Hommassa kävi niin että olin 2.7. illalla klo 20.10 ajamassa Loimaalta kotiin päin (Myrskylään). Ajoin jonossa, missä oli kolme autoa minun edelläni ja takana ei ketään. Nopeusrajoitus oli 80 km/h ja meidän nopeus noin 75 km/h pyörän mittarin mukaan. Yhytimme traktorin joka veti perässään leveää kylvökonetta. Edessä oli pitkä suora ja ketään ei tullut vastaan, jonon kaksi ensimmäistä autoa meni traktorista heittäen ohi, mutta edelläni ajava auto jarrutti jyrkästi ja jäi aivan tuon leveän kylvökoneen perään. Minä olin vähän kauempana ja kun näin hyvin eteenpäin, niin vilkaisin peiliin, laitoin vilkun ja läksin ohittamaan. Olin juuri päässyt vastaantulevan kaistan keskelle ja kiihdytin varovaisesti vauhtia, niin edessä oleva auto koukkasi eteeni ilman vilkkua! En ehtinyt kuin vaistomaisesti vastaohjauksella taittaa pyörää takaisin omalle kaistalle päin ja ilmeisesti samalla jarrutin rajusti etusella, kun rysähti. Mielestäni nopeuteni oli noin 60 km/h osumahetkellä.
Seuraava on sitten takanatulijan kertomaa: hän näki vajaan sadan metrin päästä törmäyksen. Kun olin törmännyt niin ensin oli alapää mennyt tankkia vasten ja sitten tein voltin suorin jaloin ja läksin lentoon. Kaveri sanoi että hänen piti painaa pää alas kojelautaan että näki lentoni korkeimman kohdan. Siitä sitten suorin vartaloin selkä edellä tiehen. Siinä vaiheessa oli kuulemma ajatellut että tuosta ei enää tule kalua, mutta kumminkin olin noussut osaksi seisomaan, siitä pudonnut polvilleni ja edelleen mahalleni. Sitten olin kuulemma nostanut päätäni ja muistan itsekin sen, kun katsoin niin pyörä liukui kyljellään minua kohti ja ajattelin että tuo vielä tulee päälle. Onneksi pyörä pysähtyi aivan eteeni niin että kun painoin kasvot maata kohden niin kypärä osui pyörän satulaan.
Sitten tulikin heti apua paikalle ja meinasivat kääntää minut selälleen, sanoin että alaselkään sattuu eikä saa liikutella. Samassa tuli kaveri, joka sanoi olevansa palomies ja rupesi kyselemään kipuja ja ilmoitti että apua on tilattu ja se tulee nopeasti, kun matkaa Loimaalle on vain vähän. Itse huomasin että alaselässä on kovat kivut ja punnersin itseäni käsillä ylöspäin, vaikka oikea ranne oli poikki ja punnersin siis sillä tyngällä.
Sairasauto ja muut palolaitoksen yksiköt tulivat mielestäni tosi nopeasti, ja pääsin tyhjiöpatjaan ja sain kipulääkeen heti siinä tiellä. Siitä Loimaan aluesairaalaan, jossa leikattiin puku päältä ja röntgeniin, missä todettiin häpyluun murtuma ja oikean ranteen katkeaminen. Käsi kipsattiin kahteenkin kertaan ja sitten yöllä siirto Päijät-Hämeen Keskussairaalaan.
Siinä sitten erään lääkärin virhearvion takia ajeltiin lanssikyytiä PHKS:n ja Orimattilan terveyskeskuksen väliä (joka olisi jo oma tarinansa kokonaan). Orimattilasta kotiuduin tänään; kädessä on titaanilevy & kuusi naulaa ja kuljen vielä rollaattorin avulla, kun vasen jalka ei oikein salli painoa päälleen. Olen kyllä jo ottanut muutaman varovaisen askelen ilman rollaattoriakin, joten kyllä tässä paranemista tapahtuu.
