Atlantinvalli Jutaus 2016 pähkinän kuoressa: (Lyhyt taistelukertomus, järjestäjän näkökulmasta)
Päätös tämän vuoden Jutaukselle, muodostui täysin ns. yleisön pyynnöstä, eli kun org:in sivuille alkoi ilmestymään osallistujia jo heti AVJ-15:n päättymisen jälkeen! Eli, vaikka mitään aikataulua, reittiä saati ajankohtaa ei ollut missään mainittu, oli tämä jutaus suoraa ”jatkumoa” edellisen vuoden Atlantinvalli Jutaukselle, eli AVJ-15:lle jonka reitin painopiste oli tuolloin pohjoisempana, mm Kirkkoniemi-Lakselv-Alta-Trömsö- Jällivaara- suunnilla, ja starttipaikkana Kaamasen Kievari. Ilmoittautuneet olivatkin pääsääntöisesti ns. vanhoja jutaajia, tai ainakin joistain ”Talavisotajutauksista” ennakkoon tuttuja.
Ilmoittautuneita tämän vuoden Jutaukselle tulikin 46, joka oli myös se tavoitemäärä, joista lisäksi + 25% varalle. Tämän verran olin varannut myös hotellimajoituksia, mutta erinäisistä syistä, kun peruutuksia tuli vieläpä viimeisenä päivänä ennen starttia, oli peruuttaneita yhteensä 33%. Näin ollen lopulliseksi Jutaajien määräksi jäi, laskenta-ajasta ja ajopäivistä riippuen, 37- 40 Jutaajaa. Olihan valinta omasta reitistä sekä aikataulujen suhteen vapaa, eli mm yksi jutaaja saapui vasta Arvidsjaurin majoitukseen, ja yksi vieläpä myöhemmin Bodö:ssä – mikä osoitti kyllä jonkinlaista taistelija-jutaajan luonnetta kyllä! Tervetulokaffeet tarjosi Kuivaniemessä, aivan 4-tien vieressä sijaitseva nelosparkki – kiitos vielä siitä heille! Kuinka moni sitten käytti tarjousta hyväkseen, etenkin kun tarjous oli voimassa myös paluumatkalla, ei allekirjoittaneella ole tarkempaa tietoa? Kemin Cumulus, oli järjestänyt käyttöömme upean auditorion, sekä videoscreenin, jossa Jutauksen programmi, eri kohteiden lähestymis- ja ilmakuvineen, olikin helppoa kerrata. Tervetulokassit sisälsivät sponssien tuotteita, sekä mm Lahden seudun Gospel Ridersien lahjoittamat ”navigattorit”, ikuisilla karttapäivityksillä, eli Motoristi Raamatut. Niistä vielä kiitos sinulle Tommi! Toivottavasti tulevat myös käyttöön, koska kirjahyllyyn niitä ei ole tarkoitettu! Sauna ja aamiainen olivat erinomaiset, ja ainoa moite lienee ollut auringonpaisteessa päivän mittaan lämminneet, liian kuumat huoneet. 2 Jutaajasta ei ollut havaintoja vielä tässä vaiheessa, joka aiheutti pientä huolestumista, mutta jatkettava oli. Startti tapahtui tasan ohjelma-aikataulun mukaisesti, eli lauantaina Mannerheimin syntymäpäivänä, (pv:n lippupvä), 04.06 klo 08:00. Tuuli oli voimakas ja suoraan pohjoisesta. Säätyyppi muutoin erinomainen! Letkassa painelimme rajan ylitse, että heilahti ja edelleen Älvsbyhyn, jossa refuel 2:lla huoltoasemalla ja saman aikaisesti. Jutausta jatkettiin Storforsin upealle koskelle, jossa n tunnin- puolentoista marssi- ja jäätelötauko. Keli edelleen oli loistava! Arvidsjaurin Gielas Campingiin saavuimme hyvissä ajoin jo alkuillaksi, ja muuta kuin heti rannalle uimaan, auringonottoon ja saunomaan. Olikin muuten erittäin hyvä ja hiekkainen ranta! 4h:n huoneistot olivat kahdelle, joten tilaa oli, tai ainakin piti olla kaikille reilusti. Storm Motorin sponssiarvonta tietenkin, eli ajotakille löytyi onnellinen voittajajutaaja, aivan kuten edellisenä iltana Kemissä, tosin palkinto oli silloin vieläkin parempi, eli Nolanin kypärä! Aamiainen oli jälleen runsas, ja liikkeelle lähdettiin edelleen loistavassa kelissä kohti Norweegian rajaa ja Junkerdalia. PMR:n vox- kytkeytyi vain eräällä jutaajalla harmittavasti päälle, mutta onneksi se ei kestänyt pitkään. Tankkaus tarvitsijoille tehtiin Arjeblogissa, ja varsinainen marssitauko Storjordin Shellillä, josta se ennakkoon mainostamani pankkiautomaatti, oli valitettavasti viety pois! Mutta ei hätää, museomaksut saatiin kaikki maksettua Blödveien-museolla, jossa Finn-opas esitteli Rognanin seutukunna sodanajan vankileiriä sekä rakennustyötä, autenttisine valokuvineen. Pikainen ja ohjelman mukainen käynti tehtiin myös Botn:in Saksalaisella sotilashautuumaalla, jossa sijaitsevat niin ikään Jugoslavialaisten- sekä Neuvostovankien haudat. Tässä vaiheessa, Jutausosastomme hajaantui muutamiin pienempiin osastoihin, koska osa aloitti moto-kätköilyt, edeten Saltstraumenin eteläpuolen reittiä Bodö:ön, vastaavasti kun me muut jatkoimme omalla osastollamme suorinta tietä Bodö:n Hotelli Thon:iin. Tämä olikin toisaalta vain meille hyväksi, koska Bodö:tä lähestyttäessä, runsaiden liikennevalojen, sekä erityisesti lentokentän viereiset tietyöt, ja uudet tilapäiset liikennejärjestelyt, olisivat aiheuttaneet varmasti sen, että letka katkeaa useampaan pienempään osastoon muutoinkin. Mutta eihän silläkään mitään merkitystä ollut, koska jokainenhan tiesi määränpään. Mutta yllätys oli se, kun hotellin omat ilmaiset parkkipaikat olivat kadonneet rakennustyömaan alle! Onneksi hotellin lupaamat parkkislotit viereisessä parkkihallissa olivat kuitenkin käytössämme. (tosin vain 8 , luvatun 10:s sijaan?).
Thon Hotelli oli Jutauksemme ehdottomasti laadukkain, runsaine hoitoaineineen, kylpytakkineen ja sandaaleineen, ja vaikka käyttöömme saadun auditorion pc tulikin hieman viiveellä käyttöömme, (vika-vikaa!), saimme tarvittavat asiat käsiteltyä. Tärkeimpänä pointtina oli varmasti se, että erilaisista tiedoista johtuen, ei allekirjoittaneella ollut vielä tähän mennessä muodostunut täyttä varmuutta, sopisiko kaikki 38 mp:tä Moskenesiin seuraavan päivän laivalle. Syksyn reissullani, oli laivalla stuertti kertonut, ettei mitään ongelmaa olisi. Mutta sitten myöhemmin, laivan toimistosta ilmoitettiin, että mp-paikkoja on vain 10 ja toiset 10 otettaisiin jonosta. (Tästä aiheutui muuten aiiiikas runsaasti sähköpostiliikennettä...). Myöhemmin sainkin tietää, että kerrankin oli esim 50 mp:tä mennyt saman välin yli, niin että heilahtaa, eikä tuolloin ollut mitään ongelmaa! Mutta nyt kysyttiin halukkuutta, eli tarjolla oli 3 eri vaihtoehtoa: a); yritämme kaikki laivalle, eli Moskenesiin. b); 10 + 10 yrittää, ja muut rantaviivaa ylös suosiolla, tai c); kaikki rantaviivaa.... Mutta hyvinhän tässä kaikki soputuivat asiaan, eli seikkailuahan tämä oli, ja niitä ”ylläreitä” olin luvannutkin järjestää! Illan aikana selvisi, että 14 haluaa ehdottomasti päästä laivalla Moskenesiin, eli Lofootit on nähtävä! Seuraavana aamuna asia sitten ratkesi, kun soitin laivayhtiön toimistoon. Sain kuulla, että 38 mp:tä ei tänään onnistuisi, mutta kaikki ne 14, jotka briefingissä olivat päättäneet Moskenesiin laivalla mennä, sopisivat laivaan hyvin. Erinomaisen ja runsaan aamiaisen jälkeen, suoritimme tankkauksen ilmailumuseon viereisillä huoltamoilla, sekä kokoonnuimme Bodön ilmailumuseolle. Sitten noin 90min museokiertelyn jälkeen, siirryimme Saltstraumenin vuorovesivirtauksia ja pyörteitä ihmettelemään. Täällä osastomme jakaantui kahtia, niin että pääjoukkomme, lähti jutaukselleen kohti Tjeldsundia, seuraavaa yöpaikkaamme kohti E6-tietä pitkin, lähes niiden 30:nen pitkän, tai pimeän ja mutkaisen tunnelin ja yhden lauttamatkan kautta, kun taas ne 14 mp:tä, palasivat takaisin Bodö:hön laivan lähtöä odottelemaan. Keli oli tässä vaiheessa pilvinen, mutta ei vielä kuitenkaan satanut. Muutama jutaaja oli halunnut tehdä kierroksen matkalla olevalle Steigenin saarelle, jossa oli ”Batter Dietel”, eli saksalaisten voimakas tykistöasema, (3 x 406mm), samanlaiset tykit, joita olimme menossa Harstadiin katsomaan. Sinne olin varannut oppaan, eli Eva-Lise, laitteli museotaan kuntoon, koska sehän ei vielä ollut virallisesti tähän aikaan vuodesta avoinna!
Radiopuhelimet (PMR), elävöittivät matkantekoa hienosti, ja esim edellisenä päivänä, oli merkittävää havaita, kuinka varsin verkkainen radioliikenne olikin voimistunut heti, kun saimme näkyviin lunta, ja ne pohjoisruotsin valtavat vesialtaat

Harmittavasti radiopuhelimia oli vain harvoilla, joten ne maisemia, ohitustilanteita, jne. täydentävät jutut jäivät siten monilta kuulematta! PMR:t kun pelasivat tällä kertaa alusta loppuun asti, tietenkin sen kantaman rajoissa, mutta hyvin! Aina kun kokoonnuimme, esim lähdössä, tankkauksilla ja starteissa, oli kuuluvuus erinomaista, ja jopa silloinkin, kun jutasimme n 30 mp:n letkassa E6:sta kohti Tjeldsundia, se viimeinen ja ensimmäinen kuulivat toisiaan, kun välissä oli vuono. Toki osalla saattoi olla PMR vain kuuntelulla, mutta mieleeni jäi oman kutsuni lisäksi: 5, 13, 30, 69 ja 70. Kutakuinkin keskellä jutaaja pääsääntöisesti kuuli kärkeä, sekä perää, että sellainen ”repeatteri” olisi todellakin voinut olla se ”must- juttu”, josta ennen jutausta olikin jo puhetta....
Laivalaiturissa Bognesissa, alkoi ajoittainen vesitihku, mutta se ei juurikaan jutaajia kastellut. Lautalla, sen n tunnin aikana, saimme syödä pahimpaan nälkään, ja sitten Tjeldsundissa, osa jutaajista paistelikin heti makkaroitaan meren rannalla, varsin navakassa tuulessa! Osasto Moskenesin, (mr Nixin vetämä), laiva oli lähtenyt tunnin myöhässä, ilman että syytä kerrottiin matkustajille? Perille saavuttuaan osasto Moskenes, kävi vielä tien päässä Å:ssä, joka yhdessä parin ruokapysähdyksen, sekä alkaneen vesisateen johdosta aiheutti sen, että osasto saapui Tjeldsundiin väsyneenä, (Lofoten Night-Express), mutta kaiketi ”onnellisena” vasta seuraavana yönä klo 02.45. Ja allekirjoittaneelta pääsi kylläkin melkoinen huokaus, koska mitään tietoa en ollut saanut mistä viivästymiseen johtuu, kuin vasta myöhemmin sms-viestinä, (melkoinen viive sms-viesteissä, koska kiertää suomen kautta!). Onneksi mitään pahempaa ei ollut sattunut, ja tuo epätietoisuus valvotti pitempään, myös varmaan muitakin hyvissä ajoin Tjeldsundiin jo alkuillasta saapuneita! Lyhkäisten yöunien jälkeen, lähes kaikki jutaajat jaksoivat silti jatkaa kohti Harstadin ”Adolfin Gun”:ia, jonne saavuimme suorinta reittiä, (pl, yksi ristyspummi allekirjoittaneelta, mutta tuskin sitä monikaan edes huomasi?

