ORG! ei taida olla moottoriliiton alainen kerho...
Tällä ei ole koulutuksen kannalta mitään väliä. Ihan kuka vaan voi lisenssin käydä ja saa näin ollen olla ratatuomarina sml:n alaisissa kisoissa.
Tämä on hyvä koulutus myös Org:n ratapäivillä toimiville lippuhenkilöille. Koska samat asiat pätee niilläkin.
Uskaltaisin olla eri mieltä.
- Läpäissyt hyväksyttävästi kerhon tai SML:n järjestämät C-toimitsijakurssit.
Kerhoa ei erikseen määritellä, eikä sitä, että tulee kuulua kerhoon (urheilusäännöstö). Asiayhteydestä kuitenkin voidaan päätellä, että kerholla viitataan SML:n alaiseen jäsenkerhoon.
Lisenssin anoja voi olla vain kerho tai seura, joka al-lekirjoittamalla anomuksen takaa siinä ilmoitettujen tietojen paikkansapitävyyden
Tuosta(kin) voitaneen päätellä, että henkilön tulee kuulua kyseiseen kerhoon, joka allekirjoittaa hakemuksen. Allekirjoituksen suorittaa se henkilö, jolla jäsenkerhossa on nimenkirjoitusoikeus.
Koulutuksen voi toki käydä kuka tahansa, jos järjestävä taho siihen suostuu. Soveltuvin osin ratatuomarikoulutuksen opit sopivat myös ajoharjoittelua valvovan lippumiehen toimintaan. Käytännössä kuitenkin lippumiesten määrän vähyyden ym. johdosta lippumiesten oma-aloitteisuuden tulee olla laajempaa kuin ratatuomarin. Esim. jos radalla tapahtuu vakava onnettomuus, lippumies voi ja hänen kannattaakin välittömästi liputtaa punaisella lipulla treenaajat veks, lisävahinkojen minimoimiseksi. Lippumies ei välttämättä saa laitteiden heikkouden tms johdosta yhteyttä porttivahtiin ja porttivahdinkaan koulutustaso ei välttämättä yllä aivan kilpailunjohtajan koulutustasoon ja/tai kokemukseen. Kilpailussa punalipun käyttöön tulee lupa vain ja ainoastaan kilpailun johdolta.
Nämä kommentit vain meidän järjestämiä ajoharjoitteluja ja kisoja vertaillakseni. Muiden järjestämissä voi olla erilaiset toimintamallit ja ohjeistukset, mutta olen ollut havaitsevinani, että aika yhteneviksi ovat muotoutuneet, joskus alkuaikoina säännöt olivat taianomaisesti täysin identtisiäkin ajoharjoitteluiden osalta.
Ajoharjoittelussa lippumiehenä toimiminen on hyvää treeniä kisoja varten. Liput ovat kuitenkin hyvin raskaita esineitä ja kokemattomilla lihasvoima ei riitä niiden heiluttamiseen välttämättä ja lippu saattaa roikkua kuin virikkeetön mato. Roikkuvaa lippua ei kilpailija kiihkossaan juurikaan havaitse, joten sitä täytyy kyetä heiluttamaan.
Kursseille siis kannattaa mennä, kuului kerhoon tai ei, edellä mainituin varauksin. Ratatuomarin apuriksi voi aina tulla, oli sitten lisenssiä tahi ei. Valitettava tosiasia on se, ettei tulijoista (lisellisistä tai vailla sitä olevia) ole koskaan ylitarjontaa, ei ainakaan minun tietooni ole tullut. Näissä kun palkkana on vain kiitos ja jos sekin jää saamatta, niin into paahteessa/vesisateessa tuntitolkulla istuskeluun saattaa kadota. Tämä ihan vain toteamuksena niin järjestäville tahoille kuin kilpailijoillekin, joihin lokeroihin itsekin kuulun. Se ei paljoa vaivaa maksa kilpailijan vaikka moikata juhlaliputusta heiluttaville ratatuomareille. Ele on pieni, mutta pieni ihminen elää joskus hyvinkin pienistä asioista. Ilman vapaaehtoisväkeä näitä kisoja ei ole eikä todellisissa koitoksissa koskaan menestymättömätkään kuskit pääsisi hehkuttamaan anottuja tai porsaanrei´itettyjä "mestaruuksiaan" lehtien palstoilla asiasta mitään ymmärtämättömille. Todellisia mestareita yhdistävä tekijä on nöyryys (pääsäännöstä löytyy tietysti poikkeus, kuten Penna joka yrittää kiusata pienempiään ja joskus isompiaankin). Nöyryys tulee siitä, että ihminen tajuaa aina jostain löytävänsä itseään paremman. Joillakin se on pitkä prosessi, tiedän kokemuksesta.
Pitkä sössötys, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jollain pitäisi saada tämä talkoo pyörimään ja meillä ei ole pakistanilaisia eikä meksikolaisia dollarilla päivä hommia tekemään, kuten on huivipäillä ja jenkeillä, joten houkuttimia pitää olla.
Jukka
