Itse olen toiminut nahkojen kanssa niin, että ennen käyttöönottoa olen keyesti rasvannut valjasrasvalla. Myyjän ohjeiden mukaan sitä ei saa käyttää liian useasti, koska se imeytyy tehokkaasti, mutta samalla antaa nahalle muokkaavaa elastisuutta eli voi aiheuttaa tilan jossa nahka ei kutistukkaan luonnollisesti takaisin rasvan vähetessä tai pois kuluessa, kuten valjaissa joissa on huomattavasti rankempi käyttö ja kulutusaste. Ohuempi nahka jota käytetään jalkineissa, hanskoissa ja päälivaatteissa, menettää ryhtinsä kokonaan.
Kun nahka on likaantunut tai rasva on silmin nähden poistunut pinnasta (eli vesi ei enää kulje pisaroina vaan kastelee normaalisti), niin pesen sen glyserolisaippuavaahdolla käyttäen sientä ja kädenlämpöistä vettä. Tämän saippuan kanssa pitää olla varovainen, koska se on oikeasti riittoisaa ja vaahtoaa hyvin nostaen lian irti nahasta sekä sen huokosista.
Haalealla vedellä ja puhtaalla sienellä huuhtelu, pintakuivaus, tämän jälkeen siisti viikkaus. Olen käyttänyt rei'itettyä ns. juliste putkea joka on pahvista tehty ja sen päälle kiepattua (vain yksi kierros) paksuhkoa puuvillalakanaa, ei muuta kuin viikattu asu pöydälle, sen päälle lakana ja kierittämällä paketti tötterön ympäri. Näin nahka saa kuivua tasaisesti mahdollisimman hitaasti n.12h, jonka jälkeen normaali kuivatus kunollisessa henkarissa ja vaikka ulkona pienessä tuulenvireessä sekä varjossa. Taas voi rasvata (nyt normaalisti) takin/ housut normaalisti niin ettei pinnalle jää näkyvää rasvaa.
Pesukonekin käy, mutta siinä ei saa käyttää normaaleja pesupulvereita ja mielummin laittaa linkouksen pois sekä puvun vaikka lakanasta tekemäänsä pussiin (mekaanisen hankaamisen estäimiseksi niin koneessa kuin asussa), asteita 30 max.
Tällä vaivannäöllä omat asut ovat kestäneet vuosia ja ovat edelleen käytössä.
Itse ostin aikoinaan (10 vuotta sitten) valjasrasvaa ihan heppakaupasta, 500g kannun, nyt on mennyt puolet, elikkä oikein käytettynä on riittoisaa ja toimivaa.