Rane oli harrastanut moottoripyöräilyä jo parikymmentä vuotta. Nyt hänellä oli kuudes pyörä menossa. Tuollainen letkeä matkasportti, jolla hoitui mukavasti niin työmatkat kuin pidemmät lomareissutkin.
Rane oli sosiaalinen luonne ja hänellä oli paljon kavereita, myös moottoripyöräileviä.
Paikallisissa viikkokokoontumisissa Rane oli yleensä mukana, juttelemassa ja kaffetta nauttimassa. Ranen kanssa pystyi keskustelemaan niin moottoreista, naisista kuin säästäkin, eikä vähäinen ollut sekään joukko, joka oli saanut Ranelta hyviä neuvoja. Ainakin noihin kahteen ensimmäiseen asiaan.
Eipä ollut harvinaista sekään, että kaverin tarvitessa apua johonkin remonttiin Rane tarjoutui mukaan tunteja laskematta.
Tien päällä Rane pyrki ajamaan joustavasti, ennakoiden ja suunnilleen liikennesääntöjä noudattaen. Toki joskus oli pakko polttaa karstojakin, mutta sen Rane teki harvoin ja harkitusti.
Reissun päällä Ranen lapanen nousi kaikille kanssamotoristeille, riippumatta pyörän tyypistä tai kuutioiden määrästä.
Lyhyesti sanottuna moni piti Ranea hyvänä, mukavana ja reiluna motoristina.
Kunnes.
Perjantai-iltana Rane oli emännän kanssa kauppareissulla. Tällä kertaa tosin sinisellä Meganellaan, jolla vaimo yleensä ajeli työmatkansa. Juttelivat siinä kotia kohti ajellessa mukavia. Nelikaistaisella väylällä näkyi oikeanpuoleinen kaista olevan melkoisen tukossa ja Rane päätti vaihtaa vasemmalle. Vilkaisi totutusti peiliin, heitti vilkun ajoissa päälle ja pyöräytti rattia kevyesti.
KAZOOOOOOOOOOIIIIIIEEEEEEEEE!!!!!!!
Jostakin kaukaa takaa ilmestynyt punainen moottoripyörä suhahti ohi noin viidentoista sentin päästä Meganen kyljestä!
Rane jarrutti, vaimo kiljaisi.
Pyörä näkyi nopeasti loittonevana pisteenä, josta erottui vasemman käden ylös sojottava etusormi.
Ranen kokemuksen ja varovaisen arvion mukaan moottoripyörällä oli nopeutta vähintään kaksisataa. Väylällä oli seitsemänkympin rajoitus.
- - -
Seuraavana aamuna Rane sai tutulta moottoripyöräfoorumilta lukea punaisen mp:n kuskin version tapahtuneesta 'törkeästä kiilauksesta ja tappoyrityksestä'.
Hänelle selvisi myös, että muiden fooruminkäyttäjien mukaan hän oli k*sipää rellusika, puusilmä kotilokuski, hengenvaarallinen vanhus, teiden terroristi, saunan taakse vietävä m*lkku sekä varmasti entinen poliisi jolle on jäänyt kaunaa pakoon päässeitä kuskeja kohtaan.
Hänen uudehko Renaultinsa todettiin asiantuntevasti p*skaksi kotteroksi, aggressioita aiheuttavaksi romuksi ja säälittäväksi peltikasaksi.
Vaimo puolestaan oli paitsi motoristeja vihaava mummo, myös (ihme kyllä) pihtaava huora, jonka pidättyvyyden vuoksi Ranellakin oli imeisesti tarve vittuilla muille tienkäyttäjille.
- - -
Luettuaan kaikki kolmekymmentäseitsemän repsakkaa kommenttia Rane oli vähällä kirjoittaa tuhannennenseitsemännensadannenkahdennenkymmenenennen viestinsä foorumille puolustaakseen onnetonta autoilijaa, mutta viisaana miehenä päätti sitten antaa asian olla. Kyllähän enemmistön täytyy olla oikeassa. Niinpä hän lähti sen sijaan autokauppaan vaihtamaan pois rellunsa, ennenkuin joku kuumakalle sen räjäyttää.
Jotta hyvää kesää, mukavia ajokelejä ja ihan pikkuisen suvaitsevaisuutta kaikille!
Rane oli sosiaalinen luonne ja hänellä oli paljon kavereita, myös moottoripyöräileviä.
Paikallisissa viikkokokoontumisissa Rane oli yleensä mukana, juttelemassa ja kaffetta nauttimassa. Ranen kanssa pystyi keskustelemaan niin moottoreista, naisista kuin säästäkin, eikä vähäinen ollut sekään joukko, joka oli saanut Ranelta hyviä neuvoja. Ainakin noihin kahteen ensimmäiseen asiaan.
Eipä ollut harvinaista sekään, että kaverin tarvitessa apua johonkin remonttiin Rane tarjoutui mukaan tunteja laskematta.
Tien päällä Rane pyrki ajamaan joustavasti, ennakoiden ja suunnilleen liikennesääntöjä noudattaen. Toki joskus oli pakko polttaa karstojakin, mutta sen Rane teki harvoin ja harkitusti.
Reissun päällä Ranen lapanen nousi kaikille kanssamotoristeille, riippumatta pyörän tyypistä tai kuutioiden määrästä.
Lyhyesti sanottuna moni piti Ranea hyvänä, mukavana ja reiluna motoristina.
Kunnes.
Perjantai-iltana Rane oli emännän kanssa kauppareissulla. Tällä kertaa tosin sinisellä Meganellaan, jolla vaimo yleensä ajeli työmatkansa. Juttelivat siinä kotia kohti ajellessa mukavia. Nelikaistaisella väylällä näkyi oikeanpuoleinen kaista olevan melkoisen tukossa ja Rane päätti vaihtaa vasemmalle. Vilkaisi totutusti peiliin, heitti vilkun ajoissa päälle ja pyöräytti rattia kevyesti.
KAZOOOOOOOOOOIIIIIIEEEEEEEEE!!!!!!!
Jostakin kaukaa takaa ilmestynyt punainen moottoripyörä suhahti ohi noin viidentoista sentin päästä Meganen kyljestä!
Rane jarrutti, vaimo kiljaisi.
Pyörä näkyi nopeasti loittonevana pisteenä, josta erottui vasemman käden ylös sojottava etusormi.
Ranen kokemuksen ja varovaisen arvion mukaan moottoripyörällä oli nopeutta vähintään kaksisataa. Väylällä oli seitsemänkympin rajoitus.
- - -
Seuraavana aamuna Rane sai tutulta moottoripyöräfoorumilta lukea punaisen mp:n kuskin version tapahtuneesta 'törkeästä kiilauksesta ja tappoyrityksestä'.
Hänelle selvisi myös, että muiden fooruminkäyttäjien mukaan hän oli k*sipää rellusika, puusilmä kotilokuski, hengenvaarallinen vanhus, teiden terroristi, saunan taakse vietävä m*lkku sekä varmasti entinen poliisi jolle on jäänyt kaunaa pakoon päässeitä kuskeja kohtaan.
Hänen uudehko Renaultinsa todettiin asiantuntevasti p*skaksi kotteroksi, aggressioita aiheuttavaksi romuksi ja säälittäväksi peltikasaksi.
Vaimo puolestaan oli paitsi motoristeja vihaava mummo, myös (ihme kyllä) pihtaava huora, jonka pidättyvyyden vuoksi Ranellakin oli imeisesti tarve vittuilla muille tienkäyttäjille.
- - -
Luettuaan kaikki kolmekymmentäseitsemän repsakkaa kommenttia Rane oli vähällä kirjoittaa tuhannennenseitsemännensadannenkahdennenkymmenenennen viestinsä foorumille puolustaakseen onnetonta autoilijaa, mutta viisaana miehenä päätti sitten antaa asian olla. Kyllähän enemmistön täytyy olla oikeassa. Niinpä hän lähti sen sijaan autokauppaan vaihtamaan pois rellunsa, ennenkuin joku kuumakalle sen räjäyttää.
Jotta hyvää kesää, mukavia ajokelejä ja ihan pikkuisen suvaitsevaisuutta kaikille!
