hotellia ei löytynytkään. Oli jano, nälkä, hiki, siis kaikki vaatteet ajopuvun alla aivan märkinä, sillä koko päivä oli helteinen. Parin turhan kierroksen jälkeen alkoi lämpö kypärän sisälläkin nousta siihen malliin, että päätin pysäyttää ja ruveta selvittämään reittiä majoitukseen. Toppasin kadun reunaan ja saman tien viereen pysähtyi auto. Ikkuna avautuu ja sujuvaa englantia puhuva paikallinen mies kysyy, voiko olla avuksi. Kerromme ongelmamme, hän neuvoo fiksusti reitin hotellille ja kertoo itsekin olevansa motoristi näyttäen jalassaan olevia nahkahousuja. Näillä ohjeilla hotelli löytyy. Eikun respaan selvittämään parkki ym. asioita. Talosta löytyy kuulemma vartioitu parkkipaikka, johon ajetaan yllätys yllätys pieni kierros kaupungin ympäri ja hotellin sisäpihalle.Saimme pyörän parkkiin ilman isompia kommelluksia ja paikalla oli elävä vartija ympäri vuorokauden.
Laukut irti ja niitä raahaten huoneeseen... Vaan sepäs ei ihan niin vaan käynytkään. Huoneen ovi ei suostunut aukeamaan vaikka höyläsimme molempia kortteja lukossa. Siispä takaisin respaan ilmoittamaan ongelmasta. Respan likka käytti kortteja jossain koneessa ja ilmoitti niiden nyt toimivan. Uusi yritys ei tuottanut sen kummempaa tulosta kuin edellinenkään. Nyt alkoi jo lämpö nousta lähelle punarajaa. Toinen reklamaatioreissu tuotti tulokseksi huoneen vaihdon. Uusi majoitus sijaitsi kerrosta alempana, siispä sinne kaikkien romppeiden kanssa. Tällä kertaa ovi aukesi ensi yrityksellä, enkä muista viileän oluen maistuneen koskaan niin hyvältä, kuin tämän rumban päätteeksi. Myöhemmin illalla jouduimme painimaan myös tämän oven kanssa, mutta se on jo toinen tarina. Lublin oli oikein mukavan näköinen kaupunki kävelykatuineen ja monine terassiravintoloineen.
8.päivä Lublin - Suwalki 407 km.
Matka jatkui kohti pohjoista edelleen aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Ennen kaupungista poistumista olimme päättäneet käydä katsomassa Lublinissa sijaitsevaa toisen maailman sodan aikaista keskitysleiriä, nimeltään Majdanek. Navigaattori näytti taas tietä ja pääsimmekin näköetäisyydelle leiristä. Välissä vain oli taloja yms. eikä tietä leiriin näyttänyt olevan missään. Pysäytin erään autokorjaamolta näyttävän rakennuksen eteen ja ajattelin kysyä neuvoa. Haalarimies tuli paikalle ja ehdin kysyä häneltä vain, osaako hän puhua englantia, kun hän tokaisi "nou" ja poistui enempiä keskustelematta paikalta. Jippii, mitä ystävällisyyttä. Ajelimme hiljalleen takaisin samaa tietä, kunnes näimme tien ja leirin välissä sairaalan. Päätimme katsoa olisiko sieltä mahdollista päästä edes kävellen eteen päin. Oli, nimittäin päästyämme lasaretin parkkipaikalle huomasimme sieltä johtavan kävelytien leirin portille. Reitti oli katkaistu puomeilla autoilun estämiseksi. Honda sentään mahtui sujuvasti aukosta ja pääsin ajamaan leirin portin vieressä olevalle parkkipaikalle. Vähän ihmettelin, kun paikalla oli vain yksi auto... Syy tähän selvisi poistuessamme jonkun ajan päästä paikalta ns. virallista reittiä pitkin. Oikea parkkipaikka sijaitsi muutaman sadan metrin päässä ja oli maksullinen. Hiukan ihmetteleviä ilmeitä näkyi vartijoiden kasvoilla ajaessani ohi. Varmaan katsoivat, että mistähän nuo tuli. Jostain syystä leirin osoite oli merkattu "väärälle" kadulle, navi tietysti vei sinne. Pois sentään pääsimme sujuvasti. Päivälle kertyi taas mittaa pyörän satulassa istuen. Jostakin syystä tulee ahnehdittua turhan pitkiä etappeja, varsinaista kiirettä kun ei kuitenkaan ollut. No, illan suussa tulimme kuitenkin Suwalkiin. Hotelli löytyi suht sujuvasti juuri kun vettä alkoi tulla oikein lotisemalla. Paikan portieeri opasti ajamaan pyörän hotellin takaoven viereen, josta oli helppo kantaa tavarat, ilman että pomppa pahemmin kastui. Tullessamme kaupunkiin Suwalki näytti jokseenkin kolkolta ja tylsältä, mutta ensi näkymä petti pahasti. Päästyämme tutkimaan kaupunkia löytyi sieltäkin oikein mukavan näköisiä kujia ja kuppiloita, kauppoja yms. Ruokaa ja oluttakin löytyi, eikä mikään maksanut juuri mitään suomalaisiin hintoihin tottuneena.
