-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Ääliö Nissanin ratissa Tampereella
- Keskustelun aloittaja PoS
- Aloituspäivä
Ei näihin nykyautoihin kuulu takaa tulevan mp:n ääni sisälle joten ihan turha tulla ainakaan minulle
Kenenkään väittämään että sen vuoksi tehoputket. Jos on ikkuna auki eikä radio ole päällä niin silloin
on mahdollista jotain kuulla. Varsinkin henkilökotelo on sen verran suojattu että kaveri ajoi ohi customillaan
ja vasta edelle päästyään alkoi ääni sisälle kuulumaan, ja ihan kunnon papattaja kuitenkin ulkosalla.
Kenenkään väittämään että sen vuoksi tehoputket. Jos on ikkuna auki eikä radio ole päällä niin silloin
on mahdollista jotain kuulla. Varsinkin henkilökotelo on sen verran suojattu että kaveri ajoi ohi customillaan
ja vasta edelle päästyään alkoi ääni sisälle kuulumaan, ja ihan kunnon papattaja kuitenkin ulkosalla.
Jouni K sanoi:
Joo ja näissä nykyautoissa kun ei suositella edes pitämään ikkunoita auki kun ilmastointi ja sisäkosteuden tunnistin alkaa sekoileen. Ja lisäksi aika hyvin äänieristettyjä.
Mutta, pitäähän sitä joku järkiperuste olla siihen miksi siitä moposta pitää lähteä kova ääni.
Eli menköön nyt ne pakoputkien tuunaus hommat vaikka siihen piikkiin että silloin ei autot aja päälle. Että turha kai tästä selvästä asiasta on ruveta väitteleen?
Itse oon sen verran uhkarohkea ja että uskallan ajaa mopoilla ihan vakioputkilla ja ilman huomioliivejä.
Jouni K sanoi:
no ainakin pari kertaa kuullut äänet ennenkuin edes nähnyt mopoa,ikkuna varmaan ollut raollaan mutta eipä siinä olis huomannut samanlailla jos ei kyykyissä olis ollut jonkin näköistä putki viritystä,viime kesänä koneremontin jälkeen , pysähdyin liikennevaloihin ja meinas tulla paskat housuun kun rupes kuuluun ihme räminä ja pauke
ensimmäinen ajatus oli että missähän tuli mokattua mutta takanahan oli joku väsynyt harrikka
Samaa kastia, jotka eivät seuraa peileistä liikennettä tai nopeuseroja takana. Ajelevat 95-100kmh ja motari aivan tyhjä. Edestä lähestyy rekka 90 taulussa, takaa vähän matkan päässä YKSI auto vaihtaa ohituskaistalle sen 130kmh. Mä kevennän vähän kaasua, että takaa tuleva pääsis ohi ja sitten kahden auton possujuna voisi lähteä perään rekan ohitukseen. No tietenkin edessä oleva auto heittää vilkun päälle ja kääntää ohituskaistalle, kun ei oo takana tuleva ehtinyt ihan vielä peräkontin kohdalle.
karoliinasalmin sanoi:
No en hitossa ala jokaisen peräkkäin oikealla kaistalla ajavan kohdalla hidastamaan ja katsomaan haluaako taaempi ohittaa edellään ajavan jos itse olen jo ajoissa ottanut "paikkani" vasemmalla kaistalla ja liikun nopeammin kuin oikea kaista.
On ihan ja täysin sen 120kmh ajavan oma vika jos ei osaa ennakoida että REKKA kulkee motarilla hitaammin ja katsella sitä kaistanvaihtoa peileistä ajoissa.
Soisi monen omaksuvan että niihin peileihin tulisi vilkuilla ns. jatkuvasti että on kärryillä mitä ympärillä tapahtuu. Siis muulloinkin kuin juuri siinä kaistanvaihtotilanteessa. Ymmärrettävästi tuo on hankalaa jos siinä ajaessa pitää meikata / puhua puhelimeen / pelottaa se ajaminen niin että uskaltaa vain tuijottaa eteensä / räplää radiota / runkkaa.
En jaksanut etsiä muuta topikkia.
Kävin tossa reilu tunti sitten pyörimässä lähinurkissa. Kun ajelin 8-tietä kotia päin sain ohituskaistan loppuessa henkilöauton kiinni, joka ajoi 100km/h alueella aika tarkkaa 90km/h.
Ohituskaistan jälkeen rajoitus muuttui 80km/h, mutta auton nopeus jatkui saman kuin aiemmin, no ei tässä mitään.
