• Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.

Moottoripyörä tarinoita

Jokaiselta varmasti löytyy jokin tarina tai useampi kerrottavaksi, joten ei muuta kuin näppis sauhuamaan ja jakamaan tarinasi muiden kanssa.

Jos sitä aloittaisi, vaikka kertomalla eräästä reissusta melkein 10 vuoden takaa. Olin saanut ajokortin edellisenä syksynä ja pyöränä oli Yamaha RD 125. Kaverini mummo asui ja asuu edelleen Kajaanissa ja päätimme sitten lähteä käymään pyörällä siellä. Kilometrejä oli luvassa jokunen sata sillä Tampereelta lähdimme reissuun. Kiersimme Parkanon kautta, kun kävimme eräällä tutulla siinä matkalla. Parkanoon päästyämme rupesi vettä satamaan ja kävimme syömässä ja ostimme sellaiset kertakäyttö sadeasut, kun eihän meillä mitään varusteita ollut. Puimme ne sadeasut päällemme ja muutaman kilometrin kuluttua ne olivat revenneet, eikä ne enää juuri sadetakkia muistuttanut, mutta pidimme ne kuitenkin päällä sillä parempi sekin kuin ei mitään.

Seuraavaksi suunnistimme kohti Äänekoskea, jossa kävisimme äitini veljellä. Voitteko kuvitella, että meillä meni 11 tuntia siihen, että pääsimme Tampereelta Äänekoskelle? Siinä oli meinaan sellainen saavutus jota paremmaksi on vaikea pistää. Sieltä Äänekoskelta jatkoimme Viitasaarelle, jossa mummoni asuu ja siellä sain neuvoja, että pitäisi mennä Sinistä tietä ja me lähdimme matkaan. Me mitään Sinistä tietä sitten löydetty
smile_org.gif
ja kartasta katsoimme jonkin tien ja lähdimme jotain pikku tietä pitkin sitten ajelemaan kohti Kajaania. Tie muuttui hiekkatieksi ja tarkalleen en muista kaikkea, mutta bensa taisi loppua jonnekin sinne hiekkatielle ja talutimme pyörän ohi ajamamme talon pihaan ja kerroimme tilanteen ja pari litraa sattui jotain moottorisaha bensaa löytymään. Kiitimme avusta ja auttaja toivotti hyvää matkaa meille.
Samaisella tiellä taisi vielä rengas tyhjentyä, mutta onneksi oli sellainen pullo sitä paikkaustöhnää ja pääsimme perille asti ilman sen kummempia..Kai.

Seuraavana päivänä lähdin etsimään jotain paikkaa missä voisivat korjata renkaan ja lopulta löytyi joku rengasliike, jossa suostuivat korjaamaan renkaan kunhan vain irrottaisin sen. Jostain syystä korjaajaa huvitti, kun kerroin että olen sillä Yamahalla tullut Tampereelta asti ja takaisinkin vielä pitäisi mennä..

Aikamme olimme siellä Kajaanissa ja lähdimme takaisin. Kävimme paluumatkalla mummon luona ja siellä äitin veljen luona jossa olimme sit vielä yötä. Kävimme vähän ajelemas ja sanoin kaverilleni, että voi ajaa vähän matkaa(vaikka ei ollut edes korttia) Hyvinhän se meni kunnes eteen tuli loiva kaarre ja kaverini jostain syystä ajoi koko ajan hirveän reunassa ja siellä kaarteessa oli hiekkaa ja välähdys vain silmissä ja makasimme molemmat maassa. Kaverini oli saanut päähän aikamoisen tällin ja kankku oli hiertänyt maata ikävästi. Onneksi oli kypärät! Mulla repesi farkut polven kohdalta ja sain pari syvää haavaa. Mitään ne ei oikeastaan haitannut, mutta se haittasi, kun pyörästä oli vaihdepoljin mennyt poikki. Väänsin sitä jämää mikä siinä oli jollain kiintoavaimella sen verran, että saisin käytettyä edes jotenkin sitä poljinta. Ajelimme sit takaisin sinne talolle ja saimme kyydin Jyväskylään ostaan sitä poljinta. Saimme sen polkimen ja lähdimme kohti Tamperetta ja ilmeisesti loppumatka meni hyvin, kun mitään ei siitä muistu mieleen.

