-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Berle- Kirke GS- Winter Ruten 2018
- Keskustelun aloittaja mchuurre
- Aloituspäivä
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Tuuli meinasi viedä karvahatun heti jo ulko-ovea aukaistaessa, vaan kytkinkäsi reagoi nopeammin! "VIIIIiiiiiuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu!"- sano vain tuo puhallus, ja teräviä lumikiteitä silmille!
Peiton sain, kun sainkin "aligessun" päälle, mutta kahtotaan nyt, kauanko se siinä pysyy? Lähdin vetävin askelin kohti kylän keskustaa, ai miksi vetävin? No, tiätty askel oli vetävä, kun etenin myötätuuleen. Keltaisia vilkkuvaloja näkyi siellä taas vilahtelevan, kun aura-auto ja sen kaveri, vetivät lumipössyä perässään varikolleen. Taisi olla vuoron vaihto edessä, tai sitten mentiin hakemaan yötä vasten eväitä?
Linnut kaklattivat kuuluvasti, ja häätyy kyllä ihailla, miten taidokkaasti ne vetelivät immelmannejaan toistensa seassa, ilman että tulisi yhteentörmäyksiä keskenään, saati johonkin kiinteään esteeseen! Ovathan ne ennättäneet toki täällä reenata kovin, etenkin silloin, kun satamaan saapui mereltä kalastajatroolari, joka tietäisi tuoreita kalansuolia, yms. herkkumakupalaa! Silloin parvi tiivistyy uskomattoman tiiviiseen "ilmataistelukuvioon - tynnyriin", josta aina joku ennättää napata aaltojen päällä kelluvat herkut, tai useassa tapauksessa jo suoraan ilmasta, kun kalastaja-Odd, vasta heittää ne menemään.... !
Astelin nyt jo pääkadulla, joka johti isolle, ja ainokaiselle Berlevågin "torille". No, eihän täällä ketään tähän aikaa enää ole - eikä tarvinnutkaan olla, kunhan vain halusin tulla muistelemaan paikkoja, ja etenkin sitä kohtaa, jossa vuonna 1987, meikäläiselle tuli kumma kyllä, käynnistysropleemia Hondalle!
Se oli punainen XL500R, tiedättehän, semmoinen "ikiliikkuja" yksisylinterinen enduro, joka oli AINA ns. "laakin peli"! Polkimellahan se käynnistettiin, ja männän yläkuolokohdan kun vain selvitit, ja sitten hieman siitä alaspäin - "HIIIIIOOOOP" ja koko voimalla polkimen päälle, niin AINA se hörähti käyntiin!
No, sitten kerran tosiaan, kun olin täällä ensimmäistä kertaa käymässä, olin kierrellyt ja kaarrellut jo koko pienen kylän käppäillen läpi, niin sitten kun palasin pyörälleni, laitoin potan päähäni, ja starttailin Hondaani, niin eipäs se suostunutkaan käymään???!! Ihme ja kumma, (ihmeitäkin tapahtuu -nimittäin!), polkaisin toine, ja kolmannekin kerran, ja eihän siinä auttanut, kun ottaa potta pois päästä, ja kohta myös ajotakki ja muutkin kamppeet pois, ja yrittää Hontaa käyntiin......"Klops", "klops", "klops"...eikä edes inahtanutkaan!
Olin tehnyt jo kaikki mitä osasin ja pysyin, mutta tuloksetta: bensa- check, hana-varatankki- check, tulppa-irti-chek, tulppa-kipinä-check-, .......aikani siinä taas polkimen päällä hypittyäni, huomasin sivusilmällä, että eräs mies lähestyi minua kohden, ja tulikin seuraamaan starttiyrityksiäni.
"Something wrong or what?" - kysyi tuo myöhemmin Dieteriksi esittäytynyt mies.... Kerroin mitä olin tehnyt jo, ja että tämä ei todellakaan ollut tavanomainen operaatio, että alan esiintymään keskellä kylän toria, niinkuin "show-mielessä". Sitä ennen riisuen lähes kaikki ajokamppeeni pärrän päälle, sekä asfaltille läjään, koska juuri tuolloinhan oli sattumoisin se toinen niistä kahdesta kesäpäivästä, jota pohjois-norjassa yleensä on! Eli aurinko paistoi, ja oli peräti lämmintä!
