Itse kiersin kevättalven aikana aika hemmetin monta pyörää osittain juuri valinnanvaikeuden vuoksi. Viimeksi minulla on ollut oma pyörä viitisen vuotta sitten. Budjettini oli melko tiukka, joten osan tarjokkaista karsiutui silkan kuluneisuutensa ja hoitamattomuutensa vuoksi pois.
Harkitsemieni ajokkien joukossa olivat mm. Suzuki RF 900, FZR 1000, ZZR 1100, GSX-R 1100, FJ 1200, XJ 900, CBR 1000 ja mitähän vielä.
FJ tuli valittua seuraavista syistä:
-Kyseinen yksilö on erittäin siisti
-Vaikka sille ei ole huoltokirjaa, myyjällä oli esittää huolelliset muistiinpanot viime vuosina tehdyistä huolloista, ja hän itse oli ostanut ajokin liikkeestä.
-Pyörä vastaa tarpeitani paremmin kuin nuo äärimmäiset kyykyt, sillä harvemmin tulee ajeltua kauhean kovin. Kyytiläinen minulla sen sijaan tulee olemaan useinkin, ja joskus mahdollisesti pieniä tavaramääriäkin.
-Hintaan kuuluu sivulaukut, joten saan omat ja kyytiläisen tavarat kulkemaan ilman selkäreppuja.
-Pyörä on kestävän ajokin maineessa - vaikka olen kyllä tietoinen, että edes FJ ei ole ikuinen.
-Ulkonäkö miellyttää minua - lienen muutenkin vähän 80-luvulle jämähtänyt esteettisissä seikoissa.
Mutta mutta... olin jo luovuttamassa ja ajattelin, että säästän lisää rahaa, josko lisäraha toisi vielä laajemmat valinnanmahdollisuudet. Nyt, kaupanteon jälkeen, arvelen että valinnanvara olisi vain vaikeuttanut tilannetta lisää.
Uskon siis, että pyöränvaihtohanke ei ole ihan pelkästään helppo juttu. Vaihtohankkeessa ehkä on se riemu, että jos mitään ei tule vaihdettua, on kuitenkin vanha ajokki yhä itsellä. Ja toisaalta, ainakin näiden vanhemman pään pyörien kanssa ei tee kovin huimia taloudellisia tappioita vaihtokaupoissa. Moottoripyöräilyn pääomakulut eivät tällöin siis synny kaluston arvon laskusta vaan sen huollosta.
Ehkä ennen pitkää muotoutuu prätkänvaihtopäivät, jossa ajokkeja voi vaihtaa päittäin tai pienellä välirahalla...
Niin että onko kukaan muu paininu saman ongelman kanssa?
