Perjantaina 28.8. lähtee viiden LT-äijän rytmiryhmä vahvistettuna yhdellä kauniimpaa sukupuolta edustavalla repsikalla Lontoon kautta kohti Chicagoa, josta on vuokrattu Eagleridersilta alle viisi GoldWingiä. Ensimmäisen kolmen ja puolen päivän tavoitteena on koukata luoteeseen ja kerätä joillekin vielä vielä käymättömä osavaltioita kuten Wisconsin, Minnesota ja Pohjois-Dakota ja päätyä sitten n. 2400 km jälkeen Rapid Cityyn Etelä-Dakotaan ja siellä osallistutaan paikallisten LT-ukkojen alullepanemaan CCR:ään.
http://www.curvecowboyreunion.com/CCR2009/index.php
Wingit pannaan sitten parkkiin sinne hotellin takaoven lähelle roskapönttöjen taakse...
,
Sitten kun on tiistaista perjantaihin riekuttu tuolla LT-pippaloissa, niin sen jälkeen lähdetään aikaisin lauantaiaamuna kohti Grand Canyonia, jonne on semmoinen parisen tuhatta kilsaa ja tavoitteena olisi olla siellä sunnuntai-iltana auringonlaskua ihailemassa ja ma-aamulla sitten kohti Las Vegasia ja keskiviikkona 9.9. puolilta päivin sitten Wingit jätetään Los Angelesin lentokentän Eagleridersille.
Ensin kuvittelin taas pistäväni pystyyn blogin, kuten tein edelleisreissullani (ks. alla) ja kuten yksi reissukavereistani "quattro" teki http://finnishbikerstoccr08.blogspot.com/ , mutta sitten järki voitti ja totesimme, että tällä kertaa emme istu yömyöhään naputtamassa hotellihuoneessa tarinaa ja lataamassa valokuvia nettiin. Jos joku ei ole tuommoista koskaan tehnyt, niin voin vakuuttaa, että siinä on aikamoinen homma ja vaiva. Edellisreissulla meitä oli vain kaksi kaverusta reissulla ja jotenkin homma vielä toimi siten, että kämppikseni oli jo nukkumassa kun minä vielä tunnin pari naputtelin tarinoita (kahteen blogiin, suomeksi ja englanniksi), mutta nyt meitä on matkalla isompi sakki, joten siinä jo sosiaalinen elämäkin kärsii, jos muut ovat iltaa istumassa ja yksi (tai useampi) surffaa vaan netissä tarinaa suoltamassa.
Elikkäs matkakertomus tulee sitten jälkikäteen ja toivottavasti sitten viimeistellympänä. Otan mukaan sanelukoneen, johon voin höpötellä juttuja ja tunnelmia tilanteista ad-hoc ja sitten purkaa noita tarinoiksi myöhemmin.
Saas nähdä kuinka moni meistä joutuu possuflunssan kouriin...Ei olisi paljoa varaa jäädä kesken matkan pötköttelemään, tai jää kelkasta..
t. pozo
http://www.curvecowboyreunion.com/CCR2009/index.php
Wingit pannaan sitten parkkiin sinne hotellin takaoven lähelle roskapönttöjen taakse...
Sitten kun on tiistaista perjantaihin riekuttu tuolla LT-pippaloissa, niin sen jälkeen lähdetään aikaisin lauantaiaamuna kohti Grand Canyonia, jonne on semmoinen parisen tuhatta kilsaa ja tavoitteena olisi olla siellä sunnuntai-iltana auringonlaskua ihailemassa ja ma-aamulla sitten kohti Las Vegasia ja keskiviikkona 9.9. puolilta päivin sitten Wingit jätetään Los Angelesin lentokentän Eagleridersille.
Ensin kuvittelin taas pistäväni pystyyn blogin, kuten tein edelleisreissullani (ks. alla) ja kuten yksi reissukavereistani "quattro" teki http://finnishbikerstoccr08.blogspot.com/ , mutta sitten järki voitti ja totesimme, että tällä kertaa emme istu yömyöhään naputtamassa hotellihuoneessa tarinaa ja lataamassa valokuvia nettiin. Jos joku ei ole tuommoista koskaan tehnyt, niin voin vakuuttaa, että siinä on aikamoinen homma ja vaiva. Edellisreissulla meitä oli vain kaksi kaverusta reissulla ja jotenkin homma vielä toimi siten, että kämppikseni oli jo nukkumassa kun minä vielä tunnin pari naputtelin tarinoita (kahteen blogiin, suomeksi ja englanniksi), mutta nyt meitä on matkalla isompi sakki, joten siinä jo sosiaalinen elämäkin kärsii, jos muut ovat iltaa istumassa ja yksi (tai useampi) surffaa vaan netissä tarinaa suoltamassa.
Elikkäs matkakertomus tulee sitten jälkikäteen ja toivottavasti sitten viimeistellympänä. Otan mukaan sanelukoneen, johon voin höpötellä juttuja ja tunnelmia tilanteista ad-hoc ja sitten purkaa noita tarinoiksi myöhemmin.
Saas nähdä kuinka moni meistä joutuu possuflunssan kouriin...Ei olisi paljoa varaa jäädä kesken matkan pötköttelemään, tai jää kelkasta..
t. pozo