Hetken kuluttua rajoitus muuttui 60km/h, itse pudotin vauhtia, mutta auto jatkoi edelleen tasaisen tappavaa vauhtia, eikä jarruvajot edes vilahtanut.
No, kun sitten alkoi vähän ajan päästä taas 100km/h alue ja lähdin auton ohi, niin kuski oli arviolta 80-90 vuotias vanha herra, hattu päässä, melkoisen paksut pullonpohja silmälasit ja juuri ja juuri näki ratin yli.
Tuli loppumatkalla vaan mieleen, että kuinka paljon vastaavia tuolla liikenteessä on kun ei mitään reaktiota nopeusrajoituksiin saati sitten muihin kanssaliikkujiin.
Cool story bro, jne jne, mutta tulipa mieleen.
Kävin tossa reilu tunti sitten pyörimässä lähinurkissa. Kun ajelin 8-tietä kotia päin sain ohituskaistan loppuessa henkilöauton kiinni, joka ajoi 100km/h alueella aika tarkkaa 90km/h.
Ohituskaistan jälkeen rajoitus muuttui 80km/h, mutta auton nopeus jatkui saman kuin aiemmin, no ei tässä mitään.
Hetken kuluttua rajoitus muuttui 60km/h, itse pudotin vauhtia, mutta auto jatkoi edelleen tasaisen tappavaa vauhtia, eikä jarruvajot edes vilahtanut.
No, kun sitten alkoi vähän ajan päästä taas 100km/h alue ja lähdin auton ohi, niin kuski oli arviolta 80-90 vuotias vanha herra, hattu päässä, melkoisen paksut pullonpohja silmälasit ja juuri ja juuri näki ratin yli.
Tuli loppumatkalla vaan mieleen, että kuinka paljon vastaavia tuolla liikenteessä on kun ei mitään reaktiota nopeusrajoituksiin saati sitten muihin kanssaliikkujiin.
Cool story bro, jne jne, mutta tulipa mieleen.
Monikaistaisen ripeätahtisen liikenteessä olemisen tsydeemit olen omaksunut Saksan autobahneilta. Ensi askeleet -80 luvulla vapaa-ajan matkoilta ja sitten varsinainen suoriutuminen -90 luvulla lukuisilta työmatkoilta jolloin alle vuokrattiin auto, jolla pärjätään. Kalusto Audia ja Mersua.
Tuolloin noilla teillä olen ollut lähimpänä vakavaa onnettomuutta, kuin missään muualla.
Me "nuorukaiset" istutimme puikkoihin seniorimme, matkanjohtajan, tyyliin: aja sinäkin ja kovaa kun nyt saat ja tyylihän oli, että lähemmäs kahtasataa aina kun liikenne sen sallii.
Seniori yritti pärjätä ja tuli tilanne, missä piti alkaa himmaamaan, kun rekan perävalot lähestyivät uhkaavasti ja kaistat oik. ja vas. olivat autoja täynnään, väliin eli sivuun ei päässyt.
Istuin pelkääjän paikalla ja yllätyin, kun seniori, nyt jo edesmennyt, painoikin kaasua, eikä jarrua, kunnes sitten lopulta tajusi tilanteen ja jalka jarrulle.
Ja koskaan en ole puristanut penkkiä niin lujaa ja survonut omia jalkoja läpi etupellin kuin silloin, kun rekan perä lähestyi. Mutta jumaliste hiljenihän se mersunkin vauhti viimein rekan vauhtiin, se vaan, että välimatka oli koko lailla yksi metri ja yhteinen vauhti n. 90 kmh. Joka tämän tajuaa, tajuaa, että silloin oli hengenlähtö lähempänä kuin koskaan. Ei ollut turvakoreja saati Airbaggejä, liikennevirran nopeuden ollessa n. 120 kmh ja tiet täynnä. Siihen jos olisi rekan perään kolahtanut, niin olisi ollut Mersukin rusina ja me sen sisässä. Olisimme olleet saksalaisen autobahn ketjukolarin kärjessä.
Tuon jälkeen en koskaan päästänyt ketään muuta puikkoihin, vaan ajoin aina itse - Autohofeissa toki juotiin saksalaiseen tyyliin olutta, minä sitä 0-prosenttista.
Liikenne pitää mieltää kokonaisuutena, virtana jossa ollaan yhtenä osasena, omalla käyttäytymisellään vaikuttamassa virran soljumiseen, ja se virta soljuu - vääjäämättä.