9. päivä Suwalki - Bauska 321 km.
Suwalkista jatkoimme kohti Bauskaa Latviassa. Tänään matka ei olisi ihan hullun pitkä, etenimme tasaista tahtia välillä pysähdellen koko Liettuan halki. Bauskaan tulimme auringon paistaessa ilman erityistä "ohjelmaa" ja hotellille osuimme ns. laakista. Tämä, Rixwell Bauska oli reissumme ainoa yöpymispaikka, jossa ei ollut suojaisaa parkkia pyörälle, mutta respan likka vakuutti oven edessä sijaitsevan parkin olevan turvallinen. Olihan heillä pihalla valvontakamerat ja respastakin oli suora näköyhteys, ja kaiken lisäksi siellä oltiin aina paikalla. Myöhemmin illalla hotelliin tuli pari muutakin pärräilijää, ja kaikkien laitteet olivat aamulla ehjinä ja tallessa.
10. päivä Bauska - Tallinna - Tampere 572 km
Viimeinen ajopäivä alkoi pilvisenä, joskin melko lämpimänä ja pääsimme etenemään reipasta tahtia, Latvian liikenne sujui edelleen rivakasti ja ohitukset eivät tuottaneet ongelmia. Sadettakin saimme jossain kohtaa niskaamme ihan ravakasti, joten sadepukusulkeisia taas riitti. Tallinnassa olimme hyvissä ajoin iltapäivällä, joten ehdimme hyvin syömään, vaikka ravintolassa ruoan saaminen kesti mielestämme tolkuttoman kauan. Kävin satamasta kysymässä matkalippuja, mutta täti tiskin takana ilmoitti meidän saavan lippumme auto checkistä. Käsitin hänen tarkoittavan jotain satamassa sijaitsevaa automaattia, lentoasemien tapaan. Eka kertaa asialla pyörän kanssa nääs! Kurvailimme satama-alueelle ja siellä näimme parkissa olevan motoristipariskunnan. Ajattelin heidän olevan suomalaisia ja päätin kysyä heiltä neuvoa. Suomalaisia he olivatkin kaiken lisäksi vielä tuttuja pitkän ajan takaa. Heidän kanssaan tarinaa riitti niin satamassa kuin laivamatkallakin ja Helsingissä rantauduimme yhtä matkaa. Sieltä he jatkoivat omaan suuntaansa ja me Tampereelle... Hekään eivät check automaattia löytäneet.
Mitään varsinaisia ongelmia ei ekalle ulkomaan prätkäreissulle osunut ja kynnys seuraavalle on varmasti matalampi. Ennen tätä reissua oli mielessä monen moista ajatusta eri maiden liikenteestä, navigoinnista, yms. Varsinkin Puolan liikenteestä olin kuullut jos jonkinlaisia kauhutarinoita ja tietenkin se vähän jännitti. Omanlaisensa jännityksen tuotti myös juuri ennen reissua hankittu pyörä, jolla en juurikaan ehtinyt muutamia pikku lenkkejä lukuun ottamatta ajella. Huoli oli turhaa, Blackbird hoiti hommansa moitteetta vaikka kilometrejä mittarissa jo olikin. Tällä reissulla niitä tuli 3553 lisää ja kaikkiaan ehdin ajaa ko. laitteella n. 6000 km, kunnes vaihdoin sen uudempaan vastaavaan. Ensi kesää tässä nyt odotellaan ja karttoja katsellaan...
