-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Joka päivä ei tule ajettua ja muutenkin motorismi sisältää voimakkaita kausivaihteluja... Ajokausi alkoi Pitkäperjantaina, mutta toukokuun loppuun mennessä ei kuitenkaan kilometrejä kovastikaan kerääntynyt ( pyörä remontissa pari viikkoa yms. ). Kesäkuussa kertyikin sitten taas 5 tkm ja viikonloppuna tulee ainakin se vaadittava 1000 mailia lisää
. Silti ajomäärä koko kaudelta jäänee johonkin 10-12 tkm:n luokkaan, koska syys-lokakuussa jää ajot työkiireiden takia melko vähiin. Alkuperäiseen kysymykseen viitaten; hommasta ei katoa mielenkiinto kesän kuluessa, vaihtelun vuoksi voi ajella perheen muilla pyörillä. Ajotuntuma tosin häviää yllättävän nopeasti, parin viikon tauko ja olo on taas kuin eka kertaa keväällä
Jos ajaminen alkaa maistua puulta, niin osta toinenkin pyörä. Se auttaa, mutta vain siinä tapauksessa, että se toinen on tarpeeksi erilainen.
Mulle on yleensä lomareissun jälkeen tullut tunne ettei ajelu maita. Nytkin on yli 8tkm jo kasassa ja reissussa tulee parissa viikossa noin 5tkm lisää. Isommat halut menevät siihen.
Muutama vuosi sitten heti reissun jälkeen XX:stä loppuivat takaa jarrupalat ja käyttämäni liike myi eioota. Hailuotoon oli luvattu täältä etelämpää lähteä viikonlopuksi, mutta yhdistelmäjarrullisella ei noin pitkälle reissulle voinut ajatellakkaan, kun rahina jarruissa oli jo alkanut. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin panna XX seisontaan ja talvipyörä, TransAlp, liikenteeseen ja lähteä sillä. Tuntui kuin olisi uusi kevät tullut keskellä kesää, kun pääsi pitkin sorapolkuja pöllyttelemään. Tuon vuoden jälkeen olen aina välillä ottanut enduron keskellä kesääkin kuukaudeksi liikenteeseen. Ainakin mulla toimii tällainen lääke.
Mulle on yleensä lomareissun jälkeen tullut tunne ettei ajelu maita. Nytkin on yli 8tkm jo kasassa ja reissussa tulee parissa viikossa noin 5tkm lisää. Isommat halut menevät siihen.
Muutama vuosi sitten heti reissun jälkeen XX:stä loppuivat takaa jarrupalat ja käyttämäni liike myi eioota. Hailuotoon oli luvattu täältä etelämpää lähteä viikonlopuksi, mutta yhdistelmäjarrullisella ei noin pitkälle reissulle voinut ajatellakkaan, kun rahina jarruissa oli jo alkanut. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin panna XX seisontaan ja talvipyörä, TransAlp, liikenteeseen ja lähteä sillä. Tuntui kuin olisi uusi kevät tullut keskellä kesää, kun pääsi pitkin sorapolkuja pöllyttelemään. Tuon vuoden jälkeen olen aina välillä ottanut enduron keskellä kesääkin kuukaudeksi liikenteeseen. Ainakin mulla toimii tällainen lääke.
Kyllä siitä palkintoja saa. Eikös Oolraitti palkinnut joskus eniten kauden aikana ajaneen? Näin muistelisin lukeneeni jostakin. Kaveri taisi saada uudet renkaat kun oli ajanut yli 20.000 kauden aikana.Jos tuo km-tehtailu on tärkeää, niin kuulostaako sana TYÖ tutulta.
Ei ole pakko ajaa, jos ei huvita.
Mikä juttu on tämä "paljonkoajoikaudella"
Paras on eniten ajanut.
Saako jotain palkintoja, muualla kuin ralleissa?
Ja keneltä
Kyllä mä tämän arvasin, että monet muutkin kerhoihin kuuluvat tavoittelee isoa ajomäärää.?Kyllähän siitä palkintoja saa, ainakin meidän kerholla. Ja tavoitteena olis taas jatkaa voitto putkee.
