• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Ah, niin fiksut amerikkalaiset...

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Jyri
  • Aloituspäivä Aloituspäivä
Törmäsin tällaiseen Ducati.ms keskustelufoorumilla. Näemmä moottoripyörän osto voi jollekin olla melko haasteellista:  
biggrin.gif


**klipsis**
Hi.

My first post here as a new owner of 06' 749s.

It's 11.23 pm and trying to put some sense into my actions for past few days.

Well it all started out few days ago when my wife and I were Christmas shopping. We were at a local mall, when a red Ducati pulled up and parked next to our car. I have never seen a Ducati before and I instantly fell in love. During shopping, I couldn't think anything else other than how much I wanted that bike.

Next day, I did the unthinkable from my everyday routine boring life. I went to the Ducati dealer about 30 miles away and came out few hours later with the ownership to my new 749s. I couldn't take it home since I didn't have motorcycle license so I told them that I would pick it up in few days after I got one.

Following day, I went to the local DMV and took the test. I failed 2 times before I passed. DMV issued a permit and off I went. While pulling out from the DMV, I called my insurance agent and within few minutes, I had my new bike fully insured.

Later that night, I told my wife what I have done. I've been happily married 6 years and it was the first time I slept on the couch. (New revelation during night.."I might be going through a mid life crisis at the age of 34)...

***my profile***
34, 5'11, 240lbs, Overweight, big head, last time I was on a bike was 8 yrs ago which I borrowed it from a friend for few days. Have very basic knowledge.

Well, next day, everything cooled down, and wife decides to buy me a riding jacket and pair of gloves before we went to the dealer to pick up the bike.

Again, the dealer was about 30 miles away from where we live so we left early morning so I would be home before dark. My permit only allows me to ride during days.

When we get there, bikes ready to be taken to it's new home. But wait, I forget to buy a helmet so a nice lady from parts came to help me choose one. I needed a 2x large helmet but they only had it up to 1x large. It barely fitted but I told my wife it was a perfect fit since I didn't want to come back again. Oh, by the way, my wife bought me a leather jacket that was 2 sizes smaller so it would give me an insentive to lose weight and wear the jacket.

By this time, they had rolled my bike out to the parking lot so I could take it home. As I put the jacket and helmet on, reality came back and numbness gradually settled in. With no blood circulation to both my head and my body, I slowly pulled out from the dealer with my wife following me in her car.

I made it as far as the next traffic light before I realized that I'll never make it home. I pulled over and told my wife that I felt it would be better if the bike was delivered to our place next day. We went back and made arrangement with the dealer to have the bike delivered.

Just few hours ago, the bike was delivered and WILL learn to enjoy it. Or at least ride it.

Sorry the post was long but just wanted to rant about and give thanks in advance to many stupid question that I might have in future. However, I am going to enroll in Motorcycle safety classes.

**klipsis**
 
biggrin.gif
biggrin.gif
Turvallista motorismia! Hienoa omistaa pyörä, jos
a) osti sen pahemmin miettimättä
b) ostaessa ei ollut edes ajokorttia
c) kävi ajokokeessa ja pääsi kolmannella kerralla läpi
d) ei tiennyt mitään tarvittavista varusteista
e) suututti vaimonsa
f) osti pari numeroa liian pienen takin ja numeroa liian pienen kypärän
g) f-> verikään ei enää kiertänyt kamojen kiristäessä
h) ei uskaltanut ajaa pyörällä ekoja liikennevaloja pidemmälle
i) h-> jänisti ja pyysi että pyörä tuotaisiin kotiin
j) aikoo OPETELLA nauttimaan pyöräilystä ja ajamaan sillä
+ aikoo ilmeisesti kuitenkin käydä jossain kursseilla..

Tulee samanlainen fiilis, että tästä itse ohikulkiessa ostaisin helikopterin, koska sellainen olisi kiva omistaa ja sillä lentäminen kuulostaa mielenkiintoiselta. Kävisin parilla lentotunnilla ja yrittäisin sen jälkeen lentää koneellani kotiin. Toteaisin, etten uskalla ja osaa ja pyytäisin toimittamaan helikopterin kotiini. Ajattelisin kuitenkin, että oppisin sillä ominpäin lentämään ja nauttimaan siitä. Kuitenkin ajattelisin käyväni jossain koulutuksissa joskus.

baaa.gif
 
Ja tosta unohtui se, että hän sanoi omistavansa ISON pään ja olevansa muutenkin ISO! -> näyttää varmaan hyvältä pienen Ducatin päällä  
tounge.gif


Samalla foorumilla kertoivat, että on jenkkilässä tyypillistä ostaa jotain hetken mielijohteesta ja seuraavana päivänä tuoda se takaisin kun ei sujunnutjaan ja menettää muutaman tuhat dollaria.

Outoja nuo amerikkalaiset...
 
Jotenkin koko jutun ajan odotin sitä kohokohtaa että ukkoparka ruttaa uuden ducatinsa, mutta ei, lässähti koko tarina.
thumbs-up.gif

Sääliksi käy mopoa.
 
Kannattaisi kaverin hankkia ero siitä määräilevästä akastaan, niin pääsisi nauttimaan elämästä. Ensin akka heittää sohvalle, sitten hankkii liian tiukat ajovaatteet "jotta muistat laihduttaa"...
 
Määh. Me oomma vaan kateellisia.
- Joillakin on varaa ostella mielijohteesta Ducateja.
- Ajokortinkin saa hakemalla DMV:stä ja yrittää saa kunnes onnistuu.
- Vaimokin leppyy yhden yön jälkeen (vertaa nyt näihin Suomalaisiin
tounge.gif
)...
- Ylipaino on normaalia ja melkein must!

Pitäskö muuttaa rapakon taa?
cool.gif
 
Only in America...

Tässä kiteytyy hyvin se, mikä moottoripyöräilyssä on hienoa verrattuna kalliilla autolla ajamiseen. Ison mersun ajamiseen tarvitaan rahaa, ei taitoa. Moottoripyörän ajamiseen tarvitaan taitoa, ei rahaa (ainakaan niin paljon...).

Toi pullamössöpuupää odottaa vaan pääsyä Darwinawardseihin...
 
Juu, ameriikka on pullollaan tommoisia isoja lapsia, joilla on varaa käyttäytyä kuten lapset. Suomi taas on pullollaan köyhiä ja kateellisia räksyttäviä kakaroita, joilla ei ole varaa samanlaiseen hölmöilyyn, nih.
cool.gif


Juu eihän se kovin fiksua ole ostaa joku 749S hetken mielijohteesta, mutta mikäs siinä jos varaa on eikä toiminnallaan muita vahingoita. Tapahtuuhan sitä jossain muodossa täälläkin.

Nuo ameriikan mitat tahtoo olla hiukan hämääviä, mutta tyyppi oli kait about 178 senttinen ja hiukan alle 120 kiloinen, eli melkoinen punkero kyllä, muttei mikään erikoisvarusteita tarvitseva. Jos sitten se pää ei ollut oikein erityisen iso. Minusta se ei kuitenkaan ole mikään este olla ajamasta vaikka jollain sporttikyykällä, jos vaan sen päälle muuten ongelmitta sujuu, eikä mopo mene lyttyyn painon alla. Elämä on muutenkin turhan lyhyt välittämään jostain ulkonäkönormeista tai trendipoliisien mietteistä. Kyllä se käytäntö sitten opettaa ja näyttää mikä toimii ja mikä ei moisen sportin satulassa.
Mutta tuo ajamaan opettelu jollain S-kyykällä onkin sitten toinen juttu. Onnistuuhan sekin, jos varovaisuutta ja sitkeyttä löytyy. AIka moni täälläkin tuntuu aloittaneen suoraan kilokyykkäreistä..
Tosin sitä nyt en halua sen kummemmin puolustella, onhan näitä myymälän ikkunan läpi ajaneita sun muita nähty.

Tuolla tarinalla on varmaan kolme tai neljä todennäköistä jatkoa;
1. kolmen kuukauden päästä tyyppi on takaisin Chevy Caprice STW:nsa ratissa ajamassa ostoskeskuksen ja kotioven väliä 130-kiloiseksi paisuneena, Ducati myytynä ja mp-hömpötys (melkein) autotallin seinäjuliste poislukien unohdettuna.

2. kolmen kuukauden päästä tyyppi on edelleen mopokärpäsen puraisun uhri, ja ajaa iso braincap ja teetetty nahkarotsi päällä uudenkarheaa HD Sportsteria 125-kiloisena jässikkänä. Ajo on edelleen haparoivaa, mutta vahingoilta on vältytty eikä vaatteet purista eikä hierrä. Kilometrejä tulee n. 1000km vuodessa, eikä mies katoa reissuillensa kovin kauaksi, useimmiten tulee iltakymmeneen mennessä kotiin.

3. kolmen kuukauden päästä kaveri on kuin onkin sitkeän opettelun ja joko hyvän tuurin tai oppirahojen avulla opetellut ajamaan Ducatillaan, ja ruvennut jopa nauttimaan siitä. Ajovarusteet on vaihdettu käytännöllisempiin, goretekseihin ja istuvaan kypärään, mutta haaveissa on jo uusi nahka-asu. Mies on keventynyt jo 10 kiloa ja ruvennut viettämään huomattavasti enemmän aikaa poissa kotoa, josta muija tietty on aluksi myrtsinä (tosin sohvalle asti ei tarvinne mennä), mutta salaa tyytyväinen ja jopa harkitsee omien nahkaisten ajovaatteiden hankkimista, varsinkin sen jälkeen kun naapurin uudet silikonit hankkinut kotirouva on ruvennut hymyilemään, juttelemaan ja vilkuttamaan uudelle ratsu-urholle aina kun tämä työntää punaisen ratsunsa tuplaovitallista ulos. Aiemminhan tuommoista ei tapahtunut, Kinusipa jo kyytiinkin kerran, uudessa tiukassa topissaan, mokoma.
Tässä vaiheessa vaimo ei vielä ole edes kokeillut, miltä istuminen ja matkaaminen 749S:n 'takapenkillä' tuntuu...
Vaimon oivallettua pyörän luonteen mies voi joutua ajottain sohvalle, ainakin jos erehtyy antamaan 'kylmätyypit' sille naapurin rouvalle.
tounge.gif


Tai sitten...
4. Kolmen viikon sisällä kaveri on jo saanut mopottinsa liikkeelle ja pysymään pystyssäkin jopa lähiön toiseen laitaan asti ja takaisin. Eräänä arki-iltana sitten napsahtaa se vastapäisen naapurin vanhan kyynisen ukon povaama Darwin-palkinto, alle 10 mailin päässä kotoa, ja tarina päättyy siihen. Vaimo haastaa Ducatin myyneen liikkeen oikeuteen, kun olivat myyneet äkkinäiselle tommoisen ajokin ja siten tappaneet ukon.
nixweiss.gif


Nooh, toivottavasti ei sentään. Onnea ja malttia vaan ajoharjoitteluun isolle pikkupojalle kivan mopon kanssa. Alku ei ehkä ollut kovin fiksu, mutta motoristiura vielä pelastettavissa.
 
Back
Ylös