Kyseessä on siis ensimmäinen prätkäreissumme ulkomaille. Aamulla lähdimme Tampereelta kohti Helsinkiä pilvisessä, mutta sateettomassa säässä. Loppumatkalla vettä tosin lensi tieltä aikaisemman sateen jäljiltä. Juuri ennen reissua hankittu tomtom navigaattori oli mulle kaiken kaikkiaan uusi tuttavuus ja yhteistyö sen kanssa ei heti ottanut sujuakseen. Määränpääksi olin laittanut länsisataman Helsingissä. Ensin se kehotti kääntymään kehä kolmoselle kohti itää. Vähän ajan kuluttua se keksi, että meidän pitää mennä Kannelmäkeen. Kieltäydyin edelleen tottelemasta ja loppumatkan satamaan tomppa neuvoi kiukuttelematta.
Ensimmäinen ja reissun pahin pullonkaula oli Helsinki ja sen liikennevalot. Joka risteyksessä seisottiin punaisissa niin kauan, että hirvitti ja v…tti. Lopulta päästiin satamaan, ilman että kone keitti, vaikka lämmöt uhkaavasti nousivatkin. Muutamissa valoissa sammutin moottorin katastrofin välttämiseksi. (jostain syystä flekti ei käynnistynyt)
Satamassa kaikki sujui ilman säätöä ja hyvissä ajoin paikalla olleina pääsimme laivaan ensimmäisten joukossa. Pyörä liinalla lattiaan kinni ja keula kohti Tallinnaa. Ms Superstarin avattua porttinsa Tallinnassa pääsimme heti matkaan. Samalla laivalla tullut eestiläinen motoristi näytti meille ystävällisesti tien ulos kaupungista, joten navia emme tässä kohtaa tarvinneet. Matka kohti Pärnua eteni aurinkoisessa ja lämpimässä säässä ja liikennekin sujui mallikkaasti. Vähän ennen kaupunkia laitoin tompan taas töihin ja tällä kertaa se opasti meidät mukisematta Koidula Park-hotelliin, jossa meillä oli huone varattuna. Pyörä saatiin sisäpihalle muutaman aikaisemmin tulleen pärrän kaveriksi piiloon ”uteliaiden” käpälöinniltä. Päivän kilometrit 322.
Sitten laukut kantoon ja huoneeseen. Juuri kun ovi kolahti kiinni, alkoi oikein ravakka sadekuuro. Sopiva ajoitus tällä kertaa säästi meidät kastumiselta. Hotellissa oli vifi, mutta se toimi ainoastaan respan aulassa, joten ”pakolliset” nettiasiat oli hoidettava siellä. Illallisen; pizzan ja jokusen oluen jälkeen nukkumatti kutsui, sillä aamulla olisi aikainen herätys. Pian aamiaisen puraistuamme pakkasimmekin kamamme ja suuntasimme tien päälle. Päivän etappi olisi Kaunas Liettuassa.
2. päivä. Pärnu - Kaunas 453 km
Tiet olivat edelleen hyviä ja matka joutui. Pian Latvian rajan ylitettyämme pysähdyimme tankille ja tapasimme samalla suomalaisen motoristipariskunnan, joka oli kahden viikon reissun jälkeen palaamassa kotiin päin. Kertoivat käyneensä Kroatiassa ja varottelivat meitä Puolan ”kamikaze”ohittajista, sekä Liettuan risteysalueiden pystytolpista; niiden sekaan ei kuulemma kannattaisi joutua.?.?
Latviassa liikenne sujui ehdottomasti parhaiten niistä maista, missä ajoimme. Takaa tulevalle annettiin poikkeuksetta tilaa väistämällä pientareelle ja ohi pääsi aina kun halusi. Pisteet latvialaisille autoilijoille. Liettuassa ei niin hanakasti väistelty, mutta sielläkin homma toimi. Virossa, Latviassa ja Liettuassa on Nesteen bensa-asemia, joissa tankkaaminen suomalaisella pankkikortilla sujui Suomen kielellä. Helppoa, mutta kätevää, tosin eipä tankkaaminen muillakaan asemilla vaikeaa ollut. Käteinen toimii monessa paikassa. Liettuan risteysalueiden tolpatkaan eivät aiheuttaneet ongelmia.
Liettuassa sade pääsi muutaman kerran yllättämään. Sadepukua ei tietenkään kannata pukea heti, kun näkee sateen alkavan, vaan pitää ajaa ainakin jonkin matkaa sateessa… Näin minä ainakin tein ja sitten vasta tien varteen pysähdyksiin ja sadeasu päälle. Sitten taas liikkeelle ja pian sade jo loppuikin. Aurinko paistoi taas todella lämpimästi ja kostea nahkapuku tiiviin sadepuvun alla oli todella ”miellyttävän nihkeä”.
Seuraavalla pysähdyksellä sadepuku pois ja takkia vähän auki, niin sai paitaan hieman tuuletusta. Illalla saavuimme Kaunasiin ja tomppa kertoi tien hotellille ihan sujuvasti. Kohde, Kaunas City Hotel oli sopivasti kävelykadun varrella, joten ajoin tyylikkäästi jalankulkijoiden seassa hiipien. Pian navi väitti meidän olevan perillä ja pysäytin puiston reunaan. Aloimme ihmetellä, missä on hotelli ja varaustietoja katsottuamme huomasimme olevamme hotellin oven edessä. Hyvä tomppa! Taas saimme pyörän sisäpihalle suojaan, tosin pienen ”puistokierroksen” jälkeen. Eräs saksalainen motoristi oli ehtinyt Hondallaan ensin, joten siihen pysäköimme kaiman viereen. Hotellin vifi toimi ja saimme seuraavaksi illaksi varattua hotellihuoneen Bialystokista. Normaalin iltaruokailun ja kaupungin katselun jälkeen olimme taas valmiita pehkuihin, olihan pyörän päällä vietetty melko pitkä tovi ja se alkoi tuntua kropassa. Tänään kilometrejä tuli 453 km.
3. päivä Kaunas - Bialystok 254 km
Lähdimme taas hyvissä ajoin tien päälle, suuntana Bialystok Puolassa. Sinne navi ilmoitti matkaa olevan 254 km, joten tänään ei istuttaisi satulassa niin kauan, kuin eilen. Puolaan päästyämme liikennettä alkoi olla enemmän ja vauhti hidastui rekkojen suuren määrän ja paikoin melko kapean ja mutkaisen tien takia. Paikalliset todellakin ajavat melko kaistapäisesti ja ohittavat missä ja miten sattuu. Tarkkana sai olla ja peiliin kannatti katsella, ettei jäänyt alimmaiseksi. Sekaan sentään sovittiin, eikä varsinaisia paniikkitilanteita syntynyt. Kolmea rinnakkain siellä mentiin usein ja kyllä ne vastaantulijatkin tietä antavat, kun vain rohkeasti, jopa röyhkeästi painaa sekaan. Vähän aikaa tuohon kesti tottua. Yksi koheltava maasturikuski sai aikaan pieniä sydämen hypähdyksiä ohittamalla risteysalueella, minun jo ryhmityttyä (vilkku päällä)kääntymään vasemmalle y:n mallisessa risteyksessä, jossa tiet erkanivat loivasti toisistaan. Tämä kamikaze siis lähti ohituksen jälkeen oikealle, hurraa!
Illan suussa pääsimme Bialystokiin ja taas sujuvasti hotellille, vaikkakin ensimmäisellä kerralla ajoin ohi, niin että jouduimme käymään ”uukkarilla”vähän matkan päässä. Tässä hotellissa (Ibis style) parkki sijaitsi maan alla hallissa, joten pyörä oli tallessa. Wifi toimi mallikkaasti huoneessakin, joten seuraavan majoituksen varaaminen mukana olleella tabletilla olisi ollut helppoa. Näin emme kuitenkaan tehneet, vaan ajattelimme edetä fiiliksen mukaan ja etsiä sitten sopiva majoitus kun siltä tuntuisi. Aiheesta lisää hieman myöhemmin. Bialystok on oikein mukavan näköinen kaupunki ja siellä olisi voinut tallustella enemmänkin, jollei kylmähkö tuuli ja vähän väliä räpsivä sade olisi pilanneet fiilistä. Tien päälläkin sadepukurumbaa tuli taas harrastettua jonkun kerran suuntaan ja toiseen.