Itse en, ajan vain kun sää ja halu ajaa iskee päälle. Ja ensimmäisen se sää.
Tässä on nyt 5 päivässä tullu ajettua vähä päälle 1000 kilsaa. Sitä ennen 5000 toisella pyörällä. Mukavaa puuhaa tämä 
Yleensä vika on pyörässä. Vaihda pyörää, niin johan taas intoa löytyy.
Toisaalta jos jollain matkalehmällä kiertää ne saman tiet uudestaan ja uudestaan, niin maku siitä menee, hommaa ratakelpoinen ja käy radalla tai osta enska ja vedä hiekkateitä. Varsinkin enska vaihtoehdossa hauskuus ei ihan heti lopu.
Jake
Toisaalta jos jollain matkalehmällä kiertää ne saman tiet uudestaan ja uudestaan, niin maku siitä menee, hommaa ratakelpoinen ja käy radalla tai osta enska ja vedä hiekkateitä. Varsinkin enska vaihtoehdossa hauskuus ei ihan heti lopu.
Jake
G
Guest
Guest
Tuo pyörätyyppin vaihto on käyny mielessä. Enskalla oon ajanut jo useampia kesiä ja semmonen se tuolta tallista nytkin löytyy.
Omalla kohdallani kyse ei ainakaan ole mistään kilometrien keräilystä. Tykkään ajamisesta ja koska homma on emännän kanssa yhteinen harrastus, niin sitä tulee lähes joka viikonloppu käytyä jossain kauempanakin. Vaimoke tulee jopa radalle mieliisti takapenkille ja katuenduron tuhdolla soralle.Jos tuo km-tehtailu on tärkeää, niin kuulostaako sana TYÖ tutulta.
Ei ole pakko ajaa, jos ei huvita.
Mikä juttu on tämä "paljonkoajoikaudella"
Paras on eniten ajanut.
Saako jotain palkintoja, muualla kuin ralleissa?
Ja keneltä
Ihmettelyn aihe siis on, että vaikka ajamisesta tykkää, niin silti saattaa jossain vaiheessa kesää alkaa homma tuntua puisevalta. Miksi ihmeessä? Sulla se tapahtuu jo joka sateella. Miksi? Näihin etsitään nyt vastauksia.
Muutamia mahdollisia syitä ajohalujen katoamiseen:
Kevarilla alkaa tehottomuus tympiä.
Supermotolla/endurolla/crossilla samojen korttelien kiertely on pitkän päälle puisevaa, kun tärinältä ei jaksa missään kauempana pistäytyä.
Kyykkämiehillä on ranteet niin kovilla, että maltillisella kaverilla ajot loppuu kipuihin ja niillä, jotka välttelevät rannekipuja ei loppukaudesta ole lisenssiä.
Customilla taas on aina oltava musta puku, avopotta ja Ray Banit ja helpoin tapa tappaa ajohalut on lähteä ajamaan keleihin sopimattomissa varusteissa.
Matkavessalla on käyty jo kaikki kahdensadan kilometrin säteellä olevat tervatut tiet ajamassa liian monta kertaa. Kauemmas lähteminen vie liikaa aikaa ja silti joutuu ensimmäiset 200km ajamaan niitä saakelin samoja polkuja kuin aina. Pahinta on, jos asuu rannikolla. Puuttuu vielä puolet niistäkin vähistä teistä.
Mun omien huomioiden mukaan tuossa on nyt muutama syy muutamaan yleiseen pyörätyyppiin liitettynä. Hauskinta mun mielestä on katuendurolla, jos on pakko ajaa aina samalla pyörällä. Sillä on eniten valinnan vapauksia teiden suhteen. Kelitkään eivät juuri rajoita ja itse ajan sellaisella talvellakin. Matkustajan kanssa sen ominaisuudet kyllä huononevat varsinkin soralla rajusti, mutta siltikin sillä voi vielä mennä soralle.
Joku muu voi yrittää liittää noita syitä johonkin muuhun esim. ammattiin tai asuinpaikkaan.