Nyt Dieter kertoi, että hänellä on Sveitsissä ollut Yamahan XT500 enska, joka vaati vastaavassa tilanteessa, täyden kaasun, samalla kun polkaisee kick-starttia! Ei kai nyt sentään - kauhistuin, ja samalla kerroin, kuinka esim. Hondan käyttäjän manuaalissa nimenomaisesti tuollaisesta varoitettiin, koska "takapotku" tulisi olemaan ikimuistettava!
Jatkoin kertoen kauhukertomuksia mm eräästä kaverista, jolla oli murtunut jalkapöydän luut, niin ja muistimpas mainita sitten vielä Kuvan Matistakin, tapauksen, jolloin vastaavassa tapauksessa Matti, satakiloinen miehenköriläs, oli lentänyt satulasta maahan, kun pärrä potkaisikin takaisin.......!
No, eihän tässä kai enää muuta keinoa olisi, joten pitkien pähkäilyjen jälkeen päätin sitten kuitenkin kokeilla "käyttöohjeen vastaista käynnistysmenetelmää" .....kävi sitten miten kävikään!
Varovaisesti ajosaappaallani etsin männän yläkuolokohdan, siitä aavistus alaspäin, ja sitten......kaasu aivan, eli sepposen selälleen auki, ja "auta armias....eikun "Isä meidän, joka....." Hyppäsin koko voimillani ja painollani polkimen päälle ja..." WROOOOOOOOOOAAAAAAAAAAMmmmmmmm..pat.pat.pat.pat.pat.pat....."
Kierrokset nousi huippuunsa, mutta laski samantien! Honta jäi nätisti puputtamaan....kuten sen kuuluikin käydä! Mistään takapotkusta ei ONNEKSI ollut tietoakaan, ja näin myös oikeanpuolen jalkani luutkin, olivat vielä reissukunnossa!
Ja niin vai kiittelin kädestä pitäen vielä Dieteriä, ja lupasinkin palata joskus takaisin tänne Berlevågiin, ja niin olin tehnytkin! Tämänkertainen tosin saattoi olla jo 8.s tai peräti 9.s kerta......?
( SE mikä onkin tapauksessa erikoista, ompi se, ettei tuo XL500R- ajokampe koskaan tuon tapauksen jälkeen tehnyt vastaavaa, vaikka sen 13 x norweegiassa sillä ennätin käydä, ja mittari tuli ajettua ympäri! )
Tässä aukion nurkalla se silloin varmaan tapahtui, pohdiskelin, samalla kun aura-auto lähestyi jälleen uhkaavasti hämärästä...Palasin takaisin Dieterin Pensionaattiin, ja olihan se somaa, kun aamulla olimme sopineet näkevämme uudelleen, piiiitkästä aikaa, kun nauttisimme yhdessä aamiaista klo 09:00!
Eikä se peitto ollut pysynyt "aligessun" päällä, kuten olin vähän jo arvellutkin, onneksi sain sen vielä kuitenkin talteen, koska se oli enää vain yhdestä kulmastaan pärrässä kiinni, muuten repivät tuulet olisivat vieneet sen ties ja minne....!
jatkuu....
Peiton sain, kun sainkin "aligessun" päälle, mutta kahtotaan nyt, kauanko se siinä pysyy? Lähdin vetävin askelin kohti kylän keskustaa, ai miksi vetävin? No, tiätty askel oli vetävä, kun etenin myötätuuleen. Keltaisia vilkkuvaloja näkyi siellä taas vilahtelevan, kun aura-auto ja sen kaveri, vetivät lumipössyä perässään varikolleen. Taisi olla vuoron vaihto edessä, tai sitten mentiin hakemaan yötä vasten eväitä?
Linnut kaklattivat kuuluvasti, ja häätyy kyllä ihailla, miten taidokkaasti ne vetelivät immelmannejaan toistensa seassa, ilman että tulisi yhteentörmäyksiä keskenään, saati johonkin kiinteään esteeseen! Ovathan ne ennättäneet toki täällä reenata kovin, etenkin silloin, kun satamaan saapui mereltä kalastajatroolari, joka tietäisi tuoreita kalansuolia, yms. herkkumakupalaa! Silloin parvi tiivistyy uskomattoman tiiviiseen "ilmataistelukuvioon - tynnyriin", josta aina joku ennättää napata aaltojen päällä kelluvat herkut, tai useassa tapauksessa jo suoraan ilmasta, kun kalastaja-Odd, vasta heittää ne menemään.... !
Astelin nyt jo pääkadulla, joka johti isolle, ja ainokaiselle Berlevågin "torille". No, eihän täällä ketään tähän aikaa enää ole - eikä tarvinnutkaan olla, kunhan vain halusin tulla muistelemaan paikkoja, ja etenkin sitä kohtaa, jossa vuonna 1987, meikäläiselle tuli kumma kyllä, käynnistysropleemia Hondalle!
Se oli punainen XL500R, tiedättehän, semmoinen "ikiliikkuja" yksisylinterinen enduro, joka oli AINA ns. "laakin peli"! Polkimellahan se käynnistettiin, ja männän yläkuolokohdan kun vain selvitit, ja sitten hieman siitä alaspäin - "HIIIIIOOOOP" ja koko voimalla polkimen päälle, niin AINA se hörähti käyntiin!
No, sitten kerran tosiaan, kun olin täällä ensimmäistä kertaa käymässä, olin kierrellyt ja kaarrellut jo koko pienen kylän käppäillen läpi, niin sitten kun palasin pyörälleni, laitoin potan päähäni, ja starttailin Hondaani, niin eipäs se suostunutkaan käymään???!! Ihme ja kumma, (ihmeitäkin tapahtuu -nimittäin!), polkaisin toine, ja kolmannekin kerran, ja eihän siinä auttanut, kun ottaa potta pois päästä, ja kohta myös ajotakki ja muutkin kamppeet pois, ja yrittää Hontaa käyntiin......"Klops", "klops", "klops"...eikä edes inahtanutkaan!
Olin tehnyt jo kaikki mitä osasin ja pysyin, mutta tuloksetta: bensa- check, hana-varatankki- check, tulppa-irti-chek, tulppa-kipinä-check-, .......aikani siinä taas polkimen päällä hypittyäni, huomasin sivusilmällä, että eräs mies lähestyi minua kohden, ja tulikin seuraamaan starttiyrityksiäni.
"Something wrong or what?" - kysyi tuo myöhemmin Dieteriksi esittäytynyt mies.... Kerroin mitä olin tehnyt jo, ja että tämä ei todellakaan ollut tavanomainen operaatio, että alan esiintymään keskellä kylän toria, niinkuin "show-mielessä". Sitä ennen riisuen lähes kaikki ajokamppeeni pärrän päälle, sekä asfaltille läjään, koska juuri tuolloinhan oli sattumoisin se toinen niistä kahdesta kesäpäivästä, jota pohjois-norjassa yleensä on! Eli aurinko paistoi, ja oli peräti lämmintä!
Nyt Dieter kertoi, että hänellä on Sveitsissä ollut Yamahan XT500 enska, joka vaati vastaavassa tilanteessa, täyden kaasun, samalla kun polkaisee kick-starttia! Ei kai nyt sentään - kauhistuin, ja samalla kerroin, kuinka esim. Hondan käyttäjän manuaalissa nimenomaisesti tuollaisesta varoitettiin, koska "takapotku" tulisi olemaan ikimuistettava!
Jatkoin kertoen kauhukertomuksia mm eräästä kaverista, jolla oli murtunut jalkapöydän luut, niin ja muistimpas mainita sitten vielä Kuvan Matistakin, tapauksen, jolloin vastaavassa tapauksessa Matti, satakiloinen miehenköriläs, oli lentänyt satulasta maahan, kun pärrä potkaisikin takaisin.......!
No, eihän tässä kai enää muuta keinoa olisi, joten pitkien pähkäilyjen jälkeen päätin sitten kuitenkin kokeilla "käyttöohjeen vastaista käynnistysmenetelmää" .....kävi sitten miten kävikään!
