Kiitos Make, hyviä kuvia onkin. Aika laadukas kamerasetti taitaa olla tai sit oot vaan niin jumalattoman taitava
.
Löysin jopa sen lapslikkakuvan
, siinä se Sumpan peräänkuuluttama vauhti näkyy ja tuntuu
( eli tämän, jos saan linkin toimimaan)
http://www.wiseweb.fi/kuvat....508.JPG
Tossa kuvassa on ikuistettu jotain mieliinpainuvaa, niin kaunista katseltavaa
. En oo ikinä ennen radalla nähnyt vastaavaa.
Ja vielä just minullekin sopiva oli noiden vauhtikin
.
Kauniina kesäpäivinä lähdettiin kiertämään Ahveniston vaativaa rataa; kuolemaa uhmaten edettiin mutkasta toiseen. Välillä kirkas aurinko oli silmiämme sokaista, mutta tuumaakaan periksi antamatta jatkettiin aina vaan.
Tilanteissa mitkä voisi kuvata vakioiksi olisi Ritari Gsxr jo lannistunut ja kääntynyt tieltä pois, varikolle kurvaillut ja katseensa maahan laskenut, häveten. Mutta tällä kertaa hänen mielensä rohkaisi tieto, että selusta on turvattuna, että mitä ikinä vaaroja he kohtaavatkaan niin hänen rinnallaan on toinen uljas, Ritaritar, joka lainahevosellaan tarkkailee jokaista liikettä, jokaista muutosta ympäristössä.
Ritari olisi halunnut Naista lähemmäksi, saada lisää turvaa. Mutta ei, Nainen ei siihen suostunut vaan arvokkaana piti etäisyyