Muutamaa viestiketjua lueskelleena on tullut usein mieleen neuvojen ja ohjeiden kirjavuus aloitteleville ratakuskeille. Ajattelin niiden innoittamana käyttää kymmenen minuuttia elämästäni kirjoittamalla omia havaintoja ja oivalluksia yhteiseksi iloksi meille ratailua aloittaville toivoen että joku muukin jakaa omansa. Nämä siis eivät ole yleisiä neuvoja tai ohjeita vaan ihan vain omia oivalluksia puhelimeen matkan varrella kirjoitettujen Kemoran muistiinpanojen pohjalta. Näillä oivalluksilla olen kuitenkin itse saanut sekunteja pois ja varmaan joku muukin niistä saa mietittävää ja ideaa ajoonsa.
1. Päätös
19.6. 2009
Kemoralle uuden pyörän kanssa. Ratakruisailu, jota olin harrastanut kolmen päivän verran, oli ihan kivaa mutta jotain siitä puuttui. Sisälle oli syttynyt palo ja halu oppia ajamaan. Kovaa. Tajusin, että jos haluan päästä siihen tavoitteeseen, minun on päätettävä niin ja toimittava päätökseni mukaan. Samalla pitää hyväksyä kaadon ja loukkaantumisenkin mahdollisuus. Tästä päätöksestä kalusto muuttui kilvettömäksi ja sen seurauksena pelottava hyppäys keskiryhmään ratapäivillä. (Kemora 1.21,19)
2. Nöyryys
21.6.2009
Mä oon ihan sika nopea. Polvi osuu maahan melkein joka kurvissa, näkeehän kaikki. V**u mä roikun niinku Rossi. Nahkatakki lepattaa ja ego kasvaa. Nyt mennään lujaa, taas ohitin! Pitää käydä kyselemässä vähän, mitä aikoja kisakuskit ajaa täällä, ei varmaan paljon kovempaa. Vois samalla vähän neuvoa jotain jos ei ajo meinaa sujua.
… Ai yli kymmenen sekuntia? Ai yhdellä kierroksella eikä kymmenellä?
Aloitetaas alusta. Beginner’s mind takaisin, mä en osaa mitään. Ja jos kuvittelen osaavani, en voi ottaa oppeja vastaan niiltä jotka oikeasti osaavat. Ei kun ruinaamaan jos joku voisi vähän näyttää linjoja. Ei vaan aika parane. Tajuan että ei ole oikotietä onneen, pakko alkaa rakentamaan palikka kerrallaan ajoa.
3. Virheistä oppiminen
16.7.2009
Paikat jumissa Botnian kaatumisen jälkeen. Takana pari melkein unetonta yötä kipeän polven ja analysoinnin takia. Mikä meni pieleen? Ajoasento. Polven jatkuva itsetarkoituksellinen laahaaminen on ihan järjetöntä. Takapuoli roikkuu kokonaan satulan alla ja paino on klipareilla käsien varassa. Pieni hallitsematon luisto takapyörässä ja se on menoa. Opettaisko joku ajoasentoa? Tume ajaa hienosti, neuvoiskohan se? Ei kehtaa kysyä kun se on niin nopee. Kysyn tolta 1.20 ajavalta jampalta.
Aika pian tajuan, että jos kysyn neuvoja 1.20 ajavalta, opin ajamaan 1.20 aikoja. Ja sitähän mä en haluu. Mä haluun ajaa 1.10! Ainakin! Ei muuta kuin ruinaamaan nopeimmilta oppeja, ja saahan niitä. Ei ne nauraneetkaan mulle kun kysyin tyhmiä. Alkaa avautumaan… Päätä peilin paikalle, puolikas kankku penkin yli, pää edellä. Tajuan, että tarvitaan tuhansia toistoja jotta ajoasennosta tulee automaattinen, ja myös sen, että tuhansilla väärillä toistoilla siitä tulee tosi hankalasti pois opittava. Onneksi en kuunnellut sitä kaikkitietävää jamppaa, joka tiesi oikeasti ajoasennosta yhtä paljon kuin mä. (Kemora 1.19.5)
4. Funtsaus
29.8.2009
Kauden viimeinen ratapäivä Kemorassa. Pää tuntuu täyteen puhalletulta ilmapallolta, kauden aikana on oppinut niin hirmusti uutta. Onneksi on talvi aikaa sulatella. Ajolinjat alkavat löytyä. Kävelen viimeisillä ratapäivillä kaikki radat läpi monta kertaa niin että alan muistamaan kuopat, pomput, kallistukset, painaumat… Opin radoista enemmän yhdellä kävelykierroksella kuin kymmenillä ajetuilla. Nyt uskaltaa jo nopeaan ryhmään kokeilemaan. 1.18 menee helposti, paketti on kasassa ja tuntuu hyvältä. Seuraamalla vähän nopeampia kuljettajia jarru muuttuu koko ajan myöhäisemmäksi ja avaus aikaistuu. Kausi päättyy 1.17,1. chronossa. Toiveikasta!
5. Kisaamaan!
15.5.2010
Hulluus iskee talven aikana. Tavoite on ollut koko ajan ajaa kisaa jossain vaiheessa, miksi siis odottaisi vielä vuoden kun on Jokkis! Sinne vain hakemaan kokemusta ja vetoapuja. Eka kisa melkein heti ajokauden alussa odottaa. Vähän hirvittää kun alkukauden aikojen valossa kamppaillaan jumbosijoista mutta ehkä se vauhti tulee kun kaikki muut palikat osuvat kohdalleen. Päätän siis panostaa sukanvarsisäästöt paremmin alle istuvaan pyörään ja uusiin renkaisiin. Kisaviikonloppu koittaa ja aika-ajossa tärähtää heti 1.16 alkuinen. Nyt hirvittää jo, parempi tulla radalta pois kun meni niin helposti! Kisassa aika ei parane mutta huimasti tulee uutta oppia ja tietoa pyörän käyttäytymisestä ja varsinkin omasta ajamisesta silloin, kun ajossa alkaa tulla ”tilanteita” (vierestä sujahtavia kaksipyöräisiä keilapalloja, pomppivia etupyöriä, luistavia takapyöriä jne.) Tajuan, että aika paljon saa tapahtua, ja silti mopo on hallussa. Luotto pyörään kasvaa koko ajan.
Seuraavana treenipäivänä uudet opit taas käytäntöön ja ajo lähtee kulkemaan. 1.14,0! Jotain kuitenkin on edelleen pielessä. Tietäis vaan mitä…
6. Kuuntele ja kysele ja ennen kaikkea, KOKEILE ja TREENAA
21.6.2010
Kesälle varatut renkaat alkaa jo loppumaan, treenipäiviä on takana kohta enemmän kuin työpäiviä kesän aikana. Kemorassa jälleen kolmen päivän setti vuosi aloittamisen jälkeen. Rata-ajokurssin opit ajolinjoista ja ajo-asennosta ynnä muusta elävästi mielessä lähdetään pala kerrallaan miettimään ja kokeilemaan. Ensin ajoasento kuntoon. Takamus pysyy penkissä, polvi käy vain kokeilemassa asfaltin pintaa. Varvaspalalla kallistusta kontrolloiden pää edellä kurveihin. Check.1.13.8
Seuraavaksi ajolinjat. Polvi kanttarin yli nurmikon puolelle, ajolinjat käyttäen hyväksi monessa mutkassa olevaa jyrkkää kallistusta juuri kanttarin ja asfaltin reunassa. Avaukset niin aikaisin ja vauhtia ulostuloon niin paljon että pyörä käy ulkokanttarin vieressä ulostulossa. Check. 1.13.5
Jarrut ja katse. Tuntuu että mutkat tulee silmille, hirvittää mennä nopeisiin tarpeeksi kovaa. Siirrän katseen mutkaan tuijottamisen sijasta katsomosuoralla ensin jarrumerkkiin, siitä ”taittomerkkiin” ja siitä vasta mutkan ulostuloon. En katso enää kertaakaan mutkaa tai sisäkanttariin. Check. 1.13.0.
Hei, jarrumerkkiähän voi tällä tavalla siirtää hurjasti eteenpäin! Ei enää löysää rullailua mutkassa tai suoran päässä ennen jarrua. Heti, siis heti kun jarru hellittää, kaasu alkaa rullata auki. Sormet vielä jarrukahvalla, siitä avataan. Taas säästyy aikaa. Paluusuoran jarrussa takapää vatkaa puolelta toiselle kevyenä uuden jarrumerkin ansiosta. Mitä jos kokeilisi vastaohjauksella kääntää pyörää samalla kun jaloilla ja takamuksella työntää takapäätä ulkokurvin puolelle? Jumankauta, toimii! Check. 1.12.8.
Takapyörä hallittuun sladiin avauksessa aiemmin ja rengas ruvelle. Kahvilanmutkasta avaus kohti aitaa kun suoraa ei vielä näy, kyllä se kaasulla kääntyy. Viimeinen karusellin vasen jyrkemmin ulos, taas takapää saa rauhassa luistaa, kyllä se perässä tulee. Kolmosmutkassa rajumpi avaus ihan kyljellään. Takapyörän luistaessa pyörää vaan vähän pystympään ja kaasu stabiilina. Check.1.12,18.
Mitäs seuraavaksi, joku muu saa jatkaa
Pitäiskö nyt aloittaa se kuuluisa säätäminen? Kaksi-kolme sekuntia siellä jossain edelleen lymyilee ja se on hemmetin pitkä aika radalla.
1. Päätös
19.6. 2009
Kemoralle uuden pyörän kanssa. Ratakruisailu, jota olin harrastanut kolmen päivän verran, oli ihan kivaa mutta jotain siitä puuttui. Sisälle oli syttynyt palo ja halu oppia ajamaan. Kovaa. Tajusin, että jos haluan päästä siihen tavoitteeseen, minun on päätettävä niin ja toimittava päätökseni mukaan. Samalla pitää hyväksyä kaadon ja loukkaantumisenkin mahdollisuus. Tästä päätöksestä kalusto muuttui kilvettömäksi ja sen seurauksena pelottava hyppäys keskiryhmään ratapäivillä. (Kemora 1.21,19)
2. Nöyryys
21.6.2009
Mä oon ihan sika nopea. Polvi osuu maahan melkein joka kurvissa, näkeehän kaikki. V**u mä roikun niinku Rossi. Nahkatakki lepattaa ja ego kasvaa. Nyt mennään lujaa, taas ohitin! Pitää käydä kyselemässä vähän, mitä aikoja kisakuskit ajaa täällä, ei varmaan paljon kovempaa. Vois samalla vähän neuvoa jotain jos ei ajo meinaa sujua.
… Ai yli kymmenen sekuntia? Ai yhdellä kierroksella eikä kymmenellä?
Aloitetaas alusta. Beginner’s mind takaisin, mä en osaa mitään. Ja jos kuvittelen osaavani, en voi ottaa oppeja vastaan niiltä jotka oikeasti osaavat. Ei kun ruinaamaan jos joku voisi vähän näyttää linjoja. Ei vaan aika parane. Tajuan että ei ole oikotietä onneen, pakko alkaa rakentamaan palikka kerrallaan ajoa.
3. Virheistä oppiminen
16.7.2009
Paikat jumissa Botnian kaatumisen jälkeen. Takana pari melkein unetonta yötä kipeän polven ja analysoinnin takia. Mikä meni pieleen? Ajoasento. Polven jatkuva itsetarkoituksellinen laahaaminen on ihan järjetöntä. Takapuoli roikkuu kokonaan satulan alla ja paino on klipareilla käsien varassa. Pieni hallitsematon luisto takapyörässä ja se on menoa. Opettaisko joku ajoasentoa? Tume ajaa hienosti, neuvoiskohan se? Ei kehtaa kysyä kun se on niin nopee. Kysyn tolta 1.20 ajavalta jampalta.
Aika pian tajuan, että jos kysyn neuvoja 1.20 ajavalta, opin ajamaan 1.20 aikoja. Ja sitähän mä en haluu. Mä haluun ajaa 1.10! Ainakin! Ei muuta kuin ruinaamaan nopeimmilta oppeja, ja saahan niitä. Ei ne nauraneetkaan mulle kun kysyin tyhmiä. Alkaa avautumaan… Päätä peilin paikalle, puolikas kankku penkin yli, pää edellä. Tajuan, että tarvitaan tuhansia toistoja jotta ajoasennosta tulee automaattinen, ja myös sen, että tuhansilla väärillä toistoilla siitä tulee tosi hankalasti pois opittava. Onneksi en kuunnellut sitä kaikkitietävää jamppaa, joka tiesi oikeasti ajoasennosta yhtä paljon kuin mä. (Kemora 1.19.5)
4. Funtsaus
29.8.2009
Kauden viimeinen ratapäivä Kemorassa. Pää tuntuu täyteen puhalletulta ilmapallolta, kauden aikana on oppinut niin hirmusti uutta. Onneksi on talvi aikaa sulatella. Ajolinjat alkavat löytyä. Kävelen viimeisillä ratapäivillä kaikki radat läpi monta kertaa niin että alan muistamaan kuopat, pomput, kallistukset, painaumat… Opin radoista enemmän yhdellä kävelykierroksella kuin kymmenillä ajetuilla. Nyt uskaltaa jo nopeaan ryhmään kokeilemaan. 1.18 menee helposti, paketti on kasassa ja tuntuu hyvältä. Seuraamalla vähän nopeampia kuljettajia jarru muuttuu koko ajan myöhäisemmäksi ja avaus aikaistuu. Kausi päättyy 1.17,1. chronossa. Toiveikasta!
5. Kisaamaan!
15.5.2010
Hulluus iskee talven aikana. Tavoite on ollut koko ajan ajaa kisaa jossain vaiheessa, miksi siis odottaisi vielä vuoden kun on Jokkis! Sinne vain hakemaan kokemusta ja vetoapuja. Eka kisa melkein heti ajokauden alussa odottaa. Vähän hirvittää kun alkukauden aikojen valossa kamppaillaan jumbosijoista mutta ehkä se vauhti tulee kun kaikki muut palikat osuvat kohdalleen. Päätän siis panostaa sukanvarsisäästöt paremmin alle istuvaan pyörään ja uusiin renkaisiin. Kisaviikonloppu koittaa ja aika-ajossa tärähtää heti 1.16 alkuinen. Nyt hirvittää jo, parempi tulla radalta pois kun meni niin helposti! Kisassa aika ei parane mutta huimasti tulee uutta oppia ja tietoa pyörän käyttäytymisestä ja varsinkin omasta ajamisesta silloin, kun ajossa alkaa tulla ”tilanteita” (vierestä sujahtavia kaksipyöräisiä keilapalloja, pomppivia etupyöriä, luistavia takapyöriä jne.) Tajuan, että aika paljon saa tapahtua, ja silti mopo on hallussa. Luotto pyörään kasvaa koko ajan.
Seuraavana treenipäivänä uudet opit taas käytäntöön ja ajo lähtee kulkemaan. 1.14,0! Jotain kuitenkin on edelleen pielessä. Tietäis vaan mitä…
6. Kuuntele ja kysele ja ennen kaikkea, KOKEILE ja TREENAA
21.6.2010
Kesälle varatut renkaat alkaa jo loppumaan, treenipäiviä on takana kohta enemmän kuin työpäiviä kesän aikana. Kemorassa jälleen kolmen päivän setti vuosi aloittamisen jälkeen. Rata-ajokurssin opit ajolinjoista ja ajo-asennosta ynnä muusta elävästi mielessä lähdetään pala kerrallaan miettimään ja kokeilemaan. Ensin ajoasento kuntoon. Takamus pysyy penkissä, polvi käy vain kokeilemassa asfaltin pintaa. Varvaspalalla kallistusta kontrolloiden pää edellä kurveihin. Check.1.13.8
Seuraavaksi ajolinjat. Polvi kanttarin yli nurmikon puolelle, ajolinjat käyttäen hyväksi monessa mutkassa olevaa jyrkkää kallistusta juuri kanttarin ja asfaltin reunassa. Avaukset niin aikaisin ja vauhtia ulostuloon niin paljon että pyörä käy ulkokanttarin vieressä ulostulossa. Check. 1.13.5
Jarrut ja katse. Tuntuu että mutkat tulee silmille, hirvittää mennä nopeisiin tarpeeksi kovaa. Siirrän katseen mutkaan tuijottamisen sijasta katsomosuoralla ensin jarrumerkkiin, siitä ”taittomerkkiin” ja siitä vasta mutkan ulostuloon. En katso enää kertaakaan mutkaa tai sisäkanttariin. Check. 1.13.0.
Hei, jarrumerkkiähän voi tällä tavalla siirtää hurjasti eteenpäin! Ei enää löysää rullailua mutkassa tai suoran päässä ennen jarrua. Heti, siis heti kun jarru hellittää, kaasu alkaa rullata auki. Sormet vielä jarrukahvalla, siitä avataan. Taas säästyy aikaa. Paluusuoran jarrussa takapää vatkaa puolelta toiselle kevyenä uuden jarrumerkin ansiosta. Mitä jos kokeilisi vastaohjauksella kääntää pyörää samalla kun jaloilla ja takamuksella työntää takapäätä ulkokurvin puolelle? Jumankauta, toimii! Check. 1.12.8.
Takapyörä hallittuun sladiin avauksessa aiemmin ja rengas ruvelle. Kahvilanmutkasta avaus kohti aitaa kun suoraa ei vielä näy, kyllä se kaasulla kääntyy. Viimeinen karusellin vasen jyrkemmin ulos, taas takapää saa rauhassa luistaa, kyllä se perässä tulee. Kolmosmutkassa rajumpi avaus ihan kyljellään. Takapyörän luistaessa pyörää vaan vähän pystympään ja kaasu stabiilina. Check.1.12,18.
Mitäs seuraavaksi, joku muu saa jatkaa
