Voi v..... mikä reissu.
Mutta nyt kuitenkin kiitokset kaikille ketkä olivat mukana ja kiitokset myös hienoista kuvista.
Tiistai sade ei tuntunut ollenkaan pahalta verrattuna siihen miten meille kävi meidän vanhan pakun kansa.
Lähdettiin lippan kansa maanantai illalla yhdeksän aikoihin pakulla ja peräkärryllä jossa kaksi moottoripyörää kohti Kemoraa. Alkumatka sujui hyvin mutta Alavuuden kohdalla alkoi tapahtua autosta yksinkertaisesti hävisi tehot ja vauhti tippui olemattomaan. Lippa oli sitä mieltä että auto kohta hajoaa kokonaan muta minä käskin
jatkaa matkaa kohti Kemoraa ja toivon että auto kestäisi edes sinne paluumatkasta ei ollut väliä kunhan ehditään aamuun mennessä Kemoraan. Olin päättänyt että en luovu ratapäivistä missään nimessä, radalle on päästävä.
Ihme kyllä auto kesti joten kuten mutta meno oli tuskallisen hidas taisi vauhti olla jotain neljääkympiä ja alamäet vähän ennemmin.
Päästiin me lopulta määräpäähän joskus neljän aikoihin aamulla ja yöunet jäi vähin. Potutti niin paljon auton rikkoutuminen ettei se tiistai sade yhtään haitannut. Koko päivä mietittiin miten päästään kotiin seuraavana päivänä mutta jo tiistai illalla meidän pakun akku sanoi itsensä irti eikä me enää päästy radan alueelta pois. Onneksi meillä oli mukana käynnistys kaapelit ja saatiin auto käyntiin toisen auton avulla joten kiitos sinulle joka autoit antamalla virtaa omasta autosta meidän vanhalle pakulle. En tunne sinut nimellä mutta varmaankin tunnistat itsensä. Kiitos.
Päästiin viihdoin pois ja ihme kyllä aamulla auto lähti käymään.
Keskiviikkona mieli piristyi jo pelkästään paremman ajokelin takia.Ajopäivä ja meidän liputusvuorot sujuivat hyvin ja välillä jopa aurinko pilkahti. Mutta kaikista huolimatta meillä oli edelleen suuri huolenaihe miten me päästään kotiin. Muutaman puhelusoiton jälkeen saatiin toinen paku joka lähti Vihdistä kohti Kemoraa. Päätettiin lähteä vastaa niin pitkälle kun meidän paku kestää joten lähdettiin seitsemän aikoihin illalla radalta pois. Vaikka edelleen mentiin melkein kävely vauhtia pakko vaan oli yrittää mennä eteenpäin.
Oltiin jossain Ruoveden kohdalla kun toinen paku tuli vastaa.
Kello oli kaksitoista yöllä ja koska toisessa autossa oli jo kaksi ihmistä muuta vaihtoehtoa ei ollut kun laitaa painava peräkärry toiseen pakuun kiinni ja viedä sen kotiin. Joten lippa lähti mukaan ja minä jäin Ruovedellä odottamaan kunnes lippa, toiset kaksi ihmistä,toinen paku ja peräkärry pääsevät kotiin Vihtiin ja vasta sen jälkeen lippa pääsi toisella autolla hakemaan minut ja pakun pois Ruovedeltä. Jäin yksin (toki vapaaehtoisesti) rikkinaisen pakun kansa keskellä yötä Ruovedellä joten muuta vaihtoehtoa ei ollut kun ryömiä auton tavaratilaan makuupussiin nukkumaan, hyvin uni maittoi ja joskus kuuden aikoihin aamulla lippa saapui toisella autolla pelastamaan minut.
Meidän seikkailu ei kuitenkaan päätynyt tähän vaan koska lippa ei olut nukkunut 24-jään tuntiin ja sen lisäksi oli ajanut pitkän matkan Kemora-Ruovesi-Vihti ja samaan tien takaisin Vihti-Ruovesi oli viisaampaa ensin että hän nukkuu hieman ennen pitkää ja hidasta hinausmatkaa kohti kotia. Joten hän otti muutaman tunnin torkut pakun tavaratilassa. Päästiin lopulta liikkeelle joskus kahdentoista aikoihin päivällä ja pitkän ja tuskallisen hinausmatkan jälkeen oltiin kotona joskus viiden aikoihin iltapäivällä. Matkaa meillä kertyi hinaamisen kansa jotain 1400km plus vielä toinen paku jonka kilometrit ei ole laskettu mukaan myöskään radalla ajetut kilometrit ei ole laskussa mukana.
Lähdettiin ma. 9.6. yhdeksän aikoihin illalla kohti Kemoraa ja saavuttiin kotiin to. 12.6. viiden aikoihin iltapäivällä.
Tarkoituksena oli saapua kotiin joskus ke. ja to. välisenä yönä (jos kaikki olisi mennyt suunnitelman mukaan eikä auto olisi hajonnut) mutta meidän matka hieman venähti.
Mutta nyt ollaan kotona ja myös peräkärry, pyörät ja meidän vanha rikkinäinen pakukin on kotona. Tuli vähän mutkia matkaan mutta nyt kaikik on hyvin kun vaan vielä saisi sen pakun joskus korjattua.
Jospa sitten elokuussa Kemoran reissu sujuisi vähän paremmin.
http://kuva1.kuvablogi.com/iso/img1184851.jpg