, ja kohta paikalle jo saapuivatkin ne 2 opasta, jotka veloittivat meiltä ennakkoon ilmoitettua summaa vähemmän, (60 Nok: n säästö!). Sotilaspoliisiosaston seuratessa meitä koko ajan, pääsimme lopulta tykkipattereille, jossa oppaat esittelivät meille asiantuntevasti koko hela- hoidon, maanpinnalta aina maanalaisiin ammus- ja konehuoneisiin asti. Esittelyn jälkeen, osasto jatkoi mrNixi:n johdolla Statoilille kaffee- breikille, allekirjoittaneen palatessa Tjeldsundin Campingille tarkistamaan paikat, yms. Se kahvipaikaksi ennakkoon suunnittelemani ”Veijon Esso”, kun olikin näemmä kevään aikana purettu pois! Muutama jutaaja oli jäänyt Tjeldsundiin huilaamaan, ja olipa muutama jo lähtenyt jatkamaan omatoimisesti matkaansa kohti Kiirunaa. Liityin osastoon sillalta mukaan osan pääjoukkoa palattua Harstadista, mutta Evenestangenin risteyksen kohdilla, toiset jatkoivatkin hämmästyksekseni edelleen matkaansa, kun taas tarkoitus oli ollut, että jäin näin oppaaksi E10 tien risteykseen? Lopulta viimeisetkin palasivat Harstadista, joten sain siten liittyä jutaajien jatkoksi viimeiseksi. Säätila oli nyt sateinen ja harmaa. Evenestangeinin saksalaisten tykistöasemat, eivät siten oikein jaksaneet enää kiinnostaa, joten lyhyen taon jälkeen jatkoimme seuraavaksi Narvikiin, jossa oli meille varattuna ”lecture & film”, jonka Narvikin sotamuseon ystävällinen Erik- esitteli meille tosi uudessa Narvikin keskustaan vastavalmistuneessa ”Visit Senterissä”, jossa väsyneimpien jutaajien olikin hyvä kuorsata, pehmoisilla penkeillä ja pimeässä salissa. Tämä oli korvausta siitä, että Narvikin Krigsmuseum, oli muutostilassa, ja se avautuisi vasta myöhemmin kesäkuussa. Esitys oli erittäin asiantunteva ja vain Narvikin omia sota- ja meritaistelutapahtumia käsittelevä. Kaiken huipuksi Erik ei ottanut aiemmin sovittua 40Nok / jutaajan maksua! Ulkona satoi edelleen, ja suoritimme tankkauksen vasta hiljan avatulla uudella Shell-huoltamolla ilmaisten täytekakkukahvien kera. Sateesta johtuen, ei seuraavaksi suunniteltu kohteemme, saksalainen hävittäjä ”Georg Thiele”, jaksanut myöskään enää kiinnostaa, kuin harvoja, joten pääjoukko jutaajista jättivät sen siten käymättä. Sama tilanne jatkui edelleen ylempänä vuoristoon ajettaessa, eli ns, ”kuoleman leiri” Övre Järnvattn, skipattiin myös, joten ruotsin rajalle tultiin hyvissä ajoin. Eikä mennyt kauan, kun saimme jälleen aurinkoa, joten kummasti ajonopeudetkin alkoivat nousta

Olipa joku jostain tietämyslaitteestaan katsonut ja ihmetellyt nopeusarvoa 230km/h tai jotain sinne päin?
Ei meitä edessä ainakaan kukaan ohitellut, että olikohan tuo vain turhaa panettelua! Kiirunan hotelli Scandic Ferrum, ei ollut varautunut saapumisemme, ainakaan se ei siltä vaikuttanut. Esim vastaanotossa kun oli vain yksi ja ainoa virkailija, eikä allekirjoittaneen toista varausta, (11 huonetta), alkuunsa löytynyt laisinkaan? Paikalle oli jo saapunut muutamia jutaajia, joille respa olikin sitten jo luovuttanut 3x ”Mountain view”-huoneistot, mutta ilmeisesti, ja toivottavasti kaikille kuitenkin tuli se huonetyyppi, mikä pitikin? Kattohuoneistoa, (5.s kerros), vaan ei kukaan tiettävästi kuitenkaan saanut, vaikka näin olimme jo silloin syksyllä sopineet ja minulle oli ne luvattu! (Vaatii oman Scandic- Top-Floor-kortin!).
Sauna ja ruokailu, sekä loppu- jutausbriefing, eli viimeiset arvonnat – se olikin sitten siinä. Runsas aamiainen, +2´c, vesisade, räntä- ja lopulta lumisateeksi muuttunut sade odotti vielä jutaajia ilmassa, mutta se onkin toinen juttu se!
Huurusämsee kiittää näin ja nöyrästi jälleen hyvästä matka-ja jutausseurasta! Mitään vahinkoa ei tiettävästi kenellekkään sattunut, (yksi huilaus), eikä kukaan saanut #pikavoittoa#! Toivottavasti Jutaus oli kaikille mieleen, ja näin saitte ikimuistoisia jutauselämyksiä, valokuvia ja videoita, ystäviä ja samalla myös jälleen pienen katsauksen Atlantinvalliin, eli siihen, mitä minne on rakennettu ja kuinka mittavaa rakentaminen onkaan ollut! Epäinhimillisistä kärsimyksistä puhumattakaan!
Toivotan samalla myös Siunausta kaikille teille!
Ja samalla vielä mrNixi:lle kiitos myäs "Lofot-Midnigh-Express"-vedosta!
ps. ”Ryhmä Rämä”- valokuva on jaossa, ja JOS et vielä ole saanut kuvaa, se johtuu siitä, ettei minulla ole @-osoitettasi.