Luotto pitoon kaarreajossa ja kantatatessa

[Dumppa]

Ongelmani on siis otsikossa mainittu.. huomaan jatkuvasti että en luota renkaiden pitoon mutkissa ja tästä aiheutuu moottorijarrutuksia ja pyörän ylös kankeamisia kaarreajossa kesken kanttauksen, iskee yllättävä pelko että nyt lähtee justiinsa tangentin suuntaan. Viime kesän kävin vanhalla kyykkypyörällä radalla ja viimeisellä ratakeikalla kanttailin reilusti polvi lähes maakosketuksessa ja hymy korvissa "tämähän on mahtavaa hommaa", kunnes yhdessä mutkassa yksinkertaisesti tipahdin radan pintaan kevyesti ja pyörä jatkoi matkaa kyljellään kun pito katosi.

Olen opiskellut mm. Ajo Hanskassa -ohjeen pariinkin kertaan. Opuksen mukaan kuljettajan tulisi oppia luottamaan pitoon, mutta kuitenkin tuntemaan pyöränsä niin että tietää koska mennään äärirajoilla. Muistan viime kesästä vain sen että ei se pyörä ilmoitellut mitään, pito vain katosi yllättäen. Jos satun kaarreajossa kanttaamaan liikaa niin pyörä lähtee luisuun ja siitä ei ole paluuta, vai miten? Takapyörän luistaessa pitohan saattaa vielä palatakin, mutta kumpi niistä luistaa ensiksi? Mistä taas kuljettaja voi oppia tuntemaan nuo fysiikan rajat?

Nyt pitäis vakuuttaa ittensä kiireesti että uskallan taas harjoitella kanttaamista kunnes jotain pahempaa sattuu tositilanteessa, nyt menen mutkia lähes kävelyvauhtia. Viime kesänä pyöräilyni jäivät kokonaan tuohon mainittuun ratapäivään, eli aikamoinen rimakauhu on kerennyt syntymään

Vinkkejä?

 

[puujahke]

Takaisin radalle ja aja keltaliivisen kanssa muutama kierros edessä ja takana. Palautteen jälkeen lisää kierroksia, eiköhän se siitä helpota.

 

[motusalem]

Tohon auttaa ainakin itselläni kun opettelee vähän roikkumaan siellä sisäkaarteen puolella Jarno "Parooni" Saarisen kehittämällä ratakanttaus tyylillä. Noloahan se on jos pelkän polvitaipeen varassa roikkuu tuolla kehä III:n rampeissa, mutta hillitysti sitä voi harrastaa ihan normiajossakin - samalla siirrän vähän painoa etukiekolle.
Tottahan se on että renkaan pito loppuu ilmoittamatta, mutta normiajossa ollaan harvoin edes lähellä tuota rajaa - tuo sun ratakokemuksesi luonnollisesti vähentää luottoa tuon rajan metsästämiseen.

 

[jaket]

väite, että kyllä se pitää on kusetusta. Todellisuudessa pito on monesti erittäin marginaalinen, esim pölyisellä, sateisella pinnalla, tai esim betonirampeissa se ei kärsi juuri mitään, mutta kuivalla, lämpimillä renkailla ja puhtaalla pinnalla se pitää ihan järjettömästi. vaikeinta on oppia ne merkit, pienet epävakaudet ja luistot, jotka varoittavat ja kertovat rajan olemassaolosta kyseisellä kelillä.

Oikeasti pitoon luottaa vain ne, jotka eivät ole kaatuneet pidon menettämisen takia. muutaman kaatumisen jälkeen koko asenne kaarteita kohtaan vaihtuu, se on aina sitä laskemista ja alitajuista miettimistä, 'lämpimät renkaat', 'ei ole touring rengas takana', 'näyttää pölyttömältä', 'hyvä asfaltti' , 'ei tunnu luistavan',   tai huonossa tilanteessa 'mulla on touring rengas', 'täähän on betonia', täähän on harmaa, se on pölyinen', ' sää on kylmä, ei pidä' , ' se varoitti jo äsken' 'varo'

", mutta kumpi niistä luistaa ensiksi? "

tämän takia kannattaa tarjota kaasua, jos pyörä vain rullaa, niin on herran hallussa kumpi lipsahtaa. jos taas on kaasua, niin takapyörä lipeää, varoittaa ensin.

mutta kaarteessa, kun nopeus on valittu, niin asenne kannattaa olla se 'kyllä se pitää', koska vaihtoehto on huonompi. esim soraa kaarteessa, älä vedä pystyyn, ajattele vaan, 'vähän voi mutkitella', mutta kyllä se menee. tasainen kaasu vaan, ei pyörä ihan parista murusta kaadu, voi vikuroida, kunhan ei panikoi, niin hyvin menee..

itse panikoin aiemmin sorasta ja vetelin pystyyn vastaantulijoiden kaistalle, tosiasiassa täysin turhaa, antaa mennä vaan, tasaisesti, vähän se hötkyy, mutta ei pari murua sitä kaada.


"Tottahan se on että renkaan pito loppuu ilmoittamatta, "

hyvien renkaiden ei yleensä lopu ilmoittamatta. myös renkaan tyypeillä on eroja, enskanappulat on paljon varoittavammat, kuin sileemmät.

 

[scuuba]

Muistan viime kesästä vain sen että ei se pyörä ilmoitellut mitään, pito vain katosi yllättäen.

Mikä mopo? Mitkä renkaat? Mikä rata? Mikä mutka?

 

[rammus]

Itsellä ei ole koskaan renkaiden pito loppunut ilmoittamatta, joskus on kyllä luisteltu pitkäänkin, mutta aina selvitty. Onneksi!

Ehkä kovemmissa seoksissa loppuu ilmoittamatta, mutta itse olen niitä koittanut parhaani mukaan vältellä.

Kerran en radalle lähtiessä halunnut vaihtaa pakkoraossa ostettua kovempaa rengasta pehmeämpään, mutta kun se lipsu käytännössä kokoajan, niin purnasin sen pois ja ostin pitävämmän.

Suosittelen siis hyviä renkaita alle, joista pitoa löytyy. Auttaa luottamukseen.

Toki nekään eivät joka paikassa pelitä kuin radalla.

 

[rammus]

Niin ja kilometrejä taakse paljon, sieltä se luotto pikkuhiljaa löytyy.