4. päivä Bialystok – Rzeszow 440 km
Aamulla pakattiin pussukat taas hyvissä ajoin ja matka jatkui kohti etelää. Puolassa maantiet eivät kierrä pienempiäkään kyliä, vaan menevät reilusti keskeltä kylää. Vaikka matkan teko noissa kohtaa hidastuukin, oli kyliä silti mukava katsella. Luultavasti kaikki talot oli kerätty sen yhden tien varteen ja ne olivatkin tiiviisti toinen toisensa kyljessä kiinni. Välillä tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt joitakin vuosikymmeniä sitten. Tien laidalla penkeillä istui muoreja ja vaareja tarinoimassa ja maailman menoa ihmettelemässä. Pihoilla ropsutteli kanoja ilman sen kummemmpia aitauksia ja olipa jollain pihalla pari vasikkaakin huolehtimassa ruohon oikeasta pituudesta ja lannoituksesta. Eräs paikallinen vaari tuli oikein iloiseksi ajettuaan vastaamme mopolla ja minun moikattua hänelle. Vaari ei ehtinyt/uskaltanut irrottaa kättään ohjaustangosta, mutta ilmeestä avokypärän sisällä näin hänen olevan mielissään huomiostani.
Kyliä tuli päivän aikan nähtyä melkoisen monta ja tietä riitti. Illalla johonkin aikaan saavuimme Rzeszow-nimiseen kaupunkiin ja alkoi tuntua siltä että matkan teko tälle päivälle riittäisi. Pysäytin kadun reunaan ja aloimme suunnitella leiriytymistä. Paikalle osuneelta jalankulkijalta tiedustelimme hotellia ja hän osasikin neuvoa. Lähin oli ihan vieressämme, mutta se oli kuulemma rikkaiden suosiossa. Mistähän hän näkikin meidän likviditeettirajallisuutemme... Edullisempiakin vaihtoehtoja hän tiesi ja niitä päätimme lähteä etsimään. Samaan aikaan paikalle osui Peking - Pariisi-rallin osanottajia ja USA:lainen parivaljakko pysähtyi kohdallemme liikennevaloihin. Menin jututtamaan kartturia ja hän kertoi matkan kestävän/kestäneen 32 vuorokautta. On siinä taivalta vanhoilla autoilla ja varmaan melko vaihtelevilla teillä. Kuljettajana toimiva mies kehui Hondaani, että onpa hieno pyörä. (onkohan USA:ssa Blackbirdejä?) Tuon rallin osallistujia näimme montakin maailman eri puolilta, mitä erilaisimmilla ja toinen toistaan vanhemmilla autoilla. Vanhimmat näkemäni olivat varmaan 30-luvulta ja uusimmat ehkä 60-70 luvulta.
Hotellille päästyämme respa kertoi paikan olevan täynnä, mutta voivansa tiedustella puhelimella toisesta hotellista meille huonetta. Sielläkin oli kuulemma täyttä. Nyt tuli mieleen, että olisi sen huoneen ehkä voinut eilen varata. Asiaa aikamme pähkäiltyämme päätimme soittaa tyttärellemme Suomeen ja pyytää häntä etsimään meille huone. Näin tehtiin, booking.com toimi ja homma hoitui mallikkaasti. Edullinen ja siisti hotelli, Best Western Plus löytyi ja pyörällekin suojainen parkki. Tänään katselimme tabletilla vähän nettiä, olimme päättäneet edetä reissullamme Presoviin Slovakiaan ja sieltä etsimme valmiiksi majoituksen seuraavaksi kahdeksi yöksi. Rzeszow on oikein kivan näköinen paikka vanhoine rakennuksineen, kävelykatuineen ja niillä sijaitsevine ravintoloineen. Terassit olivat houkuttelevan näköisiä ja pieniä putiikkeja niiden lisäksi riitti.
5. päivä Rzeszow - Presov 154 km
Koska tämän päivän ajo ei tulisi olemaan kovin pitkä, emme pitäneet isompaa hoppua matkaan lähdössä. Lähellä Puolan ja Slovakian rajaa pysähdyimme katsomaan toisen maailmansodan aikaista muistomerkkiä, jossa kaksi nokakkain olevaa panssarivaunua lepäsi betonikorokkeella. Paikalla oli käyty ratkaiseva taistelu syys-lokakuussa 1944.
Noilla seuduilla maisemat alkoivat olla näkemisen arvoisia. Karpaattien erikorkuiset huiput siinsivät edessämme ja pian tie alkoi nousta jonkun "kukkulan" laelle. Ylhäältä näkymät olivat varsin mukavia ja kohta laskettelimme serpentiiniä alas toiselle puolelle. Presoviin tulimme hyvissä ajoin iltapäivällä auringon paisteessa ja majoituimme mukavaan pikku pensionaattiin, Penzion Travel. Presovissa on myös säilytetty vanhaa arkkitehtuuria ja niiden väleissä sijaitsevilla kävelykaduilla riitti ravintoloita ja pieniä putiikkeja.
