Asian ytimessä

[-Anu-]

Mä oon niin mukavuudenhaluinen että kaffanlämppärit sovin kauppaan kuuluvaks kun nykysen mopon joululahjaks ittelleni ostin. Mitään muita tingeltangeleita ei mulla oo kiinni (vaikkakin tupakansytkä löytyy). Musaa kylläkin kuuntelen iPodista. Toimii samalla niinku korvatulppina tavallaan. Sitten multa löytyy semmonen akkukäyttönen lämmitettävä liivi. Kun lämpötila on +2 niin ai että se tekee hyvää kun sen täräyttää tulille kun edessä on 500 kilsaa mutkia

Kaapissa on semmonen BT-setti, sekä mulle että Ouzalle, joita viime kesänä käytettiinkin kun alottelin mopoilua. Ouza ajeli edellä ja kerto korvaan jos mutkan takana oli monttu tai hiekkaa tai jotain. Muun ajan mä sitten papatin taukoomatta

Viime vuoden loppua kohden luovuttiin niistä kun halusin ruveta musaa kuunteleen. Eli siis jos joku semmoset tarttis niin meiltä sais sopivaan hintaan, wink wink

Nyt olen kyllä harkinnu autocomia ja pmr:ää. Toistaseks en ole viittiny investoida, mutta ehkä joskus.

Mä lähden siitä että jos joku helpottaa mun elämää (tässä tapauksessa mopon selässä), niin why not. Mä olen teknisesti vaan niin rajottunu tapaus että oksat pois, hermo varmaan menis ennenku ykskään uus laite olis käytössä

Parin viikon takasella PK-reissulla, kello 22:32, sysipimeessä, lämpöä varmaan 6 astetta, olin melko kade Suopolle kun sillä oli se Rukan lämmitettävä takki

 

[Guest]

Kaikenmaailman selkäpanssarit ja typerät yksiosaiset-kyömyselkä-nahkapuvut on sata kertaa typerämpiä kuin navi.

 

[GuessWho]

Aika hyvä keskustelunaloitus BTTB:lta...

Piti oikein hetki miettiä ja seuraavaa tuli mieleen:

Meidän perheessä on nyt ajettu kaksi kautta kumpikin omilla mopoillaan ja ajomäärät ovat olleet kautta kohti reippahasti yli 30 tuhatta kilometriä per mopo.

Tämä tarkoittaa pyöreästi sitä että vietämme noin 160 iltaa / päivää mopon rattailla, ja jos vaikka ajattelisi että olemme vain noin 4 tuntia tien päällä, se tekee reilut 670 tuntia stongassa roikkumista.

Raaka totuushan on se että mopoilu on yksi tapa nauttia ns. turhuuden markkinoista. Ilmankin tulisi loistavasti toimeen ja jossain vaiheessa varmaankin tulee hetkellinen kylläisyyden tunne tämänkin homman osalta (noh, nyt allekirjoittaneella 24. kausi menossa). Mutta sen aikaa kun näinkin suuria aikoja kuluu harrastuksen parissa, lienee melko ymmärrettävää että siitä nauttimisesta haluaa ottaa maksimaalisen ilon irti. kaikenlaiset härpäkkeet auttavat tuossa irtiotossa omalla tavallaan, mutta suurin osa lisää oleellisesti myös turvallisuutta.

- Navi toki auttaa hankalan osoitteen löytämisessä tai eksyneen takaisin ruotuun ohjaamisessa, mutta itse käytän sitä suuriman osaa aikaa kartanlukijana joka jeesaa kovissa nopeuksissa tuntemattomalla tiellä tietämään kumpaan suuntaan se tie kaartuu sokean mutkan takana. Iso turvallisuustekijä.
- parempi Navi on tulossa ensi kaudelle ihan vaan siksi että jos vielä veturoin tulevaisuudessa, kykenen palvelemaan letkajenkkalaisia paremmilla ja tarkemmilla etukäteen tehdyillä reiteillä.
- BT kypäräpuhelimien eduista (ja haitoista) Siippa tuossa jo kertoikin.
- autocom mahdollistaa kännykän käytön ajaessa, välittää navin tiedot kypärään, sekä mahdollistaa vaikkapa PMR:n käytön.
- PMR on letkajenkassa oleellisen hyvä apuväline jolla veturi ja perämies saavat nopean yhteyden toisiinsa ja tieto kulkee, ilmaiseksi.
- kaikki mikä lisää lämpöä ja mukavuutta, lisää mielestäni automaattisesti myös keskittymiskykyä liikenteessä.

Tässä vain pieni osa mieleen juolahtaneista asioista. Ohjenuorana on lähes aina kuitenkin turvallisuuden ja mukavuuden lisääminen.

Laskeskeltiin tuossa tämän kauden kustannuksia, kun mukana oli ajovarusteet, renkaat, vakuutukset, huollot, bensat, tingel tangelit ja muu mopoiluun mennyt raha. Päätimme noin 15 tuhannen euron kohdalla lopettaa laskemisen ettei tule paha mieli. Tässä ei siis ole itse mopojen hankinta mukana, vaan ainoastaan ns. muu juokseva kulu. Tämä siis kahden mopon perheen ja yhteensä noin 60 tuhannen ajetun kilsan saldona.

Mitä sillä on saatu?
Helvetisti mukavia hetkiä, paljon mielettömiä kavereita, vapauden tunnetta, ämpärillinen adrenaliiniä, saavillinen endorfiiniä, tuoksuja (hyviä ja huonoja), upeita maisemia, elämyksiä ja kokemuksia laskematon määrä. Onko tämä kaikki tuon arvoista? Nyt ainakin siltä tuntuu. Tulevaisuus on avoinna...

 

[psi-]

Tingeltangeleita on koneessa trippi/kello (vakiovaruste), lämpömittari (ei näy..), navi ja lämpötupet.

En allekirjoita "vapaus" -uskomusta. Mutta kun ihmisillä on mielikuvitusystäviä niin uskoahan saa kukin siihen mihin haluaa.

Minulle pyöräilyn juttu on laitteen puikoissa olemista. Se ohjaus on vaan niin selkeästi a*tosta poikkeava ja niin luonteva että millään muulla ei ole sen jälkeen yhtään kivaa ajaa. Siinä on (osatessa) tarkkuutta, voimaa ja nopeutta. Ajaminen on kokovartalokokemus, kaikki raajat käytössä, vartalo ja pää.

Viikolla aamulla töihin lähtiessä tuli käsille kylmä lyhyellä matkalla. Muistin että lämppärit on ja kytkin päälle. Heti oli taas kivempi ajaa. Kylmässä hytiseminen ei ole minun juttu, eikä ole minulle ajamisen pointti. Käsien kylmettymiselle on vähän muuta tehtävissä. Lämppärit auttavat minua jatkamaan kautta taas pidemmälle, ajamaan sillä tavalla kuin haluan.

Jos ajaisi asfalttia vaativaa laitetta niin tulisin melko varmasti toimeen tieviitoilla toimeen, pään sisäinen navigointini on erinomaisen hyvä, vaikka ei nyt kymmentä pikkutiekäännöstä ehkä muistakaan. Mutta kun siirtyy pienemmille teille niin on hyvä olla navi mukana. Ihan jokaisen talon pihaan ei ole hyvä ajaa jos meinaa teitä kuluttaa enemmänkin.

Lämpömittari tullee käyttöön jahka kelit vähän viilenevät mutta piikkejä ei ole vielä alla, saattaa olla että pitää vaihtaa uudeen kun ei siitä oikein mitään näy.


Oikeastaan tingeltangeleitahan on enemmänkin. Pidemmät reissut onnistuvat kun on laukkuja+teline, kaatoja saa tehtyä enemmän kun on kaatumisraudat, kypärän pinlock on ihan ehdoton syksyajoihin, puvun gorella ajaa säässä kuin säässä ilman että pitäisi turvautua julkisiin. Jokainen on jonkinlaista varustautumista ja mahdollistaa tietynlaista liikkumista, laajentaa minulle mahdollisen/mielekkään/miellyttävän ajon skaalan.

Mopoaikoja (minulla ei ollut) on mielestäni turha muistella. Nuoruuden tyhmyydellä tekee ihan mitä vaan, eikä siinä välttämättä sillä hetkellä mitään _nautintoa_ saatu vaikka saatiinkin jotain aikaiseksi. Nautinnon hakemista tämä minulle on. Esim. pieni pätkä aamulla töhin mennessä ja illalla tullessa; pyörällä oleellisen paljon mukavampi kuin julkisella, vaikka matka-aikaan tuleekin pari tuntia lisää.

Kiitos avauksesta, en tullut miettineeksi asiaa.

 

[TIJ]

tämä sama ilmiö on joka harrastuksessa:

kotistereot (/-teatteri): kuunteletko enemmän musiikkia vai laitteita? Meneekö aika kaiutintestien hifistelyyn?

Offarointi: toiset vetää aika minimivehkeillä vuodesta toiseen, toiset häärää jatkuvasti kuorien, linssien, camelbackien, kanttien yms. kanssa.

 

[suopo]

Parin viikon takasella PK-reissulla, kello 22:32, sysipimeessä, lämpöä varmaan 6 astetta, olin melko kade Suopolle kun sillä oli se Rukan lämmitettävä takki

No hei, pikku tarkennus.Kyseessä ei ole Rukan takki, vaan erillinen lämmitettävä välitakki, samanlainen kun sullakin mutta hihoilla ja piuhalla, ei akulla
Mulla on "komentosillalla" kaikkea ja paljon muuta mitä olen nähnyt hyödylliseksi, tai vähemmän ...

Reaaliaikaista internet-yhteyttä en ole vielä järjestänyt kun sitä saattaisi tulla räpellettyä ajossa, teknisesti toki mahdollista olisi..hmmm

Ajatusmaailmani on että Teknofriikki yleensä (ainakin minä) tarttee viitekehyksen, ts. suunnan että olisi joku tekosyy kohdentaa tutkimuksensa, selvityksensä ja hankintansa erilaisiin härpäkkeisiin ja moottoripyöräily toimii yhtenä tallaisena viitekehyksenä. Kaikkein kivointa on, ei suinkaan se hankinta vaan edeltävä idea ja sitä seuraava intensiivinen tiedonkeruu,  tekninen vertailu, halvimman hinnan metsästäminen jne.
Monestikin käy niin että loppupeleissä budjetti ei anna periksi hankkia just sitä mistä on parhaan löytänyt ja valinnut.
Onneksi    

e: typot

 

[uiop]

Lyhyestä virsi kaunis.

Se on vain se rakkaus harrastukseen. Se mitä rakastaa, tulee siihen kulutettua oma ja naapurin omaisuus. Olennaista tai epäolennaista, kaikki ne kuitenkin jotenkin siihen mopoiluun liittyy.

 

[Mulleteer]

Harrastus on väärä jos rahaa jää ruokaan tai vaatteisiin.

 

[Naakka]

Harrastus on väärä jos rahaa jää ruokaan tai vaatteisiin.

Aivan.
Se mikä ei liity harrastukseen, on hankittu ennen harrastuksen aloittamista.

(milloin tulee muotiin taas pallopermanentti?)

 

[seppo02]

Joo nyt harrastus alka olla siinä pisteessä että täytyy joko lopettaa, vaihtaa pyörää tai varustella nykyistä. Kukkaro sanoo että varustellaan nykyistä.....jo viidettä vuotta, vai onko se jo kuudes

 

[Maza]

Vastaan yksinkertaisesti ja tapani mukaan sivistymättömän asiattomasti:
Mulle mopoilu on ero/pako kaikesta paskasta, arjesta ja pahasta maailmasta. Pakoa myös kaikesta informaatiotulvasta,
medioista, pakkorutiineista, tietotekniikasta ymym; lista on hirvittävän pitkä.
Minulle ei missään tapauksessa ole tärkeää päästä A:sta B:hen, vaan ainoastaan liike; matkalla jonnekin näkemään ja kokemaan. Ilman sen kummempia ajatuksia; minne nenä näyttää. Parasta mopoilu on silloin, kun katselen hienoja maisemia, tapaan mukavia ihmisiä missä sitten ikinä satun pysähtymään ja huomaan hymyileväni itsekseni; ihan vaan sen takia, että tajuan jotta elämä on sittenkin ihan kivaa ja maapallo älyttömän kaunis paikka.
Yksi nautinnoista on pysähtyä rapistelemaan karttaa, polttaa pölli ja ihmetellä missä helvetissä oikein olen.
Tähän en siis tarvitse huippuunsa tuunattua ja seisontatuesta stongaan asti elektroniikalla varusteltua mopoa.

Mutta: sitten on kuitenkin se ainainen kolikon kääntöpuoli. Pikku-ukko tuossa olkapäällä kyllä sitten välillä yllyttää ajelemaan vauhdikkaammin ja tähän on pidemmän tähtäimen suunnitelma; eli siis radalle joskus kokeilemaan siihen sopivalla mopolla.

Jotakuinkin näin lyhyesti. Vetoan sitten vielä tuohon BttB:n
toivomukseen, jotta nämä ovat henk.koht juttuja. Arvostan suuresti tyyppejä, jotka osaavat ja viitsivät rakentaa pyöräänsä; se ei vaan ole mun juttu.

 

[Bone]

Arvostan suuresti tyyppejä, jotka osaavat ja viitsivät rakentaa pyöräänsä; se ei vaan ole mun juttu.

Siis... joo.... Asian ytimessä- ajatuksena on lähinnä
tuo, että sellainen pyörän "rakentaminen" joka liittyy
puhtaasti visuaaliseen ilmeeseen ja perustekniikkaan on
"ok".

Miksi moinen... no.. valitseehan sitä itselleen...

Kuosiltaan ja perustoiminnoiltaan mieleisen naisen/miehen

.

Mutta..... onko ajaminen sitten näistä lähtökohdista se juttu,
vai onko kaikki muu oheinen... (perintöä odotellen..

)
se pointti... ja joskus sitten pitää ajellakin

.

 

[Ripley]

itse käytän sitä suuriman osaa aikaa kartanlukijana joka jeesaa kovissa nopeuksissa tuntemattomalla tiellä tietämään kumpaan suuntaan se tie kaartuu sokean mutkan takana. Iso turvallisuustekijä.

Mitäs jos kovissa nopeuksissa katsoisi sitä tietä eikä navia?
(Seuraavan mutkan suunnan voi varsin usein lukea myös muista maastonmuodoista jos itse tie ei näy...)

 

[Maza]

Arvostan suuresti tyyppejä, jotka osaavat ja viitsivät rakentaa pyöräänsä; se ei vaan ole mun juttu.

Siis... joo.... Asian ytimessä- ajatuksena on lähinnä
tuo, että sellainen pyörän "rakentaminen" joka liittyy
puhtaasti visuaaliseen ilmeeseen ja perustekniikkaan on
"ok".

Miksi moinen... no.. valitseehan sitä itselleen...

Kuosiltaan ja perustoiminnoiltaan mieleisen naisen/miehen  

.

Mutta..... onko ajaminen sitten näistä lähtökohdista se juttu,
vai onko kaikki muu oheinen...  (perintöä odotellen..  

)
se pointti... ja joskus sitten pitää ajellakin  

.

Ääh, taaskaan en tajunnu sun pointtias. Mulla taitaa olla luki/ luetun ymmärtämisen häiriö

Vähän samaa vikaa kyllä puheen kanssa

 

[shyhander]

Navigaattorin (Photonav missä Automapa) sain viimeinkin sopivaan hommaan, nyt on oikeaoppisesti kokoajan karttapohjoinen edessä. Helpottaa huomattavasti kartan ja oman sijainnin hahmottamista! Se riittää näillä parintunnin pyörähdyksillä, näkee missä kohtaa reittiä menee. En mää mitään ohjenuolta jaksa seurata, tulee ihan pöljä olo. No ehkä jos jotain oikein osoitetta pitää haea jostain vieraasta paikkaa, mutta huviajoissa..

 

[GuessWho]

itse käytän sitä suuriman osaa aikaa kartanlukijana joka jeesaa kovissa nopeuksissa tuntemattomalla tiellä tietämään kumpaan suuntaan se tie kaartuu sokean mutkan takana. Iso turvallisuustekijä.

Mitäs jos kovissa nopeuksissa katsoisi sitä tietä eikä navia?
(Seuraavan mutkan suunnan voi varsin usein lukea myös muista maastonmuodoista jos itse tie ei näy...)

varmaan vitsiksi tarkoitettu ?

Mutta kun nyppylän yli kiskaisee riittävällä vauhdilla eikä tunne tietä, on paras tapa tappaa itsensä sillä että luottaa lyhtypylväisiin tai hakkuiden luomaan illuusioon siitä minne tie ehkä jatkuu...

Navista ajoittain haettu kartturitieto tekee hommasta hauskaa uudella tavalla. Ihan uus kokemus kun viskaa nypyn nokalla laitteen jo kyljelleen oikeaan suuntaan ja loppu menee ajolinjan stilisoinnissa.

Eihän sitä vilkaistakkaan kuin niissä kohdin kun tulee se hetken kyssäri mieleen että "hetkinen, mihis toi mahtaa taittaa".

Ei siis poista vanhaa kunnon ajotapaa, mutta tuo hommaan uuden hauskan ulottuvuuden.

 

[Kenesis]

Ainuttakaan elektroonista tai muutakaan ylimääräistä härveliä ei mopooni ole asennettu. Aikaisemman omistajan liimaama kello poistui etukolmiosta ennen kuin ehdin pyöräkaupasta kotiin.
En väitä, etteikö navikeittori tia kypäräpuhelin olisi jossain tilanteessa käteviä, mut ei vaan oo mun juttuja.