Sain viimein hommattua tailbagin (https://www.louis.de/en/artikel/van...?list=59893433&filter_article_number=10027774) Hondaan ja päätin käydä ulkoiluttamassa sitä tuolla Alpeilla.
Laukku on passelin kokoinen vaikka muutaman viikon reissulle, jos ei telttaa, makuualustaa ja trangiaa tarvitse mukaansa. Tilavuus 50 litraa.
Juhannuspäivänä lähtö kotoa Bodenseen rannalta tavoitteena leiriytyä Söldenissä ja ylittää sunnuntaina Timmelsjoch.
Ajelin järven pohjoisrantaa 31 tietä Bregenziin jossa liimailin Itävallan ja Sveitsin vuositarrat pyörään. Samalla asialla oli pari Haaparannan suomalaista, mukava pariskunta 1600 kuutioisella bemarilla myös matkalla Alpeille. Toivoteltiin hyvät matkat ja minä jatkoin pikitietä Söldenin suuntaan.
Matka sinne oli kaiken kaikkiaan varsin tylsä. Alkumatkasta oli perinteiset kesäruuhkat, täällä Saksassa kun perheet ja eläkeläiset tulevat järven rannalle kesäänsä viettämään ja muistelemaan, että miten sillä autolla ajettiinkaan.. Bregenzistä ajelin isoja teitä Söldeniin.
Perillä oli varsin iso yllätys ihmisten määrä, syyksi kohta selvisi kuudestoista Ötztaler Mopedmarathon-tapahtuma. Eli porukka ajeli vanhoilla mopedeilla leikkimielistä kisaa ja ryhmäajoa lähistön teillä. Hienosti entisöityjä vehkeitä.
Sain kuitenkin telttapaikan, eli puolikkaan vaunupaikasta. Helppo oli pehmeälle nurmikolle teltta pystyttää. Seuraavaksi trangia ja kahvi tulille. Kahvia juodessa matkamuhennos valmistui nätisti.
Nukkumisesta ei aluksi meinannut tulla mitään kun ilotulituksen jälkeen vielä disko pauhasi yhteen yöllä. Mutta ei väliä koska oli loma ja moottoripyörä.
Leirintäalue oli varsin siisti ja siellä oli hyvät fasiliteetit, eli peseytyminen ja astioiden puhdistus oli helppo hoitaa.
Seuraavana päivänä, hyvin nukutun aamuyön jälkeen kahvit ja ylös mäkeä. Timmelsjoch meni mukavasti pöristellen, huipulla muutama kuva ja eteenpäin.
Meranossa pysähdyin kartanlukuun ja Döner Tellerille turkkilaiseen ravintolaan. Kympillä iso kasa lihaa ja salatteja, hyvät soosit.
Seuraava suuntima oli Stelviolle ja siitähän mentiin yli että heilahti, josta myöhemmin lisää.
Stelviolla oli polkupyöräkisat, olivat lähettäneen kilpailijat yksi kerrallaan matkaan, eli tielle ei tullut ruuhkaa. Maali huipulla. Hurjan näköistä touhua, ambulanssit ja moottoripyöräilevät ensihoitajat olivat näemmä joillekin tarpeen.
Seitsemän vuoden ajotauon jälkeen mutkien ottaminen hieman muisteluttaa, pari kertaa nousun aikana oikealle kääntyvä sisäkurva tuli otettua vähän huojahdellen. Syynkin pienen funtsimisen jälkeen löysin, nykyisessä pyörässä ohjaustanko on alempanan kuin tankin yläpinta ja jos kääntää täydet oikealle niin rannekulma pitää olla sellainen, että kaasua voi vielä tarvittaessa lisätä. Oppia ikä kaikki.
Mutta Stelviokin tuli rauhallisesti pöristellen ja italialaisia reikäpäitä väistellen ylitettyä, ne pojat ajavat moottoripyörää kuin viimeistä päivää. Ja tien varren risteistä päätellen osa on onnistunutkin siinä.