Itse ajelen customilla ja tänään kokeilin "california-lookia". Nolanin potta, t-paita ja farkkuliivit, sekä farkut. Tuli pirun kylmä käsiin jo 20 km:n lenkillä saaristoon.Olin ihan kananlihalla.Omalla kohdallani kyse ei ainakaan ole mistään kilometrien keräilystä. Tykkään ajamisesta ja koska homma on emännän kanssa yhteinen harrastus, niin sitä tulee lähes joka viikonloppu käytyä jossain kauempanakin. Vaimoke tulee jopa radalle mieliisti takapenkille ja katuenduron tuhdolla soralle.Jos tuo km-tehtailu on tärkeää, niin kuulostaako sana TYÖ tutulta.
Ei ole pakko ajaa, jos ei huvita.
Mikä juttu on tämä "paljonkoajoikaudella"
Paras on eniten ajanut.
Saako jotain palkintoja, muualla kuin ralleissa?
Ja keneltä
Ihmettelyn aihe siis on, että vaikka ajamisesta tykkää, niin silti saattaa jossain vaiheessa kesää alkaa homma tuntua puisevalta. Miksi ihmeessä? Sulla se tapahtuu jo joka sateella. Miksi? Näihin etsitään nyt vastauksia.
Muutamia mahdollisia syitä ajohalujen katoamiseen:
Kevarilla alkaa tehottomuus tympiä.
Supermotolla/endurolla/crossilla samojen korttelien kiertely on pitkän päälle puisevaa, kun tärinältä ei jaksa missään kauempana pistäytyä.
Kyykkämiehillä on ranteet niin kovilla, että maltillisella kaverilla ajot loppuu kipuihin ja niillä, jotka välttelevät rannekipuja ei loppukaudesta ole lisenssiä.
Customilla taas on aina oltava musta puku, avopotta ja Ray Banit ja helpoin tapa tappaa ajohalut on lähteä ajamaan keleihin sopimattomissa varusteissa.
Matkavessalla on käyty jo kaikki kahdensadan kilometrin säteellä olevat tervatut tiet ajamassa liian monta kertaa. Kauemmas lähteminen vie liikaa aikaa ja silti joutuu ensimmäiset 200km ajamaan niitä saakelin samoja polkuja kuin aina. Pahinta on, jos asuu rannikolla. Puuttuu vielä puolet niistäkin vähistä teistä.
Mun omien huomioiden mukaan tuossa on nyt muutama syy muutamaan yleiseen pyörätyyppiin liitettynä. Hauskinta mun mielestä on katuendurolla, jos on pakko ajaa aina samalla pyörällä. Sillä on eniten valinnan vapauksia teiden suhteen. Kelitkään eivät juuri rajoita ja itse ajan sellaisella talvellakin. Matkustajan kanssa sen ominaisuudet kyllä huononevat varsinkin soralla rajusti, mutta siltikin sillä voi vielä mennä soralle.
Joku muu voi yrittää liittää noita syitä johonkin muuhun esim. ammattiin tai asuinpaikkaan.
Ei muuta kun lämmintä(musta nahkatakki ja farkkuliivi) vaatetta päälle, mitari kaupungissa näytti +30C ja olo oli hyvä.
My little Honda on CBR 250, siirtymäpyörä, koska ajopyörää ei edes startata , ellei tiedossa ole min.50 km:n lenkkki.
Mutta kyllä käy käsille, se little honda.
On sellainen kyykkyjen pikkuversio. Kaikki paino käsillä ja huippunopeus 140 km/t mittarin mukaan. Noste ei auta ollenkaan. No ei ole kyllä mitään katteitakaan.
No nyt menee jo aika irstaaksi tämä keskustelu!Jos ei ajeta niin sitten pestään ja rasvataan
Vaikka en löytänyt itseäni suoraan mistään ryhmästä, on tuossa listassa aika paljon totuuden siementäOmalla kohdallani kyse ei ainakaan ole mistään kilometrien keräilystä. Tykkään ajamisesta ja koska homma on emännän kanssa yhteinen harrastus, niin sitä tulee lähes joka viikonloppu käytyä jossain kauempanakin. Vaimoke tulee jopa radalle mieliisti takapenkille ja katuenduron tuhdolla soralle.Jos tuo km-tehtailu on tärkeää, niin kuulostaako sana TYÖ tutulta.
