Hpro1
MotOrg ry jäsen
- Liittynyt
- 4.1.2025
Kiitos MotOrgille ratakaudesta 2026!
2026 oli mulle toinen moottoripyöräkausi,ja samalla ensimmäinen kosketus ratailuun. Ratailu toi kesän aikana paljon uusia kokemuksia, osaamista, tuttavuuksia ja ennen kaikkea aivan uudenlaista innostusta moottoripyöräilyä kohtaan.
Moottoriurheilu on aina ollut lähellä sydäntä, mutta siitä huolimatta ensimmäisen askeleen ottaminen ratailun pariin tuntui yllättävän isolta ja vähän pelottavalta kynnykseltä. Jälkikäteen ajateltuna sen kynnyksen ylittäminen oli kuitenkin ehdottomasti yks kesän parhaista päätöksistä.
Ahvenisto: Ensimmäinen ratapäivä ja AT2
Ensimmäinen ratapäivä koitti toukokuun alkupuolella Ahvenistolla, jossa osallistuin Ajotaito 2 kurssille. Olin kuullu kurssista paljon hyvää, ja AT2 oli myös suositeltu mulle useaan otteeseen. Päätin siis lähteä kokeilemaan, eikä tarvinnut pettyä kurssin sisältöön.
AT2 yllätti tosi positiivisesti ja antoi erinomaiset eväät rata-ajon perusteisiin, sekä moottoripyörän perushallintaan. Kurssilla käytiin läpi asioita, joiden merkitystä en ollut aikaisemmin osannut edes kunnolla ajatella. Katseen käytön tärkeys, ajolinjat ja pyörän hallinta avasivat uudenlaista näkökulmaa ajamiseen. Kurssilta saaduista opeista oli paljon hyötyä myös ihan tavallisessa katuajossa.
Ensimmäisen ratapäivän mieleenpainuvimmista asioista oli yhteisöllisyys. Käytännössä kaikki ympärilläni oli entuudestaan tuntematonta, joukkoon oli todella helppo tulla mukaan. Oli jotenki poikkeuksellisen luontevaa olla ympäristössä, jossa muut ihmiset (sekä varmasti Matias) jakavat saman kiinnostuksen ja innostuksen harrastusta kohtaan. Tunnelma oli alusta asti niin avoin ja ystävällinen, että välillä tuntu et olisin ollu tekemisissä jo pitkään tuntemiensa kavereiden kanssa.
Ensimmäisen ratapäivän jälkeen oli aika selvää ettei tää jäisi viimeiseksi. Ahvenistolta jäi mukaan paitsi valtavasti uusia oppeja, myös sellainen kipinä ratailua kohtaan, joka vaan kasvoi kesän edetessä.
Alastaro: AT3 ja ensimmäinen kaato
Ahveniston jälkeen seuraavana vuorossa oli Alastaro. Ahveniston ratapäivän loppupuolella kouluttajat suosittelivat mulle ajotaito 3 kurssia, joten päätin osallistua siihen heti ensimmäisellä Alastaron ratapäivällä.
AT3 oli todella mielenkiintoinen jatko. Kurssilla päästiin syventymään entistä tarkemmin ajolinjoihin, jarrutuksiin ja kaasun käyttöön. Koulutus tuntui myös huomattavasti yksilöllisemmältä, sillä ryhmäkoot olivat pieniä. Henkilökohtaista palautetta ja ohjausta sai tarpeeksi.
Tykkäsin Alastarosta heti ensimmäisestä päivästä lähtien, ja siitä muodostuikin lopulta ehdoton suosikkiratani koko kesän aikana. Alastarolla alkoi myös ensimmäistä kertaa kunnolla tuntua siltä, että oma ajaminen kehittyi tosi nopeeta vauhtia. Ajolinjat alkoivat pikkuhiljaa hahmottua, vauhti kasvoi ja luottamus omaan tekemiseen lisääntyi.
Kasvavan vauhdin ja vielä suhteellisen vähäisen kokemuksen yhdistelmä toi kuitenkin mukanaan mun ensimmäisen kaadon. Kaato tapahtui Sahara mutkassa, ja jälkikäteen ajateltuna tilanteessa meni oikeastaan kaikki mahdollinen pieleen. Lähestyin mutkaa väärällä ajolinjalla, minkä seurauksena myös sisäänmeno epäonnistui täysin, en osannut soveltaa jo AT2 opetettuja asioita, erityisesti katseen käyttöä.. Kun huomasin, että vauhtia oli tilanteeseen nähden liikaa, en uskaltanut kallistaa pyörää riittävästi. Samalla katse karkas täysin väärään paikkaan. Sen sijaan, että olisin katsonut pitkälle mutkan läpi, jäin tuijottamaan mutkan ulkopuolella olevaa hiekka-aluetta.
Ja sinnehän sitä sitten lopulta päädyttiin. Onneksi sain pidettyä alkuun hallinnassa ja hidastettua vauhtia sen verran, ettei kaatuminen itessään ollut raju. Mulle ei käynyt mitään, ja pyöräkin selvisi käytännössä pienillä etukatteen naarmuilla. Hiekkaa sen sijaan tuli mukaan matkamuistoksi vähän enemmänkin. Suurin oppi tästä oli se, kuinka nopeesti pienistä virheistä voi muodostua ketju, joka lopulta johtaa kaatumiseen.
Pääsin vielä saman päivän aikana takaisin radalle, mutta kaato vaikutti ajamiseen yllättävän paljon. Vaikka fyysisesti kaikki oli kunnossa, luottamus omaan tekemiseen oli ottanut selvästi osumaa. Loppupäivän ajaminen tuntui paikoin siltä, kuin oisin ollut Alastarolla ensimmäistä kertaa.
Kesän aikana Alastarolla tuli vastaan myös toinen mieleenpainuva läheltä piti -tilanne. Las Palmasin jälkeen avasin kaasua aivan liian aikaisin, minkä seurauksena pyörä alkoi heittää pientä rodeota. Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, mutta jälleen kerran tuli muistutus siitä, ettei kaikkea kannata yrittää oppia pelkästään vauhtia lisäämällä. Hädin tuskin näkee videossa mitä kävi.
www.youtube.com
Näistä kokemuksista huolimatta, tai ehkä osittain juuri niiden ansiosta, Alastaro jäi kesän suosikkiradaksi. Koen, että opin kesän aikana hahmottamaan radan ajolinjat jo ihan hyvin, vaikka kehitettävää riittää edelleen valtavasti.
Tulevaisuudessa kiinnostaisi ehdottomasti palata Alastarolle myös AT4 kurssin merkeissä ja mahdollisesti osallistua muihin (esim. KVR) koulutukseen. Tuntuu, että mitä enemmän oppii, sitä paremmin ymmärtää kuinka paljon täs harrastuksessa on vielä opittavaa.
Motopark
Motopark oli kolmas rata, johon pääsin tutustumaan ensimmäisen ratakauden aikana. Olin katellu radasta etukäteen videoita, ja se vaikutti jo niiden perusteella tosi hauskalta. Olin myös kuullut monelta yhteisön jäseneltä, että Motopark on heidän ehdoton suosikkiratansa, joten pakko sanoa, että odotukset oli melko korkealla.
Ja kyllä, rata vastasi mun odotuksia. Parkin korkeuserot, suorat ja loppupään tekniset mutkat tekivät siitä aivan omanlaisensa kokemuksen. Rataa oli tosi hauska ajaa, ja sen monipuolisuus toi mukavasti uusia haasteita. Vaikka Alastaro säilyttikin paikkansa henkilökohtaisena suosikkina, Motopark pääsi hauskuudessaan todella lähelle. Radan luonne oli niin erilainen, että oisin mielelläni viettänyt siellä enemmänkin aikaa kuin yhden rataviikonlopun. Toivottavasti ensi kaudella aukeaa siihen mahdollisuus.
Motoparkissakaan ei kuitenkaan täysin vältytty omilta virheiltä. Viikonlopun aikana tuli vastaan yks tilanne, joka olisi pahimmillaan voinut päättyä todella ikävästi. Hevosenkengän jälkeen oikean mutkan ulostulossa ajauduin leveeksi, ja jotenkin sain pidettyä pyörän pystyssä, vaikka jälkikäteen ajateltuna siinä oli aineksia huomattavasti vakavampaankin lopputulokseen. Arvioin myös hevosenkengän täysin väärin, ja tuo oli ehdottomasti väärä paikka ohittaa.
Motoparkista jäi erityisesti mieleen myös se, kuinka arvokasta kokeneempien kuljettajien palaute voi olla oman ajamisen kehittämisessä (kun en ole tietoinen, että joku seuraa mun ajamista). Omia virheitä tai kehityskohteita ei välttämättä ite edes huomaa, ennen kuin joku ulkopuolinen osaa kiinnittää niihin huomiota ja selittää, mitä voisi tehdä toisin.
Mutta niin, ensimmäinen ratakausi paketissa
Näin ensimmäisen ratakauden jälkeen on aika helppo todeta, että ratailu vei mukanaan paljon enemmän kuin osasin etukäteen odottaa.
Kesän aikana tuli onnistumisia, oivalluksia, omia virheitä, kaato ja muutama läheltä piti tilanne. Ennen kaikkea tuli kuitenkin opittua valtavasti sekä moottoripyörän hallinnasta että omasta ajamisesta. Oma suhtautuminen moottoripyöräilyyn muuttui myös monella tavalla.
Ehkä suurin yllätys oli kuitenkin se, kuinka paljon tää harrastus antaa myös radan ulkopuolella. Yhteisöllisyys, muiden auttamisen halu ja uusien ihmisten kohtaaminen tekivät ratakaudesta paljon enemmän kuin pelkän ajoharrastuksen.
Iso kiitos MotOrgille ja kaikille, jotka ovat olleet mahdollistamassa tämän kauden tapahtumia
Erityiskiitos kouluttajille @Bolt , @massajaska ja @edi arvokkaista opeista, kärsivällisyydestä ja kannustuksesta. Suuri kiitos myös @Heippa erityisesti Motoparkissa saaduista neuvoista ja opeista!
Haluan kiittää myös @PrivateeR , joka käytti omaa aikaansa ajamiseni analysointiin, palautteen antamiseen ja ajotekniikkani kehittämiseen. Arvostan todella paljon sitä, että joku haluaa vapaaehtoisesti käyttää niinkin paljon omaa aikaansa toisen auttamiseen.
Ja tietenkin @Jolave , johon tutustuin jo ensimmäisellä ratapäivällä Ahvenistolla ja jonka kanssa jatkettiin ratailua läpi kesän. Se kertoo mielestäni aika paljon siitä, mitä kaikkea tää harrastus voi parhaimmillaan antaa. Ensimmäiselle ratapäivälle lähdin käytännössä tuntematta ketään, mutta kauden päätteeksi mukaan oli tarttunut myös uusi hyvä ystävä.
Ensimmäisestä ratakaudesta jäi valtavasti hyviä muistoja, arvokkaita oppeja ja uusia tuttavuuksia. Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti kautta 2027 toivottavasti uudella pyörällä
. Innolla odotan, mitä kaikkea seuraava kesä tuo tullessaan!
Ahvenisto: n. 1:46.5
Alastaro: n. 2:12.02
MotoPark: n. 1:43.90
2026 oli mulle toinen moottoripyöräkausi,ja samalla ensimmäinen kosketus ratailuun. Ratailu toi kesän aikana paljon uusia kokemuksia, osaamista, tuttavuuksia ja ennen kaikkea aivan uudenlaista innostusta moottoripyöräilyä kohtaan.
Moottoriurheilu on aina ollut lähellä sydäntä, mutta siitä huolimatta ensimmäisen askeleen ottaminen ratailun pariin tuntui yllättävän isolta ja vähän pelottavalta kynnykseltä. Jälkikäteen ajateltuna sen kynnyksen ylittäminen oli kuitenkin ehdottomasti yks kesän parhaista päätöksistä.
Ahvenisto: Ensimmäinen ratapäivä ja AT2
Ensimmäinen ratapäivä koitti toukokuun alkupuolella Ahvenistolla, jossa osallistuin Ajotaito 2 kurssille. Olin kuullu kurssista paljon hyvää, ja AT2 oli myös suositeltu mulle useaan otteeseen. Päätin siis lähteä kokeilemaan, eikä tarvinnut pettyä kurssin sisältöön.
AT2 yllätti tosi positiivisesti ja antoi erinomaiset eväät rata-ajon perusteisiin, sekä moottoripyörän perushallintaan. Kurssilla käytiin läpi asioita, joiden merkitystä en ollut aikaisemmin osannut edes kunnolla ajatella. Katseen käytön tärkeys, ajolinjat ja pyörän hallinta avasivat uudenlaista näkökulmaa ajamiseen. Kurssilta saaduista opeista oli paljon hyötyä myös ihan tavallisessa katuajossa.
Ensimmäisen ratapäivän mieleenpainuvimmista asioista oli yhteisöllisyys. Käytännössä kaikki ympärilläni oli entuudestaan tuntematonta, joukkoon oli todella helppo tulla mukaan. Oli jotenki poikkeuksellisen luontevaa olla ympäristössä, jossa muut ihmiset (sekä varmasti Matias) jakavat saman kiinnostuksen ja innostuksen harrastusta kohtaan. Tunnelma oli alusta asti niin avoin ja ystävällinen, että välillä tuntu et olisin ollu tekemisissä jo pitkään tuntemiensa kavereiden kanssa.
