Itse asiassa liuotintakaan ei pitäisi tarvita jos pyörä on kohtuu hyvin vahattu. Ketjulinjan ympäristö voi sitä vaatia, mutta muuten ei juurikaan.
Olen todennut hyväksi käytännöksi huuhdella ensin painepesurilla noin 1...1,5 metrin päästä, pesuaine perään (pesurista jos tulee), hetki odottelua, sitten toiseen kouraan puhdas ja pehmeä tiskiharja ja toiseen joku ei-liuotinpesuainepullo (esim. Autoglym Motorcycle Cleaner). Edetään ylhäältä alaspäin, harja huuhdellaan usein. Tankki ja katteet kannattaa harjan sijaan tiskata rätillä, joka vaihdetaan usein. Mittaristoa ei kannata hangata millään ellei ihan erityisesti halua sinne naarmuja, puhtaalla rätillä tai paperilla painelu riittää huuhtelun jälkeen (jonka voi tehdä painepesurilla parin metrin päästä, veden paine kohdepinnalla on silloin melko vähäinen). Lopuksi painepesurilla huuhtelu (jälleen riittävän kaukaa eikä tietenkään ketjuille, laakereille, avonaisille sähköosille ymv.).
Alkuperäiselle kysyjälle, toimiko taktiikka "odota niin se menee pois"?