Yömyöhällä väsyneenä viemässä tyttöä kotiin ja pysähdyin siihen pihan tuntumaan (hiekkatie ja piha) ja vähän huonoon paikkaan (ei ollut tasaista - pihan pinta vietti hieman oikealle) ja tyttönen nousi kyydistä oikealta puolelta aikas lennokkaasti ja kauhukseni tunsin kuinka rakas pyöräni kallistui liikaa oikealle...kenkä luisti hiekkapinalla..kirosin mielessäni..ja hyppäsin viime hetkellä pyörän päältä.
Armas kaunokaiseni (pyörä - ei se tyttö) makasi kyljellään maassa, peili perseellään.
Nostin pyörän pystyyn ja tsekkasin vauriot...naarmuja pitkin katetta,peili onneksi ehjä.
Ajelin kotiin ja pihassa kun jarrutin niin jarrukahva jäi käteen. Poltin kaksi röökiä. Huomasin että vilkun lasi on särki.
Menin nukkumaan.
Kai tästä nyt oppi sen ettei liian väsyneenä kannata turhia ajella, pitää aina muistuttaa että vasemmalta puolelta kyytiin ja pois, ja kattoo vähän mihin sitä pyöränsä pyssäyttää.
Armas kaunokaiseni (pyörä - ei se tyttö) makasi kyljellään maassa, peili perseellään.
Nostin pyörän pystyyn ja tsekkasin vauriot...naarmuja pitkin katetta,peili onneksi ehjä.
Ajelin kotiin ja pihassa kun jarrutin niin jarrukahva jäi käteen. Poltin kaksi röökiä. Huomasin että vilkun lasi on särki.
Menin nukkumaan.
Kai tästä nyt oppi sen ettei liian väsyneenä kannata turhia ajella, pitää aina muistuttaa että vasemmalta puolelta kyytiin ja pois, ja kattoo vähän mihin sitä pyöränsä pyssäyttää.