6. päivä Spissky Hrad
Lauantain ohjelmaksi olimme suunntielleet Spisin linnassa käynnin ja Tatra-vuorten korkeiden huippujen katselemisen. Sää oli suorastaan helteinen ja niinpä lähdimme kesäisissä varusteissa; ajohousujen tilalla farkkuja, verkkareita yms. Spisky Hrad sijaitsee noin 40 kilometriä Presovista länteen ja edettyämme sitä kohti vähän aikaa, alkoi sataa. Hetkessä vettä alkoi tulla kaatamalla, joten pian tunsimme "kesävarusteiden" sopivuuden tälle reissulle. Lisäksi navi vielä kehotti lähtemään jollekin "oikotielle", joka tietenkin vei syvälle metsään... Käännyin takaisin ja pääsimme oikealle reitille moottoritielle, joka sisälsi mm. reilun viiden kilometrin tunnelin. Siellä ei ainakaan satanut. Melko pian tunnelin jälkeen käännyimme linnaan vievälle tielle ja ilmakin alkoi kirkastua. Pysähdyimme rinteessä olevaan ravintolaan syömään ja kuivattelemaan tamineitamme. Ravintolassa tilasimme kanaa ja ranskalaisia ja niitä saimme. Tosin minulle tuoduista kanapihveistä toinen oli jätetty paistamatta, josta huomautin tarjoilijalle. Hän pahoitteli kovasti asiaa ja haki jonkun naispuolisenkin pahoittelemaan kanssaan. Niin ainakin kuvittelin, vaikken naisen puheesta ymmärtänyt sanaakaan. Jotain he keskenäänkin pahoittelivat ja tarjoilija lupasi hyvittää raakuuden laskussa. Annokseni tosiaan oli hieman halvempi toista, mutta silti päätin mielessäni, että tänne en enää tule syömään kanaa. Ainakaan raakana. Ravintolasta lähtöä tehdessämme parkkipaikalla joku paikallinen heppu tuli kysymään, olisiko pyörä myytävänä. Mikä ettei, jos hinnoista sovitaan... Ei sovittu, joten pääsimme jatkamaan matkaa.
Ravintolasta oli enää lyhyt matka linnaan. Tie kulki pienen kylän halki, josta linna näkyi kukkulalla. Nappasin muutaman kuvan, joissa linna näkyi talojen takaa... nätti paikka. Pian tulimme parkkipaikalle, josta jatkui polku ylös linnaan. Paikalla ollut nainen kertoi linnan toisella puolella olevasta parkkipaikasta, joka olisi lähempänä kohdetta ja kaiken lisäksi ilmainen. Täällä parkista olisi joutunut maksamaan. Siispä pyörä ympäri ja toista parkkia metsästämään. Se löytyikin varsin helposti selvien opasteiden avulla.
Toiselta parkkipaikalta nousi melkko jyrkkä, mutta lyhyt polku Spisin linnaan. Linna on rakennettu 1100-luvulla melkoiselle kukkulalle ja sitä kierrellessä kului jonkin aikaa. Sitten alkoi taas tuulemaan ja vetämään pilveen. Ilma enteili selvästi sadetta ja suunnitelmamme Tatra-kukkuloiden katselusta sai uuden käänteen. Pian linnalta lähdettyämme alkoi taas tulemaan vettä oikein huolella ja niin päätimme ajaa suorinta tietä takaisin Presoviin kämpille.Loppuilta kuluikin Presovia kierrellessä ja katsellessa.
7. päivä Presov - Krakova - Lublin 508km
Viikko oli reissussa vierähtänyt ja oli aika lähteä paluumatkalle. Päätimme ajaa hieman eri reittiä ainakin alkumatkan ja suuntasimme takaisin Puolaan Krakovaan. Reitti kulki taas mukavissa maisemissa vuorten lomassa ja vähän niiden ylikin. Jossakin serpentiinitiellä asfalttityöt pidättivät joksikin aikaa muodostaen pitkän jonon, mutta sitten matka taas jatkui. Krakovassa pysähdyimme tankkaamaan ja syömään. Sen enempää emme kaupungissa viipyneet, olimme käyneet siellä joitakin vuosia aiemmin.
