Omaa skootteria en pyynnöistä huolimatta kouluikäisenä saanut, vaan ensimmäiset makustelut kaksipyöräisistä tuli siskolle ostetulla Yamaha Neoksella, kun sain sen yhdeksi kesäksi omaan käyttööni. Kilometrejä tuli isokin kourallinen alle, mutta kovastihan tuollainen rajoitti millä teillä pystyi ajamaan, niin siitä syntyi kipinä isompaan menopeliin, ja pitkän vatuloinnin jälkeen vuonna -23 bongasin vuoden -91 Suzuki GN250:n ensimmäiseksi pärräkseni. Potkua ei ohituksiin juurikaan löydy, ja pitkät ylämäet on tuskaa, mutta sen retroisuus ja ruohonleikkurin DNA on omaan makuun just sopiva ja sen verran söppänä etten vielä hyvään toviin näe tarvetta isompaan.