Ensimmäiset S-mallit kärsivät erinäisistä lastentaudeista kuten epätasainen tyhjäkäynti, murtuileva runko (esim TM:n käyttötestipyörä -82 katkaisi takarunkonsa, omassa S:ssä oli murtuma rungon ja ohjausakselin putken (?) liitoksessa), sekä runsaan elektroniikan aiheuttamat viat. Mutta suurin ongelma oli kaikkien mallien ja kokojen nokka-akselien puutteellinen voitelu sekä niiden laakeripukkien asentaminen ilman sovitusta/ aarporausta, jolloin osassa koneista kaikki toimi hyvin, kun taas toisissa nokka-akselit pääsivät liikkumaan liikaa "laakeri"pesissään. Ja kaiken päälle vielä erä viallisesti karkaistuja nokka-akseleita, niin maine oli mennyttä. Samat ongelmat koskivat kaikkia ensimmäisen polven koneita, viimeiset tonniset toimitettiin sitten aarporatuilla laakeripukeilla, eikä niissä ollut niin paljoa ongelmia. Tästä sisuuntuneena suunnittelivat homman uudelleen, ja tekivät VFR:n. Se, ettei mallisarjaa laajennettu samanlaiseksi kuten aikaisemmin oli ollut, saattoi johtua myös V4:n suuremmista valmistuskustannuksista. Minulla on sekä tuhatkuutioinen että 750-kuutioinen VF, ja koneen ominaisuudet ovat hienot. Toiseen on jo asennettu ja toiseenkin tulee öljynkierron parannussarja, onpa noita joku itsekin tehnyt.