Kaksi passia ja jokunen kilometri siinä välissä tekivät sen, että viiden aikaan iltapäivästä kun B&B kyltti osui silmään niin kaasuvaijeri löystyi kuin itsestään ja löysin itseni majatalon tiskiltä kyselemässä huonetta. Huone löytyi kohtuuhinnalla, 45 euroa yö, aamupala kuului hintaan. Pyörälle tarjottiin samaan hintaan myös hotellin lukittua tallia joka oli parikymmentä metriä alamäkeen.
Pyörä talliin ja eikun suihkuun, vaatteiden vaihtoon ja alakerran baariin kyselemään suuntia ruokapatojen ääreen.
Ohjeet kertoivat, että sinne alamäkeen vaan, 50 metriä hotellilta ja ruokaa löytyy pitsasta pihviin. Suunta oli tuttu, siis se alamäki, ja kohta vetelinkin helekatin hyvää viherpippuripihviä naamaani. Grappaa tuli pyytämättä talon laskuun jälkiruoaksi.
Ruokapaikan nimeä en muista mutta se on ainoa ravintola siinä mutkassa. Hotellia ja palvelua on sen sijaan erikseen syytä kehua. Hyvä ja ystävällinen palvelu, erittäin siistit huoneet, suihku toimi, punaviinilasillinen hotellin baarissa euron, aamupala kevyt mutta ok, kahvi ok.
http://www.hotelviola.net
Maanantaina suunta pohjoista kohti, eli kotimatkalle.
Italiasta Sveitsiin löysin reitin Forcola passin kautta, eli kolmen passin juhannus, mukava pieni reissu.
Korkean paikan kahvit tuli myös juotua.
Vähän ennen Sveitsin rajaa oli yllätyksekseni vielä verovapaa alue, bensa maksoi alle euron ja tupakka- ja viinakauppoja oli varsin taajaan. Tullit molemmissa päissä aluetta, tosin tullimiehillä ei ollut kovin kiire tarkastaa yhtään ketään.
Porukka täytteli tankkejaan ja jerrykannujaan, minäkin ostin oikein kymmenen litraa bensaa, ihan periaatteesta kun halvalla sai.
Vuorilla on mukava ajella tähän aikaan vuodesta kun lämpötila on alle kahden kympin, kuuma tuli vasta kun saavuin Bodenseejärven monttuun.
Uudelle reissulle luultavasti alkaa taas kohta tehdä mieli.
Laukku on passelin kokoinen vaikka muutaman viikon reissulle, jos ei telttaa, makuualustaa ja trangiaa tarvitse mukaansa. Tilavuus 50 litraa.
Juhannuspäivänä lähtö kotoa Bodenseen rannalta tavoitteena leiriytyä Söldenissä ja ylittää sunnuntaina Timmelsjoch.
Ajelin järven pohjoisrantaa 31 tietä Bregenziin jossa liimailin Itävallan ja Sveitsin vuositarrat pyörään. Samalla asialla oli pari Haaparannan suomalaista, mukava pariskunta 1600 kuutioisella bemarilla myös matkalla Alpeille. Toivoteltiin hyvät matkat ja minä jatkoin pikitietä Söldenin suuntaan.
Matka sinne oli kaiken kaikkiaan varsin tylsä. Alkumatkasta oli perinteiset kesäruuhkat, täällä Saksassa kun perheet ja eläkeläiset tulevat järven rannalle kesäänsä viettämään ja muistelemaan, että miten sillä autolla ajettiinkaan.. Bregenzistä ajelin isoja teitä Söldeniin.
Perillä oli varsin iso yllätys ihmisten määrä, syyksi kohta selvisi kuudestoista Ötztaler Mopedmarathon-tapahtuma. Eli porukka ajeli vanhoilla mopedeilla leikkimielistä kisaa ja ryhmäajoa lähistön teillä. Hienosti entisöityjä vehkeitä.
Sain kuitenkin telttapaikan, eli puolikkaan vaunupaikasta. Helppo oli pehmeälle nurmikolle teltta pystyttää. Seuraavaksi trangia ja kahvi tulille. Kahvia juodessa matkamuhennos valmistui nätisti.
Nukkumisesta ei aluksi meinannut tulla mitään kun ilotulituksen jälkeen vielä disko pauhasi yhteen yöllä. Mutta ei väliä koska oli loma ja moottoripyörä.
