Tällä kertaa vitsit sikseen.
Itseä on vuosi vuoden jälkeen mietitityttänyt yksi ajoreissuihin liittyvä juttu.
Nimittäin tuo "auringonlaskuun ratsastaminen"
Asia, josta yllättää itsensä kerta kerran jälkeen vaikka kuinka "taas kerran" päättää miettiä
seuraavan reissunsa rytmityksen huomioimalla tuon asian hieman paremmin

.
Nyt ei ole kyse auringon äkillisestä ja täydellisestä häikäisystä joka saa ladun katoamaan
ja johtaa välittömästi "varjon etsimiseen lähimmästä pöpeliköstä"

.
Moneen otteeseen on todettu, että mopolla pienikin "herpaantuminen" saattaa..... ja usein johtaakin....
jos ei pahempaan, niin pieneen jännäkakkaan.
Josko vihdoin asiaan
Niin..... Alempaa "konttoriin" paistava aurinko, sen eriasteisen häikäisyn "vältteleminen",
visiirin kulloinenkin tila (naarmut, ötökät ym.) , maaston-puuston-valon muodostamat....
sanoisiko kontrastit.... tai niiden puuttuminen......
Kaikki nuo (tiivistettynä vasta-aurinko) syövät valtavan määrän huomiota ja energiaa ajossa.
Kun tuohon sitten vielä lisätään päälle.... "hieman haastavaa ajosuoritusta", alkaa paketti olla kasassa
Asiaa voi kätevästi kokeilla jollain omalla, hieman pidemmällä jotoksella kun homma tuntuu "tökkivän".
Pyöräyttää vehkeet paluusuuntaan ja laskettelee jonkin matkaa samaa latua takaisin päin.
Maistuu yhtä erilaiselle kuin sylkäisisi happamat pihlajanmarjat suusta ja tilalle lämmintä tissiä
Hmm.... Absoluuttista selitystä, totuudesta puhumattakaan, ei varmasti ole, mutta varsin usein
tuntuu "paras selitys" olevan se joka ensin päähän pälkähtää. Toki.... ajoin liian kovaa siihen ja ulos....
on ihan oikea loppupäätelmä. Tuota voikin sitten toistella.... kerta toisensa jälkeen

, ellei
tule tuumailleeksi...... "Miksi ajoin siihen liian kovaa"..... mikä kaikki siihen mahtoi johtaa

.
Selityksiä selityksiä..... aivan.... mutta kun ei ole kyse tahallisesta teosta, "selittävät tekijät"
ovat yhtä kuin syitä jotka johtavat johonkin.
Niitä löytyy yleensä yllättävän monia.... ja niiden "hokaaminen" autaa merkittävissä määrin......
jos ei nyt viisastumaan, niin ainakin "säilyttämään pöksyt paremmin kuivina".
Tästä ihan todellinen tarina elävästä elämästä.
Kaveri veti joka kesä mökkilaiturilla "spagaatilla" pari kertaa jonkkaan veneen ja laiturin väliin.....
kaljakori sylissä

.
Koitti aina olla "tarkkana" ja erityisesti tarkempana kuin "viime kerralla"

.
Homma kuitenkin jatkui kesästä toiseen.
Sitten mietittiin.... pienessä tumussa saunan lauteilla.....miten tuo aina käykin.....
Kas kummaa... sattui ja tapahtui yleensä silloin kun vene ei ollut vielä köysissä

.