Prätkäilystä tuli nössykkälaji
Sami Salosen mielipide HS lauantaina 2. helmikuuta, ei voi, kuin olla samaa mieltä:
Väitän, että moottoripyöräilystä on tullut liian turvallista.
Moottoripyöräilijöiden määrä lähti valtavaan nousuun 90-luvun lopulla. Samalla on syntynyt mielikuva, että isot pyörät ovat pahasta ja vaarallisia. Alettiin markkinoida motoristin turvaliivejä, turvapukuja ja pienempiä, järkevämpiä' pyöriä, joissa on moottorinohjauksen kaltaisia turvajärjestelmiä. Moottoripyöräily on nyt 'turvallisempaa' kuin koskaan. EU-normit määrittävät pyörien tehot ja pakokaasupäästöt.
Turvallisuuskehitys ei ole itsessään huono asia tai ongelma. Mutta ongelma on, että turvallisuudesta on tullut mantra, jota hoetaan. Samalla motoristit ovat omaksuneet markkinoinnin hengen ja ympärillä olevan mielipideilmaston. He ovat alistuneet yleiseen vaatimukseen järkevyydestä.
Näin moottoripyöräilyyn on tullut uusi antiviileä, typerysmäinen, nössykkävässykkä tunnelma. Se näkyi viime kesänä rivimotoristien kyllästymisenä ihan perusajamiseen. Pyöräily ei sytytä. Alalla sanotaan, että tästä on
coolius hukassa. Kapinallisesta prätkäilystä on tullut yksi liikkumismuoto muiden joukossa.
Tunnelman muutoksesta olisi helppo syyttää uusia motoristeja. Mutta en usko, että tilanne on heidän vikansa. Uskon, että joka ikinen niistä unelmansa toteuttaneista perheenisistä näki sielunsa silmin olevansa se villi ja vapaa prätkämies.
Perimmiltään moottoripyöräilyyn liittyy mieliukuva Marlon Brandosta nahkarotsissa ja farkuissa, alla Triumph Thunderbird. Moottoripyöräilijän kuuluisi saada arvostusta taidostaan, jolla hän hallitsee lähes väkivaltaisella voimalla syöksyvää mekaanista laitetta. Se säväyttää. Ei tarvitse ajaa helvetin kovaa, mutta pitää ajaa täydellä
sielulla.
Kyse ei ole siitä, että motoristien pitäisi alkaa ajaa kuin hullut, kaahata puutteellisilla varusteilla. Itse olen aina ollut aika nössö liikenteessä. Koheltamisella ei saavuteta kuin onnettomuuksia.
Pitää yksinkertaisesti palata tilanteeseen, jossa itse ajaminen on tärkeintä, ei turvallisuus. Turvallisuushössötyksen vastakohta on se tunnelma, jota näkee moottoripyöränäyttelyssä, kun prätkämiehet touhottavat kynnenaluset likaisina kertomassa uroteoistaan. Puhutaan vaarasta, vauhdista, kivunsiedosta, pyörän ja mielen hallinnasta. Se on terve turvallisuuden vastakohta.
Imago, joka moottoripyöräilyssä on vahva ylläpitävä tekijä, on kärsinyt kauhean kolauksen. Tarvitaan aikaa, jotta usko palaa siihen, että prätkämies on edelleen se, jota mimmit katsovat."
http://www.hs.fi/paivanlehti/#autot/Prätkäilystä+tuli+nössykkälaji/a1359772348958
Sami Salosen mielipide HS lauantaina 2. helmikuuta, ei voi, kuin olla samaa mieltä:
Väitän, että moottoripyöräilystä on tullut liian turvallista.
Moottoripyöräilijöiden määrä lähti valtavaan nousuun 90-luvun lopulla. Samalla on syntynyt mielikuva, että isot pyörät ovat pahasta ja vaarallisia. Alettiin markkinoida motoristin turvaliivejä, turvapukuja ja pienempiä, järkevämpiä' pyöriä, joissa on moottorinohjauksen kaltaisia turvajärjestelmiä. Moottoripyöräily on nyt 'turvallisempaa' kuin koskaan. EU-normit määrittävät pyörien tehot ja pakokaasupäästöt.
Turvallisuuskehitys ei ole itsessään huono asia tai ongelma. Mutta ongelma on, että turvallisuudesta on tullut mantra, jota hoetaan. Samalla motoristit ovat omaksuneet markkinoinnin hengen ja ympärillä olevan mielipideilmaston. He ovat alistuneet yleiseen vaatimukseen järkevyydestä.
Näin moottoripyöräilyyn on tullut uusi antiviileä, typerysmäinen, nössykkävässykkä tunnelma. Se näkyi viime kesänä rivimotoristien kyllästymisenä ihan perusajamiseen. Pyöräily ei sytytä. Alalla sanotaan, että tästä on
coolius hukassa. Kapinallisesta prätkäilystä on tullut yksi liikkumismuoto muiden joukossa.
Tunnelman muutoksesta olisi helppo syyttää uusia motoristeja. Mutta en usko, että tilanne on heidän vikansa. Uskon, että joka ikinen niistä unelmansa toteuttaneista perheenisistä näki sielunsa silmin olevansa se villi ja vapaa prätkämies.
Perimmiltään moottoripyöräilyyn liittyy mieliukuva Marlon Brandosta nahkarotsissa ja farkuissa, alla Triumph Thunderbird. Moottoripyöräilijän kuuluisi saada arvostusta taidostaan, jolla hän hallitsee lähes väkivaltaisella voimalla syöksyvää mekaanista laitetta. Se säväyttää. Ei tarvitse ajaa helvetin kovaa, mutta pitää ajaa täydellä
sielulla.
Kyse ei ole siitä, että motoristien pitäisi alkaa ajaa kuin hullut, kaahata puutteellisilla varusteilla. Itse olen aina ollut aika nössö liikenteessä. Koheltamisella ei saavuteta kuin onnettomuuksia.
Pitää yksinkertaisesti palata tilanteeseen, jossa itse ajaminen on tärkeintä, ei turvallisuus. Turvallisuushössötyksen vastakohta on se tunnelma, jota näkee moottoripyöränäyttelyssä, kun prätkämiehet touhottavat kynnenaluset likaisina kertomassa uroteoistaan. Puhutaan vaarasta, vauhdista, kivunsiedosta, pyörän ja mielen hallinnasta. Se on terve turvallisuuden vastakohta.
Imago, joka moottoripyöräilyssä on vahva ylläpitävä tekijä, on kärsinyt kauhean kolauksen. Tarvitaan aikaa, jotta usko palaa siihen, että prätkämies on edelleen se, jota mimmit katsovat."
http://www.hs.fi/paivanlehti/#autot/Prätkäilystä+tuli+nössykkälaji/a1359772348958