Varovaisesti ajosaappaallani etsin männän yläkuolokohdan, siitä aavistus alaspäin, ja sitten......kaasu aivan, eli sepposen selälleen auki, ja "auta armias....eikun "Isä meidän, joka....." Hyppäsin koko voimillani ja painollani polkimen päälle ja..." WROOOOOOOOOOAAAAAAAAAAMmmmmmmm..pat.pat.pat.pat.pat.pat....."
Kierrokset nousi huippuunsa, mutta laski samantien! Honta jäi nätisti puputtamaan....kuten sen kuuluikin käydä! Mistään takapotkusta ei ONNEKSI ollut tietoakaan, ja näin myös oikeanpuolen jalkani luutkin, olivat vielä reissukunnossa!
Ja niin vai kiittelin kädestä pitäen vielä Dieteriä, ja lupasinkin palata joskus takaisin tänne Berlevågiin, ja niin olin tehnytkin! Tämänkertainen tosin saattoi olla jo 8.s tai peräti 9.s kerta......?
( SE mikä onkin tapauksessa erikoista, ompi se, ettei tuo XL500R- ajokampe koskaan tuon tapauksen jälkeen tehnyt vastaavaa, vaikka sen 13 x norweegiassa sillä ennätin käydä, ja mittari tuli ajettua ympäri! )
Tässä aukion nurkalla se silloin varmaan tapahtui, pohdiskelin, samalla kun aura-auto lähestyi jälleen uhkaavasti hämärästä...Palasin takaisin Dieterin Pensionaattiin, ja olihan se somaa, kun aamulla olimme sopineet näkevämme uudelleen, piiiitkästä aikaa, kun nauttisimme yhdessä aamiaista klo 09:00!
Eikä se peitto ollut pysynyt "aligessun" päällä, kuten olin vähän jo arvellutkin, onneksi sain sen vielä kuitenkin talteen, koska se oli enää vain yhdestä kulmastaan pärrässä kiinni, muuten repivät tuulet olisivat vieneet sen ties ja minne....!
jatkuu....
mchuurre
Vanhempi Jutaaja
Yöllä heräsin siihen, kun huoneeni ikkunaan ropisi kiviä....(vaikka korvissani käytän aina tulppia), tai no, siltä se ensin kuulosti, vaan tiätty ne olivat rakeita. Kattokin natisi, ja tuuli vonkui.... ei jaksanut katsoa kelloa, kauanko olin jo nukkunut, koska mitäs merkitystä sillä olisi! Käänsin kylkeä, ja raotin verhoa nähdäkseni, olivatko ne miten isoja hiutaleita tai kuulia, mitä äsken piti ääntä, mutta nyt kun katsoin, ne olivatkin muuttuneet vesipisaroiksi.
Nukahdin uudelleen, ja aamulla natinat olivat selvästi tyyntyneet, kuten myös tuulet! Aamutoimet, ja sitten aloin pukemaan päälleni, koska se Dieterin kanssa sovittu aamiainen, se nautittaisiin yhdessä ja vasta klo 09:00, joka suomen ajassa olisi vasta klo 10:00. Hyvin olin silti nukkunut, ja siksi askeleeni olivatkin jälleen melko vetävät, suunnatessani kohti vanhan sataman laiturirakenteita, jossa muuten sijaitsee se nettikamerakin! Olinhan luvannut olla "aligessuni" kanssa, klo 12:00 napatussa kuvassa..... .
Pehmeää lunta oli kovan kerroksen alla, eli välillä hanki kantoi, sitten taas välillä kelkkasaappaani vajosi kuoren läpi...Ei tule mitään - totesin, eli ei tänne laiturin viereen voi "aligessulla" ajaa, tai tiätty voisin, vaan sen kääntäminen ja takaisin kovalle tielle saattamiseen, menisi varmasti aikaa, ja tulisi pukkaamaan hikeä... Olkoon!
Mutta maastontiedustelu oli täten nyt paikallaan! Vanhan nosturin nokalle asennettu web-kamera pyörähteli aina vartin välein, sen pystyi helposti näkemään, eli sellaisen valkoisen kuvun sisällä, oli pieni pystysuuntainen rako, joka aukeni itsestään, ja tuo koko pönttö, sitten se kiersi koko 360´ympäryksen, ja kas, kuvat tulivat nettiin, pienellä viiveellä tietty.
