Oltiin toissa keväänä huhtikuun puolessavälissä kaksi päällä Kristiinankaupungin lähellä pienellä soratiellä melkein uuden pannarin kanssa.
Muuten hyväkuntoinen, mutta kelirikkoinen tie ja edessä notkelmassa parikymmentä metriä pitkä vetinen spoori. Kaksi auton renkaiden uraa vettä täynnä. Oli sen verran tultu alamäkeä ja kun ei pakkia ole päätin yrittää uraa pitkin
. Hyvin meni., kunnes etupyörä haukkasi ja alakate otti spoorin reunaan kiinni. Ja lisää kaasua. Silloin mentiin tyylikäs U-käännös ja mutikkoon turvalleen molemmat, pyörä kanssa.
Ei kun lumiseen lätäkköön kierittelemään niin saatiin isommat
-askat puvuista pois. --tutti ---tanasti. Tuli komea U:n muotoinen kuvio takapyörästä mutikkoon.
Takaisin kotiin ajellessa mietitytti mahdolliset vahingot pyörässä.
Kun sain pyörän pestyä niin naama levisi kuin Räikkösellä tänään voiton jälkeen. Vasen muovipuskuri vähän naarmuilla, ei muita vahinkoja. Oli sen verran pehmeä paikka missä kontattiin.
Hinkkasin palan hiomapaperilla sileäksi ja autolakkaa purkista päälle, oioin alla olleen kiinnikkeen ja avot. Ei muistu edes mieleen katsellessa enää.
Sen verran "opin", että en lähde arpomaan tollaisiin paikkoihin, ainakaan matkapyörällä.
Kesällä Saksassa yli 200 km lenkki, kun 20 cm lumi tuli vastaan. Olisin kääntynyt ilman Feuerwehrin poikiakin.
Sama jos tulee kartan mukaan asfaltoitu mutta entistetty soratie vastaan niin kuin Teijossa viime kesänä. Etupyörä upposi 10 cm kun yritti ajaa. Ei kun uukkari.
Saman teen kun tulee sepeli vastaan ainakin jos päätä ei näy.
Tyhmää on mennä pyöräänsä/itseänsä mennä rikkomaan, vaikka osaisikin ajaa. Eihän se ole edes kivaa.
Mutta silti hyvä pala se pannarin sivumuovi on.
