-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Ajelut ajeltu?
- Keskustelun aloittaja Kenesis
- Aloituspäivä
Ajoa vaan. Sillä nuo pääkopan luomat kauhukuvat parhaiten katoaa. Mulla kävi ensimmäinen ratakaato syksyn viimesellä ratapäivällä, ja vaikka loppupäivänä pääsin pikkusen vielä ajamaan, niin seuraavalla ajokaudella kehitys junnasi pitkään paikallaan. Jonkinnäköiset muurit oli pää ehtinyt talven aikana rakentamaan. Vasta seuraavalla kaudella tuntui oppivan kaatoa edeltävää tahtia. Pää tekee rasittavia asioita, ja vielä kysymättä! 
vma sanoi:
noh ei se ensinmäinen niinkauheen vakava ollu.....särkylääkeillä meni ohi(mopossa olikin isonmat vauriot kun pyörä sen ikänen ettei noita osia oikeen taho löytyä)...ja ajokausi alko lokakuussa spanniassa
ja huhtikuussa spanniassa,kumma kyllä siellä ei ollu mitän edes läheltä piti tilanetta.
tästä kun pääsen pyörän päälle vauhti on sellanen että skootteritkin menee ohi,ja mutkatiet on vähän aikaa
pannassa,,,,,
Kaitpa tuo ikäkin jo jotain vaikuttaa siihen kuinka nopeasti tuommosesta toipuu. Ajoin vähän päälle kaksikymppisenä pari aika vauhdikastakin prätkämälliä, mutta ei ne jääny kummittelemaan. Harmitti vaan, kun ei päässy ajamaan. Molemmilla kerroilla mopeti sen verran solmussa, että meni pajalle pitkäks aikaa.
Nyt kun ikää on jo lähemmäs viisikymmentä, niin asiat vaan ns tulee päälle eri lailla. No, aika kai parantaa haavoja, henkisiäkin... Ehkä tuo radalla käynti vois tehdä hyvää. Muutaman kerran käynyt ja hienoo hommahan se on, vaikka meikäläisen kierrosajat ehkä olisikin helpoin mitata kalenterilla.
Nyt kun ikää on jo lähemmäs viisikymmentä, niin asiat vaan ns tulee päälle eri lailla. No, aika kai parantaa haavoja, henkisiäkin... Ehkä tuo radalla käynti vois tehdä hyvää. Muutaman kerran käynyt ja hienoo hommahan se on, vaikka meikäläisen kierrosajat ehkä olisikin helpoin mitata kalenterilla.
vedenhenki
MotOrg ry jäsen
Mulla oli ehtiny olla syksyllä '11 oma prätkä olla kolme viikkoa, kun kaaduin. Tosiaan pohjeluu poikki, vaikka kohtuu hiljainen vauhti (n. 20kmh). Jo seuraavana päivänä, ennenkuin olin päässy ees sairaalasta pois, oli sellai fiilis et tahtoo ajamaan. Tiesin, et voi jäädä tosi paha kammo ja kaipa sitä jotenki aivot käänsi aivan vastareaktion siihen. Kyllähän se sitten huhtikuussa kun prätkän haki talviteloilta, eikä syksyllä ollu enää onnettomuuden jälkeen pystyny ajamaan, jännitteli. Senkin takia, että ajokokemus jäi niin lyhyeksi.
Kesällä kävin kerran yhden pienen ojankin kautta, ilman mitään vammoja, mitä nyt vähän prätkään rispektinaarmuja. Sillon tutisutteli ajaa n. 60km himaan suoraan kipin jälkeen.
Tällä kaudella on toistaiseksi pysyny renkaat oikeassa suunnassa, mutta tavallaan sen on tässä hyväksynyt, että joskus voi kolahtaa, todennäköisesti omasta syystä, ja se oli siinä. Kova on yritys silti, että niin ei koskaan pääsis tapahtumaan. Yks erittäin läheltäpiti tuossa oli ennen vappua motarilla, ku takavasemmalta tuli bemari hillitöntä ylinopeutta motarilla ja vaihdettii yhtaikaa kaistaa samalle kaistalle, hän tottakai vielä ilman vilkkua, ei kaukaa suhahtanu ohi. Mutta näistä tapahtumista vaan oppii koko ajan paremmaks kuskiks ja muistaa ottaa taas uuden asian huomioon, mitä kaikkea tuolla tien päällä voi tapahtua.
Kesällä kävin kerran yhden pienen ojankin kautta, ilman mitään vammoja, mitä nyt vähän prätkään rispektinaarmuja. Sillon tutisutteli ajaa n. 60km himaan suoraan kipin jälkeen.
Tällä kaudella on toistaiseksi pysyny renkaat oikeassa suunnassa, mutta tavallaan sen on tässä hyväksynyt, että joskus voi kolahtaa, todennäköisesti omasta syystä, ja se oli siinä. Kova on yritys silti, että niin ei koskaan pääsis tapahtumaan. Yks erittäin läheltäpiti tuossa oli ennen vappua motarilla, ku takavasemmalta tuli bemari hillitöntä ylinopeutta motarilla ja vaihdettii yhtaikaa kaistaa samalle kaistalle, hän tottakai vielä ilman vilkkua, ei kaukaa suhahtanu ohi. Mutta näistä tapahtumista vaan oppii koko ajan paremmaks kuskiks ja muistaa ottaa taas uuden asian huomioon, mitä kaikkea tuolla tien päällä voi tapahtua.