Krakovasta matka jatkui Kielcen, Opatovin ja Krasnikin kautta Lubliniin. Ajopäivästä tuli melko pitkä ja Lubliniin päästyä navi neuvoi reitin ihan oikein, mutta katutöiden takia paikka olikin liikennemotissa, niin että hotellia ei löytynytkään. Oli jano, nälkä, hiki, siis kaikki vaatteet ajopuvun alla aivan märkinä, sillä koko päivä oli helteinen. Parin turhan kierroksen jälkeen alkoi lämpö kypärän sisälläkin nousta siihen malliin, että päätin pysäyttää ja ruveta selvittämään reittiä majoitukseen. Toppasin kadun reunaan ja saman tien viereen pysähtyi auto. Ikkuna avautuu ja sujuvaa englantia puhuva paikallinen mies kysyy, voiko olla avuksi. Kerromme ongelmamme, hän neuvoo fiksusti reitin hotellille ja kertoo itsekin olevansa motoristi näyttäen jalassaan olevia nahkahousuja. Näillä ohjeilla hotelli löytyy. Eikun respaan selvittämään parkki ym. asioita. Talosta löytyy kuulemma vartioitu parkkipaikka, johon ajetaan yllätys yllätys pieni kierros kaupungin ympäri ja hotellin sisäpihalle.Saimme pyörän parkkiin ilman isompia kommelluksia ja paikalla oli elävä vartija ympäri vuorokauden.
Laukut irti ja niitä raahaten huoneeseen... Vaan sepäs ei ihan niin vaan käynytkään. Huoneen ovi ei suostunut aukeamaan vaikka höyläsimme molempia kortteja lukossa. Siispä takaisin respaan ilmoittamaan ongelmasta. Respan likka käytti kortteja jossain koneessa ja ilmoitti niiden nyt toimivan. Uusi yritys ei tuottanut sen kummempaa tulosta kuin edellinenkään. Nyt alkoi jo lämpö nousta lähelle punarajaa. Toinen reklamaatioreissu tuotti tulokseksi huoneen vaihdon. Uusi majoitus sijaitsi kerrosta alempana, siispä sinne kaikkien romppeiden kanssa. Tällä kertaa ovi aukesi ensi yrityksellä, enkä muista viileän oluen maistuneen koskaan niin hyvältä, kuin tämän rumban päätteeksi. Myöhemmin illalla jouduimme painimaan myös tämän oven kanssa, mutta se on jo toinen tarina. Lublin oli oikein mukavan näköinen kaupunki kävelykatuineen ja monine terassiravintoloineen.
8.päivä Lublin - Suwalki 407 km.
Matka jatkui kohti pohjoista edelleen aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Ennen kaupungista poistumista olimme päättäneet käydä katsomassa Lublinissa sijaitsevaa toisen maailman sodan aikaista keskitysleiriä, nimeltään Majdanek. Navigaattori näytti taas tietä ja pääsimmekin näköetäisyydelle leiristä. Välissä vain oli taloja yms. eikä tietä leiriin näyttänyt olevan missään. Pysäytin erään autokorjaamolta näyttävän rakennuksen eteen ja ajattelin kysyä neuvoa. Haalarimies tuli paikalle ja ehdin kysyä häneltä vain, osaako hän puhua englantia, kun hän tokaisi "nou" ja poistui enempiä keskustelematta paikalta. Jippii, mitä ystävällisyyttä. Ajelimme hiljalleen takaisin samaa tietä, kunnes näimme tien ja leirin välissä sairaalan. Päätimme katsoa olisiko sieltä mahdollista päästä edes kävellen eteen päin. Oli, nimittäin päästyämme lasaretin parkkipaikalle huomasimme sieltä johtavan kävelytien leirin portille. Reitti oli katkaistu puomeilla autoilun estämiseksi. Honda sentään mahtui sujuvasti aukosta ja pääsin ajamaan leirin portin vieressä olevalle parkkipaikalle. Vähän ihmettelin, kun paikalla oli vain yksi auto... Syy tähän selvisi poistuessamme jonkun ajan päästä paikalta ns. virallista reittiä pitkin. Oikea parkkipaikka sijaitsi muutaman sadan metrin päässä ja oli maksullinen. Hiukan ihmetteleviä ilmeitä näkyi vartijoiden kasvoilla ajaessani ohi. Varmaan katsoivat, että mistähän nuo tuli. Jostain syystä leirin osoite oli merkattu "väärälle" kadulle, navi tietysti vei sinne. Pois sentään pääsimme sujuvasti. Päivälle kertyi taas mittaa pyörän satulassa istuen. Jostakin syystä tulee ahnehdittua turhan pitkiä etappeja, varsinaista kiirettä kun ei kuitenkaan ollut. No, illan suussa tulimme kuitenkin Suwalkiin. Hotelli löytyi suht sujuvasti juuri kun vettä alkoi tulla oikein lotisemalla. Paikan portieeri opasti ajamaan pyörän hotellin takaoven viereen, josta oli helppo kantaa tavarat, ilman että pomppa pahemmin kastui. Tullessamme kaupunkiin Suwalki näytti jokseenkin kolkolta ja tylsältä, mutta ensi näkymä petti pahasti. Päästyämme tutkimaan kaupunkia löytyi sieltäkin oikein mukavan näköisiä kujia ja kuppiloita, kauppoja yms. Ruokaa ja oluttakin löytyi, eikä mikään maksanut juuri mitään suomalaisiin hintoihin tottuneena.