Yksi mikä jäi mieleen vielä tuosta reissusta oli se, kun joku ohitti meidät silloin jollain katupyörällä. Pyörä tuli rinnalle ja oli hetken aikaa siinä, nosti kätensä ylös ja näytti etu- ja keskisormea ilmeisesti kertoi, että 2 vaihde päällä. Laittoi kätensä kahvalle ja väänsi sen ilmeisesti tappiin ja katosi johonkin horisonttiin. Se oli aikas makeeta ja hymyilytti se tilanne silloin ja edelleen.

Sellainen oli ensimmäinen pisempi reissu ja siinä oli sitä jotakin
062802jumpie_prv.gif
 
Tapahtuipa kerran nuorena miehenä,pyörän tankattuani hanskat käteen ja reteesti huoltoaseman pihalta pois kaartaen palaten 10 sek. kuluttua hakemaan kypärää automaatin luota.
Mahtoikohan joku kahvittelija nähdä    
smile_org.gif
 
Liitin ton aiemmin muistelemani toiselta foorumilta:

Mukavia tarinoita ajoilta jolloin musiikkikin tehtiin soittimilla ja laulajat osasivat laulaakkin. Ja ruisleipäki...noniin....

Piikillä tuli itsekkin toilailtua ja reissattua. Sutsuki TS 125 oli mukamas kova peli, oranssina tietysti (on siinäkin väri enskapyörälle?). Piikkireissuista tulee ensinnä mieleen unohtumaton Pohjois-Norjan reissu 4 pyörän piikkiporukalla.
Siinä porot ja rasvahäntälampaat oli huuli pyöreenä kun paineltiin Nuorgamista Norjanpuolelle savuvanat perässä.
Jäämeren rantaan tultaessa iski hilltön vastatuuli mereltä ja piikeistä alkoi veto hyytyä. Tuuli kuin Venäläisessä leffassa!
Eräs Honda
tounge.gif
ei kulkenut siinä viimassa enään kuin 60km/h, joten jäimme ihmettelemään mallut huulessa tilannetta p-paikalle.
Siinä tilannetta tupakoidessa tulla huristi iso täysperävaunurekka melkoista kyytiä samaan suuntaan kuin mekin oltiin menossa. Vauhdilla hypittiin prätkien päälle ja lähdettiin ajamaan eteenpäin. Rekkahan sai meidät samantien kiinni ja meni suoralla ohi, ihan kuten suunniteltiinkin. Siihen takapuskurin tuntumaan sitten koko piikkilauma asetuttiin kurvaileen ja taas oli suut messingillä ja meno maittoi kun ilman viimaa rekan imussa mentiin noin satasen vauhtia. Ei ollut piirtureita eikä rajottimia silloin..
Rekkakuskia alkoi kuitenkin nyppiä meidän siivestäminen ja kuski tallasi skaanian tallan lattiaan. Siinä mentiin mutkaista, mutta hyväkuntoista vuonotietä melkoista kyytiä ja mittarit heiliuvat parhaimmillaan 120:n tuntumassa. Hirvittämäänhän tuollainen meno alkoi 5 metrin päässä takapuskurista ja kun hontakin
tounge.gif
alkoi jäämään kyydistä päätimme pysähtyä ja jättäytyä taas viiman riepolteltaviksi.
Kun jatkoimme kyyryssä taas matkaa, niin parin kilometrin päässä odotti lohduton näky: sama rekka tienposkessa, kuomu auki, saatananmoisen sankkaa savua nousi koneesta ja kuski häsäämässä epätoivoisena koneen kimpussa.

Oli muuten vähällä, ettei Norjan seuraavan päivän lehdissä ollut lööppiä: Rekkakuski nuiji jakoavaimella hengiltä 4 suomalaista nuortamiestä...
confused_orig.gif
 
No niin...tämänpä osion alle voisikin heittää stoorin Huhtisjussin ja meikäläisen rautapersepöräytyksestä, toissasuvena.

Joskus olin kuullut hepuista, jotka ajavat vuorokaudessa aivan tautisia kilometrimääriä. Itsekin olin juuri hiljattain ajanut yhdellä istumalla, tankkaustaukoja lukuunottamatta, Kiimingistä Poriin, 540 km, ja aloin kiinnostua jonkin rautaperseajon suorittamisesta.
Lueskelin matkakertomuksia Ibafinlandin sivuilta, ja näkyipä täällä ORG!:inkin sivuilla joku keräilevän porukkaa mokomaan hullutukseen.
Lähdettävähän se oli. Porista kun ei vielä ollut kuin pari hassua hemmoa ajanut pätkän.
Ja mikäköhän se ajo sitten oikein olisi?