Leirintäalue oli varsin siisti ja siellä oli hyvät fasiliteetit, eli peseytyminen ja astioiden puhdistus oli helppo hoitaa.
Seuraavana päivänä, hyvin nukutun aamuyön jälkeen kahvit ja ylös mäkeä. Timmelsjoch meni mukavasti pöristellen, huipulla muutama kuva ja eteenpäin.
Meranossa pysähdyin kartanlukuun ja Döner Tellerille turkkilaiseen ravintolaan. Kympillä iso kasa lihaa ja salatteja, hyvät soosit.
Seuraava suuntima oli Stelviolle ja siitähän mentiin yli että heilahti, josta myöhemmin lisää.
Stelviolla oli polkupyöräkisat, olivat lähettäneen kilpailijat yksi kerrallaan matkaan, eli tielle ei tullut ruuhkaa. Maali huipulla. Hurjan näköistä touhua, ambulanssit ja moottoripyöräilevät ensihoitajat olivat näemmä joillekin tarpeen.
Seitsemän vuoden ajotauon jälkeen mutkien ottaminen hieman muisteluttaa, pari kertaa nousun aikana oikealle kääntyvä sisäkurva tuli otettua vähän huojahdellen. Syynkin pienen funtsimisen jälkeen löysin, nykyisessä pyörässä ohjaustanko on alempanan kuin tankin yläpinta ja jos kääntää täydet oikealle niin rannekulma pitää olla sellainen, että kaasua voi vielä tarvittaessa lisätä. Oppia ikä kaikki.
Mutta Stelviokin tuli rauhallisesti pöristellen ja italialaisia reikäpäitä väistellen ylitettyä, ne pojat ajavat moottoripyörää kuin viimeistä päivää. Ja tien varren risteistä päätellen osa on onnistunutkin siinä.
Kaksi passia ja jokunen kilometri siinä välissä tekivät sen, että viiden aikaan iltapäivästä kun B&B kyltti osui silmään niin kaasuvaijeri löystyi kuin itsestään ja löysin itseni majatalon tiskiltä kyselemässä huonetta. Huone löytyi kohtuuhinnalla, 45 euroa yö, aamupala kuului hintaan. Pyörälle tarjottiin samaan hintaan myös hotellin lukittua tallia joka oli parikymmentä metriä alamäkeen.
Pyörä talliin ja eikun suihkuun, vaatteiden vaihtoon ja alakerran baariin kyselemään suuntia ruokapatojen ääreen.
Ohjeet kertoivat, että sinne alamäkeen vaan, 50 metriä hotellilta ja ruokaa löytyy pitsasta pihviin. Suunta oli tuttu, siis se alamäki, ja kohta vetelinkin helekatin hyvää viherpippuripihviä naamaani. Grappaa tuli pyytämättä talon laskuun jälkiruoaksi.
Ruokapaikan nimeä en muista mutta se on ainoa ravintola siinä mutkassa. Hotellia ja palvelua on sen sijaan erikseen syytä kehua. Hyvä ja ystävällinen palvelu, erittäin siistit huoneet, suihku toimi, punaviinilasillinen hotellin baarissa euron, aamupala kevyt mutta ok, kahvi ok.
http://www.hotelviola.net
Maanantaina suunta pohjoista kohti, eli kotimatkalle.
Italiasta Sveitsiin löysin reitin Forcola passin kautta, eli kolmen passin juhannus, mukava pieni reissu.
Korkean paikan kahvit tuli myös juotua.
Vähän ennen Sveitsin rajaa oli yllätyksekseni vielä verovapaa alue, bensa maksoi alle euron ja tupakka- ja viinakauppoja oli varsin taajaan. Tullit molemmissa päissä aluetta, tosin tullimiehillä ei ollut kovin kiire tarkastaa yhtään ketään.
Porukka täytteli tankkejaan ja jerrykannujaan, minäkin ostin oikein kymmenen litraa bensaa, ihan periaatteesta kun halvalla sai.
Vuorilla on mukava ajella tähän aikaan vuodesta kun lämpötila on alle kahden kympin, kuuma tuli vasta kun saavuin Bodenseejärven monttuun.
Uudelle reissulle luultavasti alkaa taas kohta tehdä mieli.
Viimeksi muokattu: