Tänä kesänä, näin about keski-ikäisyyden kunniaksi, tuli hankittua kortti ja pyörä.
7.8. Hidas+AT2 Alastarolla, jotta ei ehdi oppia ajamaan kauheen väärin.
Luulin että ajoasentoni oli ollut edes lähellä oikeeta, ja isot korjaukset tuli, katseen käyttöäkin luulin osaavani edes jotenkin tuoreena autokoululaisena, mutta siihenkin tuli korjauksia nimenomaan mutkan eri pisteiden käyttö ja maantiellä katseen etäisyys. Ja muista asioista puhumattakaan, aivan loistava paketti kelle tahansa motoristille.
Sokerina pohjalla, näin tuoreena motoristina pelännyt sadekelejä kuin rut.. koronaa. Minula on alla keskeltä (pykälään) kulunut takarengas ja yritin jopa saada hankittua tällä viikolla uutta rengasta kun katselin säätiedotusta, ja aivan turhaan, oikeastaan onneksi en saanut aikaa vaihtoon. Tässä oli "tuuria" että loppuvaiheessa alkoi satamaan ihan kunnolla. Samat kuivalla ajetut mutkat myös sateella ja kyllä niissä renkaissa on pitoa. Eli sain tämän heti alkuunsa harteilta pois ja 150km kotimatka sateessa oli jopa nautinnollista.
Mitä muuttui heti radalta lähdettäessä:
Ajoasennon myötä vauhdin tasaisuus, varsinkin mutkissa, kun kahva ei enää kääntynyt "itsestään".
Ajolinjat mutkaan kuin mutkaan kun enää ei arvo mistä kohtaa kaistaa mihinkin mutkaan kannattaa ajaa.
Sellainen ylimääräinen jännitys tuntemattomasta mutkatiestä, eli varmuutta ajamiseen.
Katseen käyttössä tietää jo mitä pistettä hakea, ja tämä on se missä huomaan olevan eniten haasteita, siis asia jonka luulin olevan eniten kunnossa.
Niin ja se pelko ajaa sateessa liukkauden takia

Kaikessa tässä toki paljon vielä harjoiteltavaa, mutta nyt tietää mitä ja miten harjoitella.
Iso kiitos kouluttajille! Radalle takaisin viimeistään ensi kaudella.