Patukka sanoi:
Noniin, nyt päästään asiaan, minkä hintaiseksi yhteiskunnalle arvioit tulevan tällaisen itsensätelojan tai jos siltä lähtee henki niin mitä se maksaa? Yhteiskunta, siis me, ei kaipaa ylimääräisiä kustannuksia koheltamisesta. Tämän vuoksi täytyy menoa yrittää hiukan hillitä.
http://suomenkuvalehti.fi/nurkanvaltaaja/paljonko-maksaa-yksi-kolarissa-kuollut-ihminen/
Yhden liikennekuoleman hinta on noin kaksi miljoonaa euroa ja pysyvän vammautumisen hinta on noin miljoona euroa. Liikenneonnettomuuksista koituneilla menetyksillä on kaiken kaikkiaan suuri taloudellinen merkitys ja niistä aiheutuvat mittaamattomat inhimilliset kärsimykset.
No niin. Holhoaja iskee rahakortin pöytään. Näitä holhoamisratkaisuja esitellään tarkoin luvuin, ikään kuin rajoittaminen toimisi täysin rajatusti kohdistuen ainoastaan haittoihin. Näin se ei ole, vaan rajoittaminen rajoittaa. Eikö totta? Parhaimmillaankin esitetyt luvut ovat arvioita. Arviosta yhdestä menetetystä hengestä ei voi vetää yhtä kuin merkkiä säästöihin, kun rajoituksia lisätään. Yhteiskunta ja ihmiset ovat monimutkaisia. Esimerkiksi turvavyöpakko vähensi tieliikennekuolemia, mutta kuinka paljon turvavyön käyttö olisi lisääntynyt ilman pakkoa. Sitä emme tiedä emmekä siis osaa tarkalleen arvioida, kuinka pakko vaikutti kuolemiin. Vähensi ratkaisevasti kuitenkin. Voimme vain heittää arvioita. Lisäksi, kuinka moni liikenteessä kuollut olisi lopulta ollut nettoveronmaksaja? Kenen kohdalla säästettiin? Osaatko vastata? Jo tässä vaiheessa on melko selvää, että väitteet kustannuksista faktoina ovat melkoista tuubaa, mutta silti niitä lyödään pöytään jumalaisina totuuksina päätettäessä yksilön vapauden rajoituksista.
Mitä tämä en halua maksaa oikein tarkoittaa käytännössä? No sitä, että ollaan rajoittamassa toimintaa, jota ei itse harjoiteta ja/ tai se on suuren vähemmistän harjoittamaa toimintaa. Kun raha kerta on niin tärkeää, niin kaivatko esiin kuinka paljon urheiluvammat maksavat yhteiskunnalle poissaoloina, sairauskustannuksina ja niin edelleen. Mielestäni rauhallinen kävely on ainoa oikea liikuntamuoto. En halua maksaa toisten toilailuista.
Kaikkeen tekemiseen liittyy riski. Mielestäni riskien arviointi kuuluu ensisijaisesti yksilölle, ei yhteiskunnalle, niissä tilanteissa, joissa riskin arvioiminen on normaalielämän puitteissa mahdollista. Moottoripyöräilyn osalta mielestäni on näin. Lisäksi on mielipuolista uskoa, että ulkopuolinen taho pystyisi tekemään riskien arvioinnin epäitsekkäästi ja puolueettomasti yksilön puolesta. Vai milloin viimeksi näit jeesuslauman päättämässä asioista?
Loppuun lainaus entiseltä Ison-Britannian valtiollisen komitean puheenjohtajalta David J. Nuttilta koskien ratsastusta:
Se on riippuvuus, joka vapauttaa adrenaliinia ja endorfiineja ja jota käyttävät Isossa-Britanniassa miljoonat ihmiset, myös naiset ja nuoret. Vahingolliset seuraukset ovat hyvin dokumentoituja. Siihen kuolee joka vuosi kymmenkunta ihmistä ja paljon useampi saa pysyviä neurologisia vammoja. Vakava vaaratilanne tapahtuu arvioiden mukaan noin joka 350:s altistumiskerta, eikä sitä pysty ennakoimaan.