Hienoilla lähes uusilla pyörillä oli matkaa taitettu, vaan olipa joku päräyttänyt menemään kuusipuolikkaalla Uralillakin. Miksen sitten minä ikivanhalla Ruiskukawallani? En kuitenkaan aluksi pidempää BB1500-ajoa, vaan SS1000 saisi kelvata.

Veivailin erilaisia reittivaihtoehtoja, ja vastapäiväänhän piti alkaa maata kiertämään.
Esittelin ideaa vähän Huhtikselle ja enempää ei sitten tarvittukaan. Jussi oli heti ajatuksessa mukana. Kahdella pyörällä olisi muutenkin turvallisempaa, Kawan ikä huomioon ottaen.

Kyttäiltiin siinä sopivaa sateetonta jaksoa, hyviä kelejä kyllä piisasi kesällä-03 muutenkin, mutta inhoan sateella ajamista yli kaiken. Sitten päätettiin startata kesäkuun viimeisen päivän iltana.
Ulvilasta lähdettiin, otettiin todistajien nimet papereihin, ja lukemat ylös. Bensaa laariin Friitalan Shellistä, kuitit talteen ja menoksi. Alkuajankohdaksi tuli 21:38. Eka pikku pysäys Rajasalmen siltojen kohdalla, Tampereen lähellä, tarkistettiin pyörät, tempaistiin savut: Kawa soi hyvin, niin myöskin Jussin 1100 Virago. Jatketaan.
Orivedeltä sitten alkoikin tautisen pitkä tietyö joka alkoi syödä aikaa, vauhtia kun ei voinut oikein pitää.
Jussin Viagra alkoi huutaa menovettä Jämsää lähestyttäessä ja poikettiin Shellille. Pyörät juotettiin ja kuskit heittivät reissarit ja kahvit naamaan, ja eikun taipaleelle, kuittiin tuli aika 00:06, jokseenkin aikataulussa.
Mukava valoisa yö ajella, Jussi paukuttaa Viagralla edellä, minä perässä, Jyväskylä jää taakse, nyt voi pitää ihan mukiinmenevää vauhtia.
Kuopio alkaa olla edessä, Viragon tankin pienuus alkaa käydä selväksi jälleen, tankille Pitkälahden ABC:llä, kello on 02:38. Vielä mennään.

Tasaista paukutusta taas pari ja puolituntia, Kainuunportin Neste aikaan 05:01, alkaa pikkasen väsyttää, vaan eiköhän sitä.
Alkaa tulla vilu, tähän aikaan yleensä heräillään, vaan nyt ei olla nukuttu silmällistäkään, ja missäs on seuraava huoltsikka, kahviakin tekisi mieli ja lisää vaatetta päälle, Farkkutakki ei tunnu enää piisaavan.
TB-Huolto Turjanhovi aikaan 06:36, Goret niskaan, Kahvit naamariin ja Gasoa tankkiin, kun kerran huoltsikalle pysähdyttiin. Sitten alkoi oikea Via Dolorosa.
Poro on varmasti tyhmin eläin maan päällä, heti rautapersekuskin jälkeen. Poroja saikin sitten pujotella koko ajan Kuusamoon asti. Kun tuli hieman rauhallisempaa, eikä hetkeen tarvinut poroja pujotella, iski väsy.
Moottoripyörän selkään muuten voi nukahtaa: Suora tie Kawan mittarissa 120, edessä näkyy jotakin. Mikäköhän se on? Jaa porohan se vaan keskellä kaistaa. Pitäisi varmaan jarruttaa tai väistää. Eihän se s**tana jarruta tai väistä! Päin se tulee.
Vasta tässä vaiheessa runttasin Sakin liinat kiinni ja onnistuin käristyseläimen väistämään.
Jussi meinasi täräyttää Kawan persauksiin, sekin oli vissin hiukka herpaantunut...
Kädet täristen käryttelimme siinä puoli askia malppia mieheen ja totesimme, että nyt otetaan varman päälle Kuusamoon saakka, missä pidetään pitempi tauko, käy sitten kuinka käy.

