Avoin kirje Suomen Paul Seniorille
15.7.2006 Kaivopuisto klo 13.30
Aloittaessani jalon moottoripyöräilyharrastuksen, tiedostin, että vaarat vaanivat kulman takana ja että erityisesti nelipyöräisiä peltikasoja tulee varoa niin päivisin kuin pimeälläkin kelillä. Näin olekin tähän asti tehnyt, mutten olisi ikinä arvannut, että kesän suurimman vaaratilanteen aiheuttaa kaksipyöräisellä liikkuva kaveri.
Näin kauniina päivänä päätin lähteä ajelemaan kohti Kaivopuistoa ja matka sujuikin hyvillä mielin, kunnes pääsin Mechelininkadulle. Ajaessani pitkin vasemmanpuoleista kaistaa, kuulin yht’äkkiä taivaallisen jylinän, kun V-Maxia ohjastanut demoni painoi huomattavaa vauhtia ohitseni pitkin samaa kaistaa, sivuuttaen minut oikealta (?) puolelta turvallisella maanantaihesarin välillä. Vilkkuakaan et viitsinyt käyttää, koska toki kaikki muut kurjat tienkäyttäjät osaavat lukea ajatuksesi. Kaipa tuo oli sitten sitä splittausta tai ihan jotain muuta, lukija päätelköön itse.
Pysähtyessäsi valoihin, ihailin sinusta paisuvaa ylimielisyyttä, vieressäni seisoi selvästi teiden kingi, herra isoherra. Mustasta avoruukusta paistavasta naamataulusta paistoivat läpi vanhan miehen pöhöttyneet kasvot, jotka muistuttivat hyvin paljon amerikkalaista esikuvaasi, herra Paul Senioria (tuttu ameriikan chopperi sarjasta niille, jotka eivät tiedä). Harmaat viiksesi eivät tosin yltäneet idolisi mittoihin, mutta sen mitä viiksissä hävisit, korvasit vyötärönympäryksen mitalla. Kolmimillinen kullattu ranneketju kädessäsi kieli selvästä menestyksestä, tällä miehellä oli rahaa.
Kun kiihdytit valoista kuin sika palmun alta, totesin sinun kuuluvan parhaaseen A-ryhmään, ainakin rekisterikilpesi alun perusteella. Kilven loppuosakin kieli voimakkuudesta, ilmeisesti loppuosa 666 oli varattu, kun sinun oli tyytyminen 111 numeroa pienempään lukuun. Arvelin sinun suuntaavan kohti mutteria, joten odotin jo innoissani pääsevän keskustelemaan kanssasi, ehkä saisin jopa nimikirjoituksesi.
Telakkakadulle päästyämme egosi senkuin kohosi, kuten hälytysajoneuvot ikään, painoit menemään pitkin punaista aaltoa, valitettavasti pysyin perässäsi, vaikka rahvaana jouduinkin odottamaan vihreitä. Merisatamanrannassa ohittelit autoja kuin Mika Kallio ikään, edes vastaantulijat eivät häirinneet suoritustasi. Harmi vain, ettet sitten pysähtynyt siihen mutterin kohdalle niin en päässyt haastattelemaan sinua. Olisin ollut hyvin kiinnostunut ylivertaisesta liikennesääntöjen tietämyksestäsi, ehkä olisit voinut antaa aloittelijalle pari vinkkiä? No toivottavasti tätä kautta viesti menee perille ja loppukesä sujuu sinullakin viitoittamallasi tiellä.
Teveisin nöyrin alamaisesi,
Klauskinkel
15.7.2006 Kaivopuisto klo 13.30
Aloittaessani jalon moottoripyöräilyharrastuksen, tiedostin, että vaarat vaanivat kulman takana ja että erityisesti nelipyöräisiä peltikasoja tulee varoa niin päivisin kuin pimeälläkin kelillä. Näin olekin tähän asti tehnyt, mutten olisi ikinä arvannut, että kesän suurimman vaaratilanteen aiheuttaa kaksipyöräisellä liikkuva kaveri.
Näin kauniina päivänä päätin lähteä ajelemaan kohti Kaivopuistoa ja matka sujuikin hyvillä mielin, kunnes pääsin Mechelininkadulle. Ajaessani pitkin vasemmanpuoleista kaistaa, kuulin yht’äkkiä taivaallisen jylinän, kun V-Maxia ohjastanut demoni painoi huomattavaa vauhtia ohitseni pitkin samaa kaistaa, sivuuttaen minut oikealta (?) puolelta turvallisella maanantaihesarin välillä. Vilkkuakaan et viitsinyt käyttää, koska toki kaikki muut kurjat tienkäyttäjät osaavat lukea ajatuksesi. Kaipa tuo oli sitten sitä splittausta tai ihan jotain muuta, lukija päätelköön itse.
Pysähtyessäsi valoihin, ihailin sinusta paisuvaa ylimielisyyttä, vieressäni seisoi selvästi teiden kingi, herra isoherra. Mustasta avoruukusta paistavasta naamataulusta paistoivat läpi vanhan miehen pöhöttyneet kasvot, jotka muistuttivat hyvin paljon amerikkalaista esikuvaasi, herra Paul Senioria (tuttu ameriikan chopperi sarjasta niille, jotka eivät tiedä). Harmaat viiksesi eivät tosin yltäneet idolisi mittoihin, mutta sen mitä viiksissä hävisit, korvasit vyötärönympäryksen mitalla. Kolmimillinen kullattu ranneketju kädessäsi kieli selvästä menestyksestä, tällä miehellä oli rahaa.
Kun kiihdytit valoista kuin sika palmun alta, totesin sinun kuuluvan parhaaseen A-ryhmään, ainakin rekisterikilpesi alun perusteella. Kilven loppuosakin kieli voimakkuudesta, ilmeisesti loppuosa 666 oli varattu, kun sinun oli tyytyminen 111 numeroa pienempään lukuun. Arvelin sinun suuntaavan kohti mutteria, joten odotin jo innoissani pääsevän keskustelemaan kanssasi, ehkä saisin jopa nimikirjoituksesi.
Telakkakadulle päästyämme egosi senkuin kohosi, kuten hälytysajoneuvot ikään, painoit menemään pitkin punaista aaltoa, valitettavasti pysyin perässäsi, vaikka rahvaana jouduinkin odottamaan vihreitä. Merisatamanrannassa ohittelit autoja kuin Mika Kallio ikään, edes vastaantulijat eivät häirinneet suoritustasi. Harmi vain, ettet sitten pysähtynyt siihen mutterin kohdalle niin en päässyt haastattelemaan sinua. Olisin ollut hyvin kiinnostunut ylivertaisesta liikennesääntöjen tietämyksestäsi, ehkä olisit voinut antaa aloittelijalle pari vinkkiä? No toivottavasti tätä kautta viesti menee perille ja loppukesä sujuu sinullakin viitoittamallasi tiellä.
Teveisin nöyrin alamaisesi,
Klauskinkel
