Auttakaas mut alkuun! Jännitys nousee...

[Virkku]

Moi!

Saan pyöräni (Kawasaki vn800 classic) ensi viikolla kotiin ja keskiviikoksi on varattuna ajotunteja paikallisesta autokoulusta, tosin alussa heidän pyörillään ja jatkossa omalla, kun opin alkeet. Aikaisemmin olen ajanut vain mopolla ja skootterilla ja istunut moottoripyörän kyydissä.

Nyt on monivuotinen haaveeni toteutunut ja olen päässyt jo näin pitkälle, että pyörä ja varusteet hommattuna. Kuukauden olen jo yöt unissani ajanut mitä ihanampia reittejä ja painajaisiakin jo aiheesta nähnyt... Nyt alkaa jännitys (samalla olen malttamaton odottamaan) todella nousta ja pieni pelkokin persiessä, että mitähän tästä tulee? Onko teillä muilla ollut (varsinkin naisilla) samanlaisia fiiliksiä alussa? Antakaa vinkkejä, miten pystyn rentoutumaan....

 

[Anzali]

Mulla oli ihan samat fiilarit reilu vuosi sitten. Olin kauan haaveilemani pyörän hankkinut edellis talvena ja keväällä sitte autokoulussa kävin ottamassa muutaman ajotunnin. Enpä kuitenkaan osaa neuvoa miten rentoutua, mutta huomattavasti helpottaa ekan ajotunnin jälkeen, sitä jäi vain odottamaan innokkaasti jo seuraavaa ajoharjoitusta. Heti kun siltä tuntu, että uskalsin oman pyörän selkään hypätä, niin eiku liikenteeseen. Tosin katsoin sellaisen ajankohdan, että muuta liikennettä ei pahemmin ollu eli iltamyöhäisellä tai heti aikaisin esim. sunnuntaiaamusta.

Vaikka oonkin nyt keväällä jo muutaman kerran tuolla liikenteessä pyörinnyt, varasin siitä huolimatta vielä yhden harjoittelukerran tulevalle viikolle autokoulusta ja sitten EAK-kurssille ensi viikonloppuna.

Turvallisia kilometrejä sulle ja kyllä se siitä kun oot sen ekan ajotunnin käynnyt.

 

[Virkku]

Hei!

Kiva kuulla, että sullakin oli samanlaisia fiiliksiä. Tuo autokoulun opettaja on ihana, sanoi, että ajetaan niin kauan perusjuttuja, että alkaa sujumaan ja hän ei sovi eka illalle muita juttuja kun minut ja mun kaverini ajot. Pyydettiin varautumaan pitkään iltaan

Seuraavalla kerralla sitten mentäis jo omilla pyörillä. Millaisen pyörän sä ostit ekaksi pyöräksi ja miten sen kanssa sujui?

 

[jaket]

nythän se harrastus on parasta, kun voit päässäs kehittää kaikki ihannereitit ja ajot. ei oo hyttysiä, hiekkaa tiellä, eikä kypärä purista päätä ja hikinorot valu takin selässä.

rentouden saa vaan ajamalla, ja aika paljon, niin, että rupeaa olemaan vilkun käytön ja mittarin katselun huomiota vievä osuus alle 50%:a.

pidä katse ylhäällä ja katso eteen enemmän kuin mittariin/tankoihin/peileihin, niin hyvin menee. yleensä helposti huomaat katsovasi eturengasta.

 

[Aarra]

Hei!

Kiva kuulla, että sullakin oli samanlaisia fiiliksiä. Tuo autokoulun opettaja on ihana, sanoi, että ajetaan niin kauan perusjuttuja, että alkaa sujumaan ja hän ei sovi eka illalle muita juttuja kun minut ja mun kaverini ajot. Pyydettiin varautumaan pitkään iltaan

Niin minullekin tuli aluksi "henkiinjäämiskurssi" paikallisella parkkipaikalla. Hikeä pukkasi, mutta tuntui hyvältä. Ja hengissä ollaan.

Kun sitten pääset itse ajelemaan niin eihän sitä vauhtia tarvitse niin paljoa. Ensimmäisenä vuonna ajelin n 70 km/h samoja mutkareittejä joilla nyt selvästi enempi vauhtia. Silloin sekin tuntui kivalta, jännältä ja hurjalta. Yksi hyvä sanonta on, että kannattaa vain ajella, vauhti tulee ajallaan. Yleensä teiden varsilla on myös noita bussipysäkkejä. Niille on helppo vetää ja antaa nopeampien painua ohi -taas saa stressittä ajella.