Liikenne ei koskaan pysy samanlaisena edessä, takana, eikä sivuillakaan - vaan koko ajan se muuttuu ja kehittyy, ja sitä pitää seurata, ja sen mukaan sovitettava omaakin ajoaan, ollen osana liikennevirtaa.
Motarilla kun jo kaukaa on havaittavissa liittymän tulevan, nehän on tauluin merkitty ja numeroitukin, ennakointia, että tuleeko joku mukaan, ja jos tulee niin tietä antaen - aikaa motarilla jo olevien on sovittaa ajoaan niin, että liittyvä pääsee mukaan virtaan mahdollisimman turvallisesti. Yleensä tämä edellyttää usemmman ajoneuvon kuljettajien yhteispeliä ja tilannetajua, mutta tyyli, että liittymästä tuleva itse sovittakoon nopeutensa jo olevaan, kuuluu ajalle sirppi ja leka.
Kun mm. suuri osa kotiloista on vajaatehoisia suurelle osalle lyhyitä liittymiämme ja rekat, kuorma-autot, pakut, ne vasta pulassa ovatkin.
Ja sitten se tärkein, eli vilkun käyttö aina ja kaikkialla, mieluummin liikaa, kuin liian vähän.
Tuolloin noilla teillä olen ollut lähimpänä vakavaa onnettomuutta, kuin missään muualla.
Me "nuorukaiset" istutimme puikkoihin seniorimme, matkanjohtajan, tyyliin: aja sinäkin ja kovaa kun nyt saat ja tyylihän oli, että lähemmäs kahtasataa aina kun liikenne sen sallii.
Seniori yritti pärjätä ja tuli tilanne, missä piti alkaa himmaamaan, kun rekan perävalot lähestyivät uhkaavasti ja kaistat oik. ja vas. olivat autoja täynnään, väliin eli sivuun ei päässyt.
Istuin pelkääjän paikalla ja yllätyin, kun seniori, nyt jo edesmennyt, painoikin kaasua, eikä jarrua, kunnes sitten lopulta tajusi tilanteen ja jalka jarrulle.
Ja koskaan en ole puristanut penkkiä niin lujaa ja survonut omia jalkoja läpi etupellin kuin silloin, kun rekan perä lähestyi. Mutta jumaliste hiljenihän se mersunkin vauhti viimein rekan vauhtiin, se vaan, että välimatka oli koko lailla yksi metri ja yhteinen vauhti n. 90 kmh. Joka tämän tajuaa, tajuaa, että silloin oli hengenlähtö lähempänä kuin koskaan. Ei ollut turvakoreja saati Airbaggejä, liikennevirran nopeuden ollessa n. 120 kmh ja tiet täynnä. Siihen jos olisi rekan perään kolahtanut, niin olisi ollut Mersukin rusina ja me sen sisässä. Olisimme olleet saksalaisen autobahn ketjukolarin kärjessä.
Tuon jälkeen en koskaan päästänyt ketään muuta puikkoihin, vaan ajoin aina itse - Autohofeissa toki juotiin saksalaiseen tyyliin olutta, minä sitä 0-prosenttista.
Liikenne pitää mieltää kokonaisuutena, virtana jossa ollaan yhtenä osasena, omalla käyttäytymisellään vaikuttamassa virran soljumiseen, ja se virta soljuu - vääjäämättä.
Liikenne ei koskaan pysy samanlaisena edessä, takana, eikä sivuillakaan - vaan koko ajan se muuttuu ja kehittyy, ja sitä pitää seurata, ja sen mukaan sovitettava omaakin ajoaan, ollen osana liikennevirtaa.
Motarilla kun jo kaukaa on havaittavissa liittymän tulevan, nehän on tauluin merkitty ja numeroitukin, ennakointia, että tuleeko joku mukaan, ja jos tulee niin tietä antaen - aikaa motarilla jo olevien on sovittaa ajoaan niin, että liittyvä pääsee mukaan virtaan mahdollisimman turvallisesti. Yleensä tämä edellyttää usemmman ajoneuvon kuljettajien yhteispeliä ja tilannetajua, mutta tyyli, että liittymästä tuleva itse sovittakoon nopeutensa jo olevaan, kuuluu ajalle sirppi ja leka.
Kun mm. suuri osa kotiloista on vajaatehoisia suurelle osalle lyhyitä liittymiämme ja rekat, kuorma-autot, pakut, ne vasta pulassa ovatkin.
Ja sitten se tärkein, eli vilkun käyttö aina ja kaikkialla, mieluummin liikaa, kuin liian vähän.