Kuusamon Shellillä istuttiin sitten tovi ja soiteltiin väliaikatietoja. Matkan onnistumisesta emme olleet enää ollenkaan varmoja. Puolessa välissä ollaan kuitenkin, ja tankkauskuittiin tuli 09.04. Jussi sanoi että: tää ei oo enää kivaa, mää lähden ny kotiin...

Viragosta katosi sähköt, kun teimme lähtöä Oulua kohti. Vartttunti räpellystä ja sähköt palasivat. Hop, matkaan ja eipä aikaakaan kun Viagran öljyvalo alkoi vilkkua, näköjään puree sekin jonkin verran, Kawahan sitä vei hiukan ja olinkin ögjyä puolisen litraa lisännyt matkan varrella. Heitin Jussille purkin STP:tä, minkä Huhtis kaatoi Jammuun. Tällä aikaa voitelin Unitrakin ketjut. Aikaa paloi taas.
Ja niitä hel**tin poroja sai taas alkaa pujotella, seuraavalla vedolla en kyllä aja enää näin pohjoiseen! Redbullia naamaan välillä ja mennään taas.
Vähän ennen Oulua petti Kawan tarakka, pönttölaukku irtosi ja levitti sisältönsä tielle. Muutama rekkakin jyräsi heti sisällön yli...yrmh...roudarinteippiä...kai se pysyy...Jäälin Shell ja kello jo 12:14. Alkaa tulla horijoppia...ei saisi enää kulua turhaa aikaa missään.
Himangan Teboil 15:07, Vaasaan vielä jonkin matkaa, mitä sitten, Tampereen kautta kotiin, vai? "Jos mentäisiinkin suoraan rantatietä kotiin, kai matka riittää?"
Vaasassa tautinen liikenneruuhka, matelua, aikaa palaa...
väsytää ja vituttaa, kättä särkee: en kyllä enää...
Neste Långåminne, 18:08. Totesimme ettei matka riitäkään jos ajamme suoraan kotiin. Pikapalaverin paikka: onko meissä puhtia jäljellä ajaa Raumalle ja Harjavallan kautta Ulvilaan?
Nyt pitäisi sitten vetää kokolailla lujaa. Päätettiin yrittää.
Sitten mentiin!
Jussi päästelee mittarin mukaan piirun yli 200 edellä. Kulkeeko se muka noin lujaa?
Edessä rekkaletka, Huhtis pääsee hiljentämättä ohi, minä joudun jäämään hännille.
Sitten pääsen minäkin, jussi menee jo pitkällä. Hanaa... 220...230...punainen DFI-valo alkaa vilkkua, jokohan levisi...
Virta poikki ja sähköt uudestaan päälle...käy...hyvä! ei pala enää...hanaa...rekkaslalom on muuten hubaa...pysyy virkeänä...kas, kaasukädessä ei ole enää tuntoa, no ei ainkaan puudu enää...
ABC Prisma, Rauma, 19:45. Viagran tankkiin menee se viisitoista, mikä sinne sopiikin, pari kertaa se jo yskikin. Kawassa on vielä ainetta, lorottrelen sinne kuitenkin yli kuusitoista litraa.
Eikä levätä: Harjavallan Neste, purkkaa, kuitti talteen nyt 20:40, näyttää olevan kymmenen minuuttia edellä tämän aseman kello. Kiire ei ole enää. Nyt on homma kotona. Varmasti.
Neste Ulvila, 20:58 lopputankkaus ja todistajat. Se on siinä! Puoli tuntia jäikin...

Mittariin tuli 1725 km, hyväksyttiin 1644. Takarengas on ihan valmis. Uusi tilaukseen heti.
14 tunnin nokoset päälle ja pikku debriefing  
033102beer_1_prv.gif


3 kuukauden jälkeen alkoi pikkuhiljaa tunto palata kolmeen oikean käden sormeen, Kawa oli kai meikälle liian kyykky, sain maata sarvien päällä, no Maxi ei ainakaan ole liian kyykky.
Jaa että menenkö vielä? Tietysti menen, seuraavaksi BB1500 tai jokin...
crazy.gif
 
No, vuoden -78 Kawasaki KE-125:ssä oli sitä jotain... Enpä viitsi alkaa kopsaamaan tähän juttua siskoni ja meikäläisen reissusta Siilinjärveltä Imatran Ajoihin - Oulun kautta. Käykääpä lukemassa juttu täältä ja naurakaa  
biggrin.gif
 
Back
Ylös