 

[TBus]

Harasoo! Hienoo, että olet päättänyt ajautua mopoilun pariin. Tää harrastus on hiano juttu.
Maksat veroja enemmän ku nuapuris, vakkuutusmaksuja enemmän ku muut taloyhtiössäsi ja saat sillä rahalla todella mukavan harrastusyhteisön!

Pysyypähän naapurit katteellisena myös..

Aloituskuviosi kuulostaa hyvältä, kurvaile sillä autokoulun mopolla ensin ja sit rohkeesti vaan VN tielle.. Suhtaudu muihin liikenteessä kulkeviin epäluuloisesti, ole tarkkana joka suuntaan. Sillä reseptillä voit olla hiukan paremmassa tilanteessa, kun jotain on sattumassa. Altavastaaja olet joka tapauksessa, jos otat peltilehmän kanssa yhteen. (olit oikeessa, tai väärässä).

Muista myös sellainen hauska sanonta hyvän ja teknisen kuskin erosta, elikkä: Teknisesti taitava kuski selviää tilanteesta kuin tilanteesta tekemällä jonkin "yliluonnollisen" jipon prätkällään, kun taas hyvä kuljettaja ei edes joudu sellaiseen tilanteeseen, jossa tarvittaisiin yliluonnollisia jippoja.

Mopoilu on tosiaan parhaimpia juttuja joita voi tehdä housut jalassa..
ja sitten vaan ajeleen! Muista myös varusteet kuntoon!

 

[Virkku]

Kiitos teille ihanille vastaajille hyvistä vinkeistä ja henkisestä tuesta

Jotenkin tuntuu, että alussa kaikki painii samojen fiilisten ja pelkojenkin parissa, mutta ihan kaikki ei vaan sitä myönnä... Mukavaa ajelukesää teille!

 

[Anzali]

Hei!

Kiva kuulla, että sullakin oli samanlaisia fiiliksiä. Tuo autokoulun opettaja on ihana, sanoi, että ajetaan niin kauan perusjuttuja, että alkaa sujumaan ja hän ei sovi eka illalle muita juttuja kun minut ja mun kaverini ajot. Pyydettiin varautumaan pitkään iltaan  

 Seuraavalla kerralla sitten mentäis jo omilla pyörillä. Millaisen pyörän sä ostit ekaksi pyöräksi ja miten sen kanssa sujui?

Eka pyörä oli Kawa GPZ 500S. Sen kanssa kävi vähän köpelösti kun meni kaarre pitkäx ja pyörä lunastukseen. Ittelle ei tosin käynnyt juuri kuinkaan. Päätin sitte, että on saatava tosi helppo pyörä tilalle ja päädyin samaan kuin millä olin ajoharjoituksetkin tehny eli ER 500. Ei silti, ei mun rahat olisi juuri muunlaiseen pyörään riittäneetkään. Mut anyways, sillä meinaan nyt vielä ainakin alkukesän päristellä. Sit kun alkaa tuntumaan, että homma alkaa sujumaan ilman suurempia jännitystiloja, niin sitte isompaa alle.

Joo, noi perusjutut on ihan ehdoton edellytys hallita ja muista pitää katse sinne mihin haluat mennä, eikä sinne mihin et halua. Muuten käy helposti kuin mulle ton eka pyörän kanssa.  

 

[Cute]

Ei taida mikään helpottaa sitä jännitystä
Itse muistan jännittäneeni koko ensimmäisen kesän ja seuraavan kesän alku se vasta kamala olikin
Sitten...se alkaa sujua rutiinilla.
Sitten se jännitys iskee uudelleen kun vaihtaa isomman pyörän ja kuuntelee kaikkia niitä kauhujuttuja, että sä et kyllä tuon kanssa....jne...
Mutta mahdollisimman paljon ajettuja kilometrejä vain...sillai asiat alkaa painumaan selkärankaan.
Turvallisia kilometrejä

 

[iku1]

Aja aina sopivaa vauhtia ja sopiva vauhti on sellainen, joka itsestä tuntuu hyvältä. Liian kova yritys ei ole hauskaa, vaan vie ilon ajamisesta. Vauhti tulee ajallaan, joillekin liiankin kanssa. Kiireisemmät tehkööt omat kuvionsa.

Tervetuloa hienon harrastuksen pariin, turvallisia ajeluita

Iku

 

[Annuska]

Ei taida mikään helpottaa sitä jännitystä
Itse muistan jännittäneeni koko ensimmäisen kesän ja seuraavan kesän alku se vasta kamala olikin
Sitten...se alkaa sujua rutiinilla.