Ei ole pakko ajaa, jos ei huvita.
Mikä juttu on tämä "paljonkoajoikaudella"
Paras on eniten ajanut.
Saako jotain palkintoja, muualla kuin ralleissa?
Ja keneltä
Ihmettelyn aihe siis on, että vaikka ajamisesta tykkää, niin silti saattaa jossain vaiheessa kesää alkaa homma tuntua puisevalta. Miksi ihmeessä? Sulla se tapahtuu jo joka sateella. Miksi? Näihin etsitään nyt vastauksia.
Muutamia mahdollisia syitä ajohalujen katoamiseen:
Kevarilla alkaa tehottomuus tympiä.
Supermotolla/endurolla/crossilla samojen korttelien kiertely on pitkän päälle puisevaa, kun tärinältä ei jaksa missään kauempana pistäytyä.
Kyykkämiehillä on ranteet niin kovilla, että maltillisella kaverilla ajot loppuu kipuihin ja niillä, jotka välttelevät rannekipuja ei loppukaudesta ole lisenssiä.
Customilla taas on aina oltava musta puku, avopotta ja Ray Banit ja helpoin tapa tappaa ajohalut on lähteä ajamaan keleihin sopimattomissa varusteissa.
Matkavessalla on käyty jo kaikki kahdensadan kilometrin säteellä olevat tervatut tiet ajamassa liian monta kertaa. Kauemmas lähteminen vie liikaa aikaa ja silti joutuu ensimmäiset 200km ajamaan niitä saakelin samoja polkuja kuin aina. Pahinta on, jos asuu rannikolla. Puuttuu vielä puolet niistäkin vähistä teistä.
Mun omien huomioiden mukaan tuossa on nyt muutama syy muutamaan yleiseen pyörätyyppiin liitettynä. Hauskinta mun mielestä on katuendurolla, jos on pakko ajaa aina samalla pyörällä. Sillä on eniten valinnan vapauksia teiden suhteen. Kelitkään eivät juuri rajoita ja itse ajan sellaisella talvellakin. Matkustajan kanssa sen ominaisuudet kyllä huononevat varsinkin soralla rajusti, mutta siltikin sillä voi vielä mennä soralle.
Joku muu voi yrittää liittää noita syitä johonkin muuhun esim. ammattiin tai asuinpaikkaan.
Olet ajanut viidessä päivässä enemmän kuin minä koko kuluneella ajokaudella (toukokuun alussa alkoi)... Kotilolla tuli nytkin 1400 km parissa päivässä mutta pärrällä ei ole tullut kuin reilu puolet tuosta kahdessa kuukaudessa. Tosin sekin on ollut 95%:sti talon kulmilla päristelyä eli täysin turhaa, hitaasti kilometrejä kerryttävää ajoa.
Samaa ongelmaa olen havainnut itsellänikin, vuosi vuodelta alkaa hiipumaan toi innostus. Talvella odotetaan kevättä, sitten kun olet ajellut jonkin aikaa, niin huomaa, että eihän tää niin kummosta olekaan.
Ajamattomuutta lisää vielä se, kun kaikki saakelin kylätiet on jo koluttu sen kymmenen kertaan, eikä niitä samoja teitä viiti tahkota loputtomiin. Ennen piti kaikki kokoontumiset ja viikkoajelutkin käydä ajelemassa, enään ei viiti niihinkään osallistua.
Tossa joku sanoikin, että pyörän vaihto vois auttaa, nyt on vasta kolmas mopo menossa, joten ehkä XX meneekin vielä vaihtoon, custom himottas.
Ajamattomuutta lisää vielä se, kun kaikki saakelin kylätiet on jo koluttu sen kymmenen kertaan, eikä niitä samoja teitä viiti tahkota loputtomiin. Ennen piti kaikki kokoontumiset ja viikkoajelutkin käydä ajelemassa, enään ei viiti niihinkään osallistua.
Tossa joku sanoikin, että pyörän vaihto vois auttaa, nyt on vasta kolmas mopo menossa, joten ehkä XX meneekin vielä vaihtoon, custom himottas.