Cat sanoi:
Näin aloittelijan näkökulmasta pitää sanoa, että tämänkaltaiset videot pistää kyllä miettimään, että mihinkä harrastukseen sitä on kätensä tunkenu..
tänä vuonna käyty kolmesti radalla, tokana päivänä niistä edellä ajava kaatu ja ukko liuku pyöränsä kanssa siinä edessä, ei ollut kivan näköistä. Ei siinä pahemmin käyny kaatujalle. Meinas tulla paskat housuun ohjaamossa kun pyörä kalleellaan ja vauhtia satanen, ja edessä ajava kaatuu ja jää liukumaan siihen linjalle. Sain vaihdettua linjaa ja ajoin hietikolle, tai annoin valua, en viittinyt siihen ajoradalle pysähtyä..
Taidan myydä pyörän pois ja alkaa ryyppäämään ja saunomaan..
Kohtuullisen turvallinen harrastus 13 kesää, n. 750 ratapäivää, reilu 50 kilpailulähtöä yhdellä sadekelin kisalähdön kaadolla arvioituna.
Harrastuksesta saat turvallisen kun:
A) Tiedostat oman osaamistasosi etkä kuvittele itsestäsi liikoja
B) Menet radalle vain kun sinulla on siihen varaa (kunnon kypärä, kunnon ajovarusteet, hyväkuntoiset renkaat, huollettu pyörä jne.)
C) Huollatat pyörääsi sellaisella joka sen OIKEASTI osaa. Tämä on haasteellista ja haasteellisuuden on huomannut vasta tässä vaiheessa. Paljon on firmoja ja tekijöitä jotka mainostavat olevansa osaajia, mutta näissä leikeissä ei ole ihan sama onko ne keulaputket juuri siinä kohti missä pitää olla vai pari senttiä jossain muualla, onko renkaissa oikeat paineet vai vähän sinne päin tai onko ketjut niitattu vai onko joku neropatti päättänyt laittaa jousilukot jne.
D) Älä tee mitään mistä et ole täysin varma ja siinä vaiheessa kun luulet olevasi täysin varma, käy kysymässä sellaiselta joka oikeasti tietää. Netissä näitä parhaita tietäjiä ei näy, heillä on kiire kun tekevät oikeita asioita joista heille maksetaan. Tällaisina niminä voisi mainita vaikkapa Kari Vehniäisen tai Motovillen Villen. He tekevät ja laskuttavat, mutta jälki on jotain muuta kuin varikon avuliaimman talkoomiehen jälki.
E) Pyydä oppia ja opetusta niiltä joilla sitä on. Omia virheitään ei kovinkaan helpolla näe. Jos lähemmäs 20 suomen mestaruutta voittanut kaveri kysyy onko tietoa jostain joka voisi vähän katsoa ajoasentoa ja muita virheitä, voisin maksaa siitä tonnin, niin kertoo jotain. Aina voi oppia uutta, väärin opitusta on valitettavan vaikea poisoppia.
Jos taas kiinnostaa vierailla Töölössä ja saada kukkapuskia, suklaarasioita ja parane pian hyppyläpsyhymiöitä, niin kannattaa toimia seuraavasti:
A) Osta niin kallis pyörä kuin mihin sinulla on varaa
B) Sen jälkeen sinulla ei ole varaa renkaisiin, etsi niitä roskiksista tai tilaa mitä saat mistä vaan, kunhan on halpoja.
C) Uhoa netissä voittavasi kenet vain ja pyri todistamaan se heti, vaikka et olisi radalla koskaan käynytkään. Näytösluontoisesti voittaneet kuskit ovat perinteisesti tehneet myös näyttävimmät planeetalta poistumis -yritykset ja kovinkaan montaa vuotta heidän esityksiään ei ole tarvinnut ihailla, rahat ja fysiikka on loppunut.
D) Älä kuuntele neuvoja. Onhan joku joskus prätkän keksinyt eikä kukaan ole häntäkään neuvonut, joten riskit tappiin ja usvaa putkeen.
Hyvin harvoin näiden vuosien aikana olen nähnyt jotain selittämättömiä kaatumisia tai onnettomuuksia jotka johtuvat jostain muusta kuin kuskin omasta mokasta. Omaksi mokaksi lasketaan tässä yhteydessä amatöörien neuvoihin luottamisenkin.
Kun etenee rauhallisesti, miettii vähän mitä tekee eikä hökellä, niin aika turvallista. Itse olen pysynyt aika hyvin pystyssä, muista vastaavista voisi mainita telttakaverini Pete H:n joka on kaatunut kerran kun pyörän moottorista lensi öljyt renkaalle (Petellä ratapäiviä n. 400-500 ja vuosia radalla yli 10), Heikki H joka myöskin kerran kaatunut, ratapäiviä satoja, vuosia samat kuin itselläni radalla ja muutama muu. Heitä kaikkia (ei minua) yhdistää rauhallisuus, mikä ei ole synonyymi hitaudelle. Asiat tehdään rauhassa, mietitään eikä vohelleta.
Pelkästä käyttäytymisestä varikolla voi päätellä kuka on potentiaalinen haettava ja kuka ei. Sellainen joka helvetin asiassa hökeltävä, kuutta asiaa yhtä aikaa yrittävä vouhake on kyllä sellainen jonka saa hakea kesän mittaan useita kertoja sieltä radan varresta pötköttämästä ellei ensimmäisellä kerralla satu kunnolla.
En nyt viitsi tässä yhteydessä mainita nimeltä niitä pahimpia sählääjiä, mutta katselkaapa joskus kun Wehnä tekee hommia. Mihinkään ei ole kiire. Asiat tehdään rauhallisesti, yksi asia kerrallaan. Eikä se Kari nyt niin hirveän hidaskaan ole sitten kun radalle päästään, mutta siellä voi ajaa kovaa kun on oikeat paineet, kunnon renkaat, renkaissa paineet kohdallaan ja bensaakin tankissa.
Edellä mainituista syistä itse en aja omaa kovaa omilla päivillä enää. Mun ajatukset on muualla, hihoista roikkuu kyselijää ja ihmettelijää, radalla sattuu ja tapahtuu mihin pitää olla puuttumassa jne. Kun ajatus on muualla, ajamisesta ei tule mitään. Ne vähät treenipäiväni treenailen sitten muiden tapahtumissa ja möllötän jossain varikon nurkassa ja toivon ettei kukaan tule kysymään yhtään mitään. Kiireisen ja stressaavan työpäivän jälkeen en suosittele tulemaan radalle. Kannattaa mennä lenkille, salille tai hakkaamaan säkkiä tai koiran kanssa kalalle.
Noilla eväillä, suurella määrällä tuuria ja minua taitavampien opastuksella olen pystynyt harrastamaan tätä lajia sangen turvallisesti näinkin monta vuotta ja ratapäivää. Nykyisin kerään mieluummin pulloja ja kun tarpeeksi on pulloja palautettuna, annan ammattimiehen hoitaa mun pyörän sen sijaan että itse alan turaamaan huomatakseni kuinka koneen pultit paukkuvat poikki, öljyt lentää radalle ja ohjausiskarit tulevat naamalle. Linnunpönttöjä voi rakentaa amatöörikin. Vähän jos on liian iso lentoaukko tai katto vinossa, niin siihen ei kuole. Mutta tee se itse -virityksiin on monen matka päättynyt, osalla vähäksi aikaa, osalla lopullisesti.
Saa olla eri mieltä.
T. Jukka
.