Itsellä menossa juurikin tuo vaihe! Kortti tuli ajettua viime vuonna aivan loppukesästä ja ajoa kertyi noin 400km. Maanantaina ollaan menossa hakemaan pyörä vihdoin ja viimein talvisäilytyksestä ja sellainen olo on, että ihan alkeista taas lähdetään..

Eniten mietityttää se, että onko pyörän käsittely- ja haliintataidot enää hanskassa ollenkaan  

Rauhallisesti ajattelin aloittaa ja sulho saa toimia henkilökohtaisena ajo-opettajana ainakin parin kerran verran, ennen kuin liikenteeseen jälleen uskaltaudun. Varokaa siis tänä kesänä kaikki Jyväskylässä ja lähitienoilla ajelevat huterasti köröttelevää punaista Honda CBF:ää  

 

[Juuzoppi]

Kyllä noi autokoulun jätkät on niin kovia ammattilaisia että varmasti jännitys unohtuu. Ei kannata ujostella eikä hävetä omia taitojaan. Jokainen ajaa niinku osaa ja koulutus etenee sen mukaan. Mutta jos on mahdollista niin kannattaa ajella jonku kaverin mopolla "siis ihan oikeella 50cc mopolla" ensin. Siitä oli suuri apu parille likalle. Saa jonkilaisen tuntuman käsittelyyn. Hidas-ajo on se vaikein juttu monelle, siinä riittää kun muistaa pitää katseen horisontissa eikä eturenkaassa. Sitte ku kortti on saatu niin ensin ajelee hiljaisille pätkille paljon kilometrejä alle ja ajelee sitä vauhtia ku itestä tuntuu. Kaiken oppii mutta vain jos yrittää. Tsemppiä vaan, kyllä se siitä lähtee.

 

[Virkku]

Kiitos kaikille tsempistä! Hyviä neuvoja täältä saa

Luotan siihen autokoulun jäbään nyt täysin ja kyselen kaikkea mahdollista ihan alkeista asti. Tiedoksi edelliselle, että kortti mulla jo onkin (olen wanha ja mopolla on huristeltu nyt viime päivät ja mm.vaihteiden vaihto tullut sitä kautta tutuksi. Pari viikkoa sitten en vielä tiennyt miten vaihteita vaihdetaan ja kytkin ja käsijarrukin piti tarkistaa kumpi on kumpi , heh! Joten näin alkeista täällä....Nyt mopoilemaan taas!

 

[zemial]

http://motoristisurvival.fi/index.php?sivu=ajo-hanskassa

Tuossa on todella hyvä opas aloitteluun ja siitä eteenpäin. Tuossa selitetään paljon pyörän käyttäymisestä ja kääntymisestä - sellaistakin mitä autokoulussa ei opeteta.

 

[Virkku]

http://motoristisurvival.fi/index.php?sivu=ajo-hanskassa

Tuossa on todella hyvä opas aloitteluun ja siitä eteenpäin. Tuossa selitetään paljon pyörän käyttäymisestä ja kääntymisestä - sellaistakin mitä autokoulussa ei opeteta.

KIITOS! Heti huomenna töissä tulostan tuon ja alan opettelemaan

 

[Riffeliina]

Tervehdys vaan kaikille!

Itse olen toisen kesän motoristi ja nyt kun viimekesäinen Honda Rebelini (250)....vaihdettiin Suzukin 600 GSX F malliin ja hohhoijjaa, mitenkä voinkin olla näin helevetin surkea mäkilähtijä.

Pääsen heti kotipihalta lähtiessäni tosi testiin, kun joudun nousemaan rinnettä yläs varsinaiselle ajotielle. Näkyväisyys tietenkin olematon molempiin suuntiin ja mukana myös kiitettävä määrä irtosoraa.

Rebelin kanssa ei ollut ongelmia, koska matalana pyöränä oli kuskinkin jalat tukevasti maassa, mutta nyt mamman Suzukissa yltävät vain päkiät tanakasti maahan. Ihanaa kun sora lähtee jalan alla luistamaan, niin tuntuu ettei saa pidettyä pyörää siinä juuttaan mäessä pystyssa ollenkaan. Edessä on pyörän madallus ja sitkeää harjoittelua.

Kertokaas rakkaat motoristi siskot ja veljet (lyhyet....

), mitenkä teillä rupesivat mäkilähdöt isommalla pyörällä sujumaan?