Ensimmäisen ratapäivän jälkeen oli aika selvää ettei tää jäisi viimeiseksi. Ahvenistolta jäi mukaan paitsi valtavasti uusia oppeja, myös sellainen kipinä ratailua kohtaan, joka vaan kasvoi kesän edetessä.
Alastaro: AT3 ja ensimmäinen kaato
Ahveniston jälkeen seuraavana vuorossa oli Alastaro. Ahveniston ratapäivän loppupuolella kouluttajat suosittelivat mulle ajotaito 3 kurssia, joten päätin osallistua siihen heti ensimmäisellä Alastaron ratapäivällä.
AT3 oli todella mielenkiintoinen jatko. Kurssilla päästiin syventymään entistä tarkemmin ajolinjoihin, jarrutuksiin ja kaasun käyttöön. Koulutus tuntui myös huomattavasti yksilöllisemmältä, sillä ryhmäkoot olivat pieniä. Henkilökohtaista palautetta ja ohjausta sai tarpeeksi.
Tykkäsin Alastarosta heti ensimmäisestä päivästä lähtien, ja siitä muodostuikin lopulta ehdoton suosikkiratani koko kesän aikana. Alastarolla alkoi myös ensimmäistä kertaa kunnolla tuntua siltä, että oma ajaminen kehittyi tosi nopeeta vauhtia. Ajolinjat alkoivat pikkuhiljaa hahmottua, vauhti kasvoi ja luottamus omaan tekemiseen lisääntyi.
Kasvavan vauhdin ja vielä suhteellisen vähäisen kokemuksen yhdistelmä toi kuitenkin mukanaan mun ensimmäisen kaadon. Kaato tapahtui Sahara mutkassa, ja jälkikäteen ajateltuna tilanteessa meni oikeastaan kaikki mahdollinen pieleen. Lähestyin mutkaa väärällä ajolinjalla, minkä seurauksena myös sisäänmeno epäonnistui täysin, en osannut soveltaa jo AT2 opetettuja asioita, erityisesti katseen käyttöä.. Kun huomasin, että vauhtia oli tilanteeseen nähden liikaa, en uskaltanut kallistaa pyörää riittävästi. Samalla katse karkas täysin väärään paikkaan. Sen sijaan, että olisin katsonut pitkälle mutkan läpi, jäin tuijottamaan mutkan ulkopuolella olevaa hiekka-aluetta.
Ja sinnehän sitä sitten lopulta päädyttiin. Onneksi sain pidettyä alkuun hallinnassa ja hidastettua vauhtia sen verran, ettei kaatuminen itessään ollut raju. Mulle ei käynyt mitään, ja pyöräkin selvisi käytännössä pienillä etukatteen naarmuilla. Hiekkaa sen sijaan tuli mukaan matkamuistoksi vähän enemmänkin. Suurin oppi tästä oli se, kuinka nopeesti pienistä virheistä voi muodostua ketju, joka lopulta johtaa kaatumiseen.
Pääsin vielä saman päivän aikana takaisin radalle, mutta kaato vaikutti ajamiseen yllättävän paljon. Vaikka fyysisesti kaikki oli kunnossa, luottamus omaan tekemiseen oli ottanut selvästi osumaa. Loppupäivän ajaminen tuntui paikoin siltä, kuin oisin ollut Alastarolla ensimmäistä kertaa.
Kesän aikana Alastarolla tuli vastaan myös toinen mieleenpainuva läheltä piti -tilanne. Las Palmasin jälkeen avasin kaasua aivan liian aikaisin, minkä seurauksena pyörä alkoi heittää pientä rodeota. Onneksi tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, mutta jälleen kerran tuli muistutus siitä, ettei kaikkea kannata yrittää oppia pelkästään vauhtia lisäämällä. Hädin tuskin näkee videossa mitä kävi.
- YouTube
YouTubessa voit nauttia parhaista videoista ja musiikista, ladata alkuperäistä sisältöä ja jakaa kaiken ystäviesi, perheesi ja koko maailman kanssa.
www.youtube.com
Näistä kokemuksista huolimatta, tai ehkä osittain juuri niiden ansiosta, Alastaro jäi kesän suosikkiradaksi. Koen, että opin kesän aikana hahmottamaan radan ajolinjat jo ihan hyvin, vaikka kehitettävää riittää edelleen valtavasti.
Tulevaisuudessa kiinnostaisi ehdottomasti palata Alastarolle myös AT4 kurssin merkeissä ja mahdollisesti osallistua muihin (esim. KVR) koulutukseen. Tuntuu, että mitä enemmän oppii, sitä paremmin ymmärtää kuinka paljon täs harrastuksessa on vielä opittavaa.