Itse kun mietin tuota rysäystä, niin totesin että kaikki vammat tuli silloin kun läksin lentoon pyörän päältä. Elikkä häpyluun murtuma ja kaikki alakerran kalusto meni mustaksi, kun törmäsin tankkiin ja ranteen kiertomurtuma siitä, kun läksin lentoon ja samalla puristin epätoivoisesti jarrua. Maahan mätkähtäessä minulle ei tullut edes selkään mustelmia, kiitos hyvän nahkapuvun ja kunnon suojuksien.
Nyt olen sitten turvallisesti kotona - menihän siinä melkein kolme viikkoa kun läksin 1.7. töihin ja vasta tänään 20.7. palasin kotiin. Eräs kaveri totesi tuohon että onpas palomiehillä pitkät vuorot
Seuraava on sitten takanatulijan kertomaa: hän näki vajaan sadan metrin päästä törmäyksen. Kun olin törmännyt niin ensin oli alapää mennyt tankkia vasten ja sitten tein voltin suorin jaloin ja läksin lentoon. Kaveri sanoi että hänen piti painaa pää alas kojelautaan että näki lentoni korkeimman kohdan. Siitä sitten suorin vartaloin selkä edellä tiehen. Siinä vaiheessa oli kuulemma ajatellut että tuosta ei enää tule kalua, mutta kumminkin olin noussut osaksi seisomaan, siitä pudonnut polvilleni ja edelleen mahalleni. Sitten olin kuulemma nostanut päätäni ja muistan itsekin sen, kun katsoin niin pyörä liukui kyljellään minua kohti ja ajattelin että tuo vielä tulee päälle. Onneksi pyörä pysähtyi aivan eteeni niin että kun painoin kasvot maata kohden niin kypärä osui pyörän satulaan.
Sitten tulikin heti apua paikalle ja meinasivat kääntää minut selälleen, sanoin että alaselkään sattuu eikä saa liikutella. Samassa tuli kaveri, joka sanoi olevansa palomies ja rupesi kyselemään kipuja ja ilmoitti että apua on tilattu ja se tulee nopeasti, kun matkaa Loimaalle on vain vähän. Itse huomasin että alaselässä on kovat kivut ja punnersin itseäni käsillä ylöspäin, vaikka oikea ranne oli poikki ja punnersin siis sillä tyngällä.
Sairasauto ja muut palolaitoksen yksiköt tulivat mielestäni tosi nopeasti, ja pääsin tyhjiöpatjaan ja sain kipulääkeen heti siinä tiellä. Siitä Loimaan aluesairaalaan, jossa leikattiin puku päältä ja röntgeniin, missä todettiin häpyluun murtuma ja oikean ranteen katkeaminen. Käsi kipsattiin kahteenkin kertaan ja sitten yöllä siirto Päijät-Hämeen Keskussairaalaan.
Siinä sitten erään lääkärin virhearvion takia ajeltiin lanssikyytiä PHKS:n ja Orimattilan terveyskeskuksen väliä (joka olisi jo oma tarinansa kokonaan). Orimattilasta kotiuduin tänään; kädessä on titaanilevy & kuusi naulaa ja kuljen vielä rollaattorin avulla, kun vasen jalka ei oikein salli painoa päälleen. Olen kyllä jo ottanut muutaman varovaisen askelen ilman rollaattoriakin, joten kyllä tässä paranemista tapahtuu.
Itse kun mietin tuota rysäystä, niin totesin että kaikki vammat tuli silloin kun läksin lentoon pyörän päältä. Elikkä häpyluun murtuma ja kaikki alakerran kalusto meni mustaksi, kun törmäsin tankkiin ja ranteen kiertomurtuma siitä, kun läksin lentoon ja samalla puristin epätoivoisesti jarrua. Maahan mätkähtäessä minulle ei tullut edes selkään mustelmia, kiitos hyvän nahkapuvun ja kunnon suojuksien.
Nyt olen sitten turvallisesti kotona - menihän siinä melkein kolme viikkoa kun läksin 1.7. töihin ja vasta tänään 20.7. palasin kotiin. Eräs kaveri totesi tuohon että onpas palomiehillä pitkät vuorot
Mahtavaa, että selvisit....uutta ajoa ja pyörää putkeen!!! mites se nyt meni....harvemmin salama iskee samaan kohtaan uudestaan 