Mulla menee kohta hermot. Hiki valuu hermostuksissa niin ettei kohta eteensä näe

Periksi en aiko antaa vaan opetella tämän jutun niin hyvin kuin on mahdollista. Jou.

Rif

 

[elluska]

mulla oli ollut mopo ja kevarikin, mut muistan ikäni kun poljin omaa pyörää käyntiin naapurisetien katsellessa..

sit varovasti ekax parkkiksel ja sit ajoin toisen opastuksella isommalle harjoitteleen jarrutuksii ja jne.. Kyllä se pelko siitä lähti.

nyt ei oo ajanu yli vuoteen niin taas on aloitettava alusta..ja tietääkseni jokainen järkevä motoristi tekee niin aluksi keväällä..

 

[Cute]

Pääsen heti kotipihalta lähtiessäni tosi testiin, kun joudun nousemaan rinnettä yläs varsinaiselle ajotielle. Näkyväisyys tietenkin olematon molempiin suuntiin ja mukana myös kiitettävä määrä irtosoraa.

Rebelin kanssa ei ollut ongelmia, koska matalana pyöränä oli kuskinkin jalat tukevasti maassa, mutta nyt mamman Suzukissa yltävät vain päkiät tanakasti maahan. Ihanaa kun sora lähtee jalan alla luistamaan, niin tuntuu ettei saa pidettyä pyörää siinä juuttaan mäessä pystyssa ollenkaan. Edessä on pyörän madallus ja sitkeää harjoittelua.

Käy kaivamassa pikkanen kuoppa siihen soraan
Siihen sit tälläät pyörän ja kun jalat yltää paremmin (kun pyörä painuu alemmas siihen kuoppaan), on helppo pitää pyörä paikoillaan etujarrulla.
Tai jos asfaltti soran alla ni käy harjaan se risteys

 

[Le Motard]

Otat vaan varovasti, muistat katsoa pitkälle eteenpäin, mulkaista selvästi jokaiselle tielle, joka tulee poikki ajolinjasi(suojatiet, oikealta tulevat) ja moottoritiellä ne lifesaverit, eli elä vaihda kaistaa katsomatta olkasi yli. Mikään ei ole nolompaa, kuin rysäyttää toisen motoristin tai henkilöauton kylkeen siirryttäessä ohituskaistalle, ja henkikin siinä menee.

Kyllä se siitä sujuu, elä ota sellaisia nopeuksia vielä, joita et tunne hallitsevasi. Suurilla parkkipaikoilla on hyvä harjoitella, enemmän niitä pyöriä nurin menee hiljaisesta vauhdista ja kipeää se käy jo neljässä kympissäkin. Ajelet taajama-alueen rajoilla, jossa löytyy paljon 60-kympin lätkillä varustettuja teitä, niin pääset ihan hyvään fiilikseen jo.

Kun lähdet ensimmäisen kerran pitemmälle, kannattaa varmaan vähän käydä tsekkaamassa reittiä etukäteen vaikka autolla, jos ei ota luonnon päälle. Itse tiedän heti kerralla omasta kaupungistani 10 paikkaa, joissa saattaa mennä nurin jos ei tiedä mitä on tulossa. Tänä vuonna on tullut poikkeuksellinen määrä kelirikkoja.

Elä rupea leikkimään henkilöautoilijoiden kanssa. Monesti ajaessasi moottoritiellä rajoituksen mukaan saattaa kotilokuski lähteä ohitse ihan vain vittuilumielessä, ja kaartaa takaisin eteesi.

 

[Riffeliina]

Tere taasen!..(kantturat hoidettu...)

Sorat harjaan heti huomenna. Saakin harjata oikein urakalla, kun peltotyöt pyörivät täyttä häkää.

Rebelillä ei oikein päässyt moottoritiellä kisailemaan, mutta susukissa näyttäisi vonkua löytyvän meikäläiselle ihan uuteen malliin. Tosin, supervarovainen luonteenpiirteeni on putkahtanut latentista tilastaan esiin ja siihen lisättynä hirmuinen itsesuojeluvaisto estää kohdaltani päättömät Mika kalliot, niin jospa nuo muut teiden Ruusperit antaisivat tälläaisen amatöörin opetella rauhassa.

By the way...Onko täällä kuopion suunnalla mitään akkojen ajoa tai vastaava ladie's clubia? Jos on tai tiedätte jonkun tietävän, että on, niin rohkeati vain yhteyttä.

P.S Kiitoksia kaikille vastauksista.