9. päivä Suwalki - Bauska 321 km.
Suwalkista jatkoimme kohti Bauskaa Latviassa. Tänään matka ei olisi ihan hullun pitkä, etenimme tasaista tahtia välillä pysähdellen koko Liettuan halki. Bauskaan tulimme auringon paistaessa ilman erityistä "ohjelmaa" ja hotellille osuimme ns. laakista. Tämä, Rixwell Bauska oli reissumme ainoa yöpymispaikka, jossa ei ollut suojaisaa parkkia pyörälle, mutta respan likka vakuutti oven edessä sijaitsevan parkin olevan turvallinen. Olihan heillä pihalla valvontakamerat ja respastakin oli suora näköyhteys, ja kaiken lisäksi siellä oltiin aina paikalla. Myöhemmin illalla hotelliin tuli pari muutakin pärräilijää, ja kaikkien laitteet olivat aamulla ehjinä ja tallessa.
10. päivä Bauska - Tallinna - Tampere 572 km
Viimeinen ajopäivä alkoi pilvisenä, joskin melko lämpimänä ja pääsimme etenemään reipasta tahtia, Latvian liikenne sujui edelleen rivakasti ja ohitukset eivät tuottaneet ongelmia. Sadettakin saimme jossain kohtaa niskaamme ihan ravakasti, joten sadepukusulkeisia taas riitti. Tallinnassa olimme hyvissä ajoin iltapäivällä, joten ehdimme hyvin syömään, vaikka ravintolassa ruoan saaminen kesti mielestämme tolkuttoman kauan. Kävin satamasta kysymässä matkalippuja, mutta täti tiskin takana ilmoitti meidän saavan lippumme auto checkistä. Käsitin hänen tarkoittavan jotain satamassa sijaitsevaa automaattia, lentoasemien tapaan. Eka kertaa asialla pyörän kanssa nääs! Kurvailimme satama-alueelle ja siellä näimme parkissa olevan motoristipariskunnan. Ajattelin heidän olevan suomalaisia ja päätin kysyä heiltä neuvoa. Suomalaisia he olivatkin kaiken lisäksi vielä tuttuja pitkän ajan takaa. Heidän kanssaan tarinaa riitti niin satamassa kuin laivamatkallakin ja Helsingissä rantauduimme yhtä matkaa. Sieltä he jatkoivat omaan suuntaansa ja me Tampereelle... Hekään eivät check automaattia löytäneet.
Mitään varsinaisia ongelmia ei ekalle ulkomaan prätkäreissulle osunut ja kynnys seuraavalle on varmasti matalampi. Ennen tätä reissua oli mielessä monen moista ajatusta eri maiden liikenteestä, navigoinnista, yms. Varsinkin Puolan liikenteestä olin kuullut jos jonkinlaisia kauhutarinoita ja tietenkin se vähän jännitti. Omanlaisensa jännityksen tuotti myös juuri ennen reissua hankittu pyörä, jolla en juurikaan ehtinyt muutamia pikku lenkkejä lukuun ottamatta ajella. Huoli oli turhaa, Blackbird hoiti hommansa moitteetta vaikka kilometrejä mittarissa jo olikin. Tällä reissulla niitä tuli 3553 lisää ja kaikkiaan ehdin ajaa ko. laitteella n. 6000 km, kunnes vaihdoin sen uudempaan vastaavaan. Ensi kesää tässä nyt odotellaan ja karttoja katsellaan...
Viimeksi muokattu:
