Ilmanpaine-lämpötila-kosteus..... siinähän ne muuttujat, ei sen kummempaa.
Kaikki sen jälkeen onkin sitten enemmän tai vähemmän kummempaa.... ja
sitten on vielä niinkin, että eri yhteyksissä mennään sen verran "laajoilla toleransseilla",
ettei muulla kun "ryypyllä" ole kummempaa käytännön merkitystä.
Hieno homma.... liikutaan siis viimeisilleen vedetyistä kisapeleistä ja osasta niistä, jotka ovat
viimeisen päälle "ilmapuntareita".... sanan varsinaisessa merkityksessä........................
nykyaikaiseen "paikallismoottoriin", vaikka Klippo
..... niin souwat!!!
Enemmän tai vähemmän ryyppyä ja ruoho katkeaa.... oli aamulla nollan pinnassa tai
iltapäivällä +25.
Ennen nykypelien anturi/säätöelektroniikkaa bitteineen "säätäminen" oli ihan oma ja vähintäänkin
pianonvirittämiseen verrattava taiteenlaji. Sitä pystyi toki opiskelemaan, mutta ilman
"luonnollisia edellytyksiä" homma nousi äkkiä pystyyn.
"Velhous" ei sellaisenaan kantanut jatkuvasti, vaan tuki löytyi pieteetillä jatkuvasti
täytetyistä "ruutuvihkoista"..... korvaamattomien muistiinpanojen pohjalta.
Tällehän tietty monet aikanaan naureskelivat..... mutta kummasti vaan niiden
aina kulkevien laitteiden talleista ja taustalta löytyi eräitä.... yhdistäviä tekijöitä
.
Erityisen merkittävässä roolissa, juuri kulkevissa kilpureissa, oli tämä legendaarinen "paketti kasassa" asia.
Eli että koko värkki ilmanoton ja putkien pään välillä oli pala palalta "oikein tehty ja kasattu".
Silloin se "tärähti" persuksiin, korvaan ja kelloon kuin laadukas soitin..... ja silloin se oli
myös "kohtalaisen helppo säädettävä"..... ja kelien vaikutus pysyi jotenkin edes siedettävällä tasolla.
Jos se "paketti" ei toiminut, nappisäätöjen kanssa oltiin enemmän tai vähemmän tuuripelissä.....
kun laite reagoi keleihin nopeammin ja radikaalimmin kuin varsinainen "ilmapuntari"
.
Hauskaa sinällään, että "maalajeissa" ei tehonpuute juurikaan ole ollut ongelma, ei edes
"vanhoina hyvinä aikoina".
Alusta ja pito enemmänkin..... ja sieltähän se on
.... edelleenkin se kyyti loppupeleissä kaivettava
jos ei paineta aivan järkyttäviä siipiä vasten.
Onneksi
.... kilvanajossa riittää edelleen säätöhommissa puuhaa radan, alustan ja renkaiden kanssa
ihan riittävästi "ilmapuntarista johtuen"..... vaikka konepuolen kanssa hieman on helpottanutkin.
Kyllä niitä viimeisilleen puristettuja 2-tahtareita ja tunnetta olla sellaisen kanssa "yhtä"..... eli tuntea
värkin sielunelämä ja tavat joka suhteessa, jopa paremmin kuin itsensä..... on rehellisesti sanoen hieman ikävä
.
Risiinin katkusta puhumattakaan
.
Taitaa olla vähän sama kun soittohommissa.......
Elektroniikka on tuonut paljon helpotusta ja uusia mahdollisuuksia monella tapaa mutta........
Hieno akustinen soitin.....
.
Kaikki sen jälkeen onkin sitten enemmän tai vähemmän kummempaa.... ja
sitten on vielä niinkin, että eri yhteyksissä mennään sen verran "laajoilla toleransseilla",
ettei muulla kun "ryypyllä" ole kummempaa käytännön merkitystä.
Hieno homma.... liikutaan siis viimeisilleen vedetyistä kisapeleistä ja osasta niistä, jotka ovat
viimeisen päälle "ilmapuntareita".... sanan varsinaisessa merkityksessä........................
nykyaikaiseen "paikallismoottoriin", vaikka Klippo
Enemmän tai vähemmän ryyppyä ja ruoho katkeaa.... oli aamulla nollan pinnassa tai
iltapäivällä +25.
Ennen nykypelien anturi/säätöelektroniikkaa bitteineen "säätäminen" oli ihan oma ja vähintäänkin
pianonvirittämiseen verrattava taiteenlaji. Sitä pystyi toki opiskelemaan, mutta ilman
"luonnollisia edellytyksiä" homma nousi äkkiä pystyyn.
"Velhous" ei sellaisenaan kantanut jatkuvasti, vaan tuki löytyi pieteetillä jatkuvasti
täytetyistä "ruutuvihkoista"..... korvaamattomien muistiinpanojen pohjalta.
Tällehän tietty monet aikanaan naureskelivat..... mutta kummasti vaan niiden
aina kulkevien laitteiden talleista ja taustalta löytyi eräitä.... yhdistäviä tekijöitä
.Erityisen merkittävässä roolissa, juuri kulkevissa kilpureissa, oli tämä legendaarinen "paketti kasassa" asia.
Eli että koko värkki ilmanoton ja putkien pään välillä oli pala palalta "oikein tehty ja kasattu".
Silloin se "tärähti" persuksiin, korvaan ja kelloon kuin laadukas soitin..... ja silloin se oli
myös "kohtalaisen helppo säädettävä"..... ja kelien vaikutus pysyi jotenkin edes siedettävällä tasolla.
Jos se "paketti" ei toiminut, nappisäätöjen kanssa oltiin enemmän tai vähemmän tuuripelissä.....
kun laite reagoi keleihin nopeammin ja radikaalimmin kuin varsinainen "ilmapuntari"
Hauskaa sinällään, että "maalajeissa" ei tehonpuute juurikaan ole ollut ongelma, ei edes
"vanhoina hyvinä aikoina".
Alusta ja pito enemmänkin..... ja sieltähän se on
jos ei paineta aivan järkyttäviä siipiä vasten.
Onneksi
ihan riittävästi "ilmapuntarista johtuen"..... vaikka konepuolen kanssa hieman on helpottanutkin.
Kyllä niitä viimeisilleen puristettuja 2-tahtareita ja tunnetta olla sellaisen kanssa "yhtä"..... eli tuntea
värkin sielunelämä ja tavat joka suhteessa, jopa paremmin kuin itsensä..... on rehellisesti sanoen hieman ikävä
.Risiinin katkusta puhumattakaan
.Taitaa olla vähän sama kun soittohommissa.......
Elektroniikka on tuonut paljon helpotusta ja uusia mahdollisuuksia monella tapaa mutta........
Hieno akustinen soitin.....
.