Motopark
Motopark oli kolmas rata, johon pääsin tutustumaan ensimmäisen ratakauden aikana. Olin katellu radasta etukäteen videoita, ja se vaikutti jo niiden perusteella tosi hauskalta. Olin myös kuullut monelta yhteisön jäseneltä, että Motopark on heidän ehdoton suosikkiratansa, joten pakko sanoa, että odotukset oli melko korkealla.
Ja kyllä, rata vastasi mun odotuksia. Parkin korkeuserot, suorat ja loppupään tekniset mutkat tekivät siitä aivan omanlaisensa kokemuksen. Rataa oli tosi hauska ajaa, ja sen monipuolisuus toi mukavasti uusia haasteita. Vaikka Alastaro säilyttikin paikkansa henkilökohtaisena suosikkina, Motopark pääsi hauskuudessaan todella lähelle. Radan luonne oli niin erilainen, että oisin mielelläni viettänyt siellä enemmänkin aikaa kuin yhden rataviikonlopun. Toivottavasti ensi kaudella aukeaa siihen mahdollisuus.
Motoparkissakaan ei kuitenkaan täysin vältytty omilta virheiltä. Viikonlopun aikana tuli vastaan yks tilanne, joka olisi pahimmillaan voinut päättyä todella ikävästi. Hevosenkengän jälkeen oikean mutkan ulostulossa ajauduin leveeksi, ja jotenkin sain pidettyä pyörän pystyssä, vaikka jälkikäteen ajateltuna siinä oli aineksia huomattavasti vakavampaankin lopputulokseen. Arvioin myös hevosenkengän täysin väärin, ja tuo oli ehdottomasti väärä paikka ohittaa.
Motoparkista jäi erityisesti mieleen myös se, kuinka arvokasta kokeneempien kuljettajien palaute voi olla oman ajamisen kehittämisessä (kun en ole tietoinen, että joku seuraa mun ajamista). Omia virheitä tai kehityskohteita ei välttämättä ite edes huomaa, ennen kuin joku ulkopuolinen osaa kiinnittää niihin huomiota ja selittää, mitä voisi tehdä toisin.
Mutta niin, ensimmäinen ratakausi paketissa
Näin ensimmäisen ratakauden jälkeen on aika helppo todeta, että ratailu vei mukanaan paljon enemmän kuin osasin etukäteen odottaa.
Kesän aikana tuli onnistumisia, oivalluksia, omia virheitä, kaato ja muutama läheltä piti tilanne. Ennen kaikkea tuli kuitenkin opittua valtavasti sekä moottoripyörän hallinnasta että omasta ajamisesta. Oma suhtautuminen moottoripyöräilyyn muuttui myös monella tavalla.
Ehkä suurin yllätys oli kuitenkin se, kuinka paljon tää harrastus antaa myös radan ulkopuolella. Yhteisöllisyys, muiden auttamisen halu ja uusien ihmisten kohtaaminen tekivät ratakaudesta paljon enemmän kuin pelkän ajoharrastuksen.
Iso kiitos MotOrgille ja kaikille, jotka ovat olleet mahdollistamassa tämän kauden tapahtumia
Erityiskiitos kouluttajille @Bolt , @massajaska ja @edi arvokkaista opeista, kärsivällisyydestä ja kannustuksesta. Suuri kiitos myös @Heippa erityisesti Motoparkissa saaduista neuvoista ja opeista!
Haluan kiittää myös @PrivateeR , joka käytti omaa aikaansa ajamiseni analysointiin, palautteen antamiseen ja ajotekniikkani kehittämiseen. Arvostan todella paljon sitä, että joku haluaa vapaaehtoisesti käyttää niinkin paljon omaa aikaansa toisen auttamiseen.
Ja tietenkin @Jolave , johon tutustuin jo ensimmäisellä ratapäivällä Ahvenistolla ja jonka kanssa jatkettiin ratailua läpi kesän. Se kertoo mielestäni aika paljon siitä, mitä kaikkea tää harrastus voi parhaimmillaan antaa. Ensimmäiselle ratapäivälle lähdin käytännössä tuntematta ketään, mutta kauden päätteeksi mukaan oli tarttunut myös uusi hyvä ystävä.
Ensimmäisestä ratakaudesta jäi valtavasti hyviä muistoja, arvokkaita oppeja ja uusia tuttavuuksia. Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti kautta 2027 toivottavasti uudella pyörällä
. Innolla odotan, mitä kaikkea seuraava kesä tuo tullessaan!Ahvenisto: n. 1:46.5
Alastaro: n. 2:12.02
MotoPark: n. 1:43.90