Hmmm.... tuonnehan olisi suhteellisen helppoa kiivetä, tuohon kameran linssin eteen, jolloin web-kamera ottaisi sellaisen karvahattureuhkaisenlähinaamakuvan!
.... Kehtaisiko, vai tulisiko ja jos, niin miten nopsaan "piipaa-auto" ja ne kuuluisat valkotakkiset miehet, jotka veisivät samalla kertaa pois..... Jäisi pian se sovittu aamiainen Dieterin kanssa syömättä?
En lähtenyt riskeeraamaan omaa vapauttani, olkoonkin että ainakin se nettiin latautumisaika minulla olisi ollut turvana, (15min)..Antaapa siispä olla, ja lähdin etsimään sopivaa "avantoa" noiden wanhojen kalastajatroolareiden lähistöltä! Yes! Tuossahan olisi sopiva ja uteliaiden katseelta piilossa oleva venevalkama. Oli nousuvesi, ja näyttäisi olevan hiekkapohjakin vielä lisänä! Ei muuta kuin nyt hakemaan pensionaatista se iso pyyhkeeni, ja sitten takaisin......
Pensionaatin ovella seisoi jokin tupakalla, ja "HEJ!"- tervehdyksien jälkeen, kun pidimme hatuistamme toisella kädellä kiinni, jatkoin vielä: "It´s traditional weather, isn´t it`?" ... Sittenhan kaveri aloittikin pitemmän juttelut, joka alkoi näin: "Youre´real Biker!", ja jatkoi: "I´d saw you yesterday evening, when I´d drive here before you...!"
"IT WASN`T BIKE-WEATHER AT ALL...!" - lausetta painottaen vielä erikseen...
...no siinähän kävikin sitten niin, että jutustelut tuliliivistä, varusteista, "aligessusta", jne....norjan kauneimmista paikoista missä kumpikin on sattunut käymään, ( Se Sommaröy ml!), niin kello riensi ja kohta Dieter saapuikin aamiaista valmistelemaan, ja olipa mukava tavata sama tuttu, mutta niin vanhettunut mies. Tietenkään en etukäteen edes muistanut, minkä näköinen hän oli, mutta niin vain aloimme muistelemaan menneitä.. ja tietty nykyistä elämämme tilannetta!
Dieter kattoi runsaan aamiaisen, ja sen nautimme yhdessä, kuten olimme sopineet.... Söimme varmaan yli tunnin verran, ja ähkyhän siitä tiätty seurasi. Keskustelumme viimeisinä aiheina, oli sitten suomen ilmavoimien tuleva HX-hanke, (ne uusien HN-koneiden seuraajien valinta), ja samoin ne norjan ilmavoimien, jo käytössä olevat, muutamat F-35 koneet.... .
Yllättäen, kun pyyhin jo ties 20:ttä kertaa suupieliäni, Dieter totesi, että oli todella hienoa, että tulin näin pitkän ajan jälkeen tapaamaan häntä, ja vieraaksi hänen pensionaattiin, ja että hänellä olisi yksi ehto minulle:
Huoneeni eikä aamiaiseni ei maksa tällä kertaa mitään!
Hetkinen! Siis, että mitenkä!? Eihän se nyt näin voi mennä - ihmettelin, ja otin lompakkoni esille. Mutta Dieter vaatimalla vaati, ettei nyt käsitellä rahaa, ja että voisin pitää pensionaattia tukikohtanani, aina yöhön asti, kunnes Hurtigruten- laivani saapuisi, eli n klo 22:00 paikallista aikaa!
Ei meinannut tulla kädenpuristuksista loppua, ja taisi siinä vähän silmäkulmatkin kostua, (molemmilla!), kun näin hyvästelimme toisemme, vasta kello ei ollut vielä edes suomen yhtätoista! Olipa HIANOA palvelua kerrassaan!
(Jälkeenpäin, kun selvittelin noiden hintaa, niin ne olisivat tehneet: 860 Nok + 140 Nok = 1000 Nok, (103 €).
No sitten, koska päivä olisi vasta edessä, oli aika lähteä kamerakierrokselle, niin- ja tietenkin sen web-kameran eteen tsiigailemaan, koska näin olin luvannut tehdä! Pääsisi kaverin tsekkaamaan, olisinko päässyt kohteelle perille, vai olisinko joutunut kääntymään.....
Ja kun se nettikuva oli otettu, näin että se "avantopaikkani" oli nyt vedestä tyhjänä, merivesi kun oli vetäytynut kauas hienolta hiekkarannalta, ja tilalla oli vain leväisiä ja siten liukkaita rakkolevän peittämiä isoja kivenmurikoita. Ja tuon kaiken hienouden lisäksi, vedessä näytti kelluvan purkkia, terveyssiteitä, siimanpätkiä, ja olihan siinä öljyrenkaitakin havaittavissa.....antaapa olla nyt tuon aamu-uinnin tällä kertaa!
Suuntasin seuraavaksi kelkkakenkien kärjet kohti kylän keskustaa, ja jos hyvä tuurini jatkuisi, löytäisin kylän kirjaston, jossa saattaisi olla nettikone, niin sitten pääsisin päivittämään tämän sivun tuoreita tapahtumia....?
Niin, ja tuolla bunkkereillakin voisin samalla kertaa käydä, vaikka vastahan sitä kesäkuussa Atlantinvalliporukalla käytiinkin, ja ihan pärrillä ja aivan tuon maston juurella asti....
jatkuu...
Nukahdin uudelleen, ja aamulla natinat olivat selvästi tyyntyneet, kuten myös tuulet! Aamutoimet, ja sitten aloin pukemaan päälleni, koska se Dieterin kanssa sovittu aamiainen, se nautittaisiin yhdessä ja vasta klo 09:00, joka suomen ajassa olisi vasta klo 10:00. Hyvin olin silti nukkunut, ja siksi askeleeni olivatkin jälleen melko vetävät, suunnatessani kohti vanhan sataman laiturirakenteita, jossa muuten sijaitsee se nettikamerakin! Olinhan luvannut olla "aligessuni" kanssa, klo 12:00 napatussa kuvassa..... .
Pehmeää lunta oli kovan kerroksen alla, eli välillä hanki kantoi, sitten taas välillä kelkkasaappaani vajosi kuoren läpi...Ei tule mitään - totesin, eli ei tänne laiturin viereen voi "aligessulla" ajaa, tai tiätty voisin, vaan sen kääntäminen ja takaisin kovalle tielle saattamiseen, menisi varmasti aikaa, ja tulisi pukkaamaan hikeä... Olkoon!
Mutta maastontiedustelu oli täten nyt paikallaan! Vanhan nosturin nokalle asennettu web-kamera pyörähteli aina vartin välein, sen pystyi helposti näkemään, eli sellaisen valkoisen kuvun sisällä, oli pieni pystysuuntainen rako, joka aukeni itsestään, ja tuo koko pönttö, sitten se kiersi koko 360´ympäryksen, ja kas, kuvat tulivat nettiin, pienellä viiveellä tietty.
Hmmm.... tuonnehan olisi suhteellisen helppoa kiivetä, tuohon kameran linssin eteen, jolloin web-kamera ottaisi sellaisen karvahattureuhkaisenlähinaamakuvan!
.... Kehtaisiko, vai tulisiko ja jos, niin miten nopsaan "piipaa-auto" ja ne kuuluisat valkotakkiset miehet, jotka veisivät samalla kertaa pois..... Jäisi pian se sovittu aamiainen Dieterin kanssa syömättä?En lähtenyt riskeeraamaan omaa vapauttani, olkoonkin että ainakin se nettiin latautumisaika minulla olisi ollut turvana, (15min)..Antaapa siispä olla, ja lähdin etsimään sopivaa "avantoa" noiden wanhojen kalastajatroolareiden lähistöltä! Yes! Tuossahan olisi sopiva ja uteliaiden katseelta piilossa oleva venevalkama. Oli nousuvesi, ja näyttäisi olevan hiekkapohjakin vielä lisänä! Ei muuta kuin nyt hakemaan pensionaatista se iso pyyhkeeni, ja sitten takaisin......
Pensionaatin ovella seisoi jokin tupakalla, ja "HEJ!"- tervehdyksien jälkeen, kun pidimme hatuistamme toisella kädellä kiinni, jatkoin vielä: "It´s traditional weather, isn´t it`?" ... Sittenhan kaveri aloittikin pitemmän juttelut, joka alkoi näin: "Youre´real Biker!", ja jatkoi: "I´d saw you yesterday evening, when I´d drive here before you...!"
"IT WASN`T BIKE-WEATHER AT ALL...!" - lausetta painottaen vielä erikseen...
...no siinähän kävikin sitten niin, että jutustelut tuliliivistä, varusteista, "aligessusta", jne....norjan kauneimmista paikoista missä kumpikin on sattunut käymään, ( Se Sommaröy ml!), niin kello riensi ja kohta Dieter saapuikin aamiaista valmistelemaan, ja olipa mukava tavata sama tuttu, mutta niin vanhettunut mies. Tietenkään en etukäteen edes muistanut, minkä näköinen hän oli, mutta niin vain aloimme muistelemaan menneitä.. ja tietty nykyistä elämämme tilannetta!
Dieter kattoi runsaan aamiaisen, ja sen nautimme yhdessä, kuten olimme sopineet.... Söimme varmaan yli tunnin verran, ja ähkyhän siitä tiätty seurasi. Keskustelumme viimeisinä aiheina, oli sitten suomen ilmavoimien tuleva HX-hanke, (ne uusien HN-koneiden seuraajien valinta), ja samoin ne norjan ilmavoimien, jo käytössä olevat, muutamat F-35 koneet.... .
Yllättäen, kun pyyhin jo ties 20:ttä kertaa suupieliäni, Dieter totesi, että oli todella hienoa, että tulin näin pitkän ajan jälkeen tapaamaan häntä, ja vieraaksi hänen pensionaattiin, ja että hänellä olisi yksi ehto minulle:
Huoneeni eikä aamiaiseni ei maksa tällä kertaa mitään!
Hetkinen! Siis, että mitenkä!? Eihän se nyt näin voi mennä - ihmettelin, ja otin lompakkoni esille. Mutta Dieter vaatimalla vaati, ettei nyt käsitellä rahaa, ja että voisin pitää pensionaattia tukikohtanani, aina yöhön asti, kunnes Hurtigruten- laivani saapuisi, eli n klo 22:00 paikallista aikaa!
Ei meinannut tulla kädenpuristuksista loppua, ja taisi siinä vähän silmäkulmatkin kostua, (molemmilla!), kun näin hyvästelimme toisemme, vasta kello ei ollut vielä edes suomen yhtätoista! Olipa HIANOA palvelua kerrassaan!
(Jälkeenpäin, kun selvittelin noiden hintaa, niin ne olisivat tehneet: 860 Nok + 140 Nok = 1000 Nok, (103 €).
No sitten, koska päivä olisi vasta edessä, oli aika lähteä kamerakierrokselle, niin- ja tietenkin sen web-kameran eteen tsiigailemaan, koska näin olin luvannut tehdä! Pääsisi kaverin tsekkaamaan, olisinko päässyt kohteelle perille, vai olisinko joutunut kääntymään.....
Ja kun se nettikuva oli otettu, näin että se "avantopaikkani" oli nyt vedestä tyhjänä, merivesi kun oli vetäytynut kauas hienolta hiekkarannalta, ja tilalla oli vain leväisiä ja siten liukkaita rakkolevän peittämiä isoja kivenmurikoita. Ja tuon kaiken hienouden lisäksi, vedessä näytti kelluvan purkkia, terveyssiteitä, siimanpätkiä, ja olihan siinä öljyrenkaitakin havaittavissa.....antaapa olla nyt tuon aamu-uinnin tällä kertaa!
Suuntasin seuraavaksi kelkkakenkien kärjet kohti kylän keskustaa, ja jos hyvä tuurini jatkuisi, löytäisin kylän kirjaston, jossa saattaisi olla nettikone, niin sitten pääsisin päivittämään tämän sivun tuoreita tapahtumia....?
Niin, ja tuolla bunkkereillakin voisin samalla kertaa käydä, vaikka vastahan sitä kesäkuussa Atlantinvalliporukalla käytiinkin, ja ihan pärrillä ja aivan tuon maston juurella asti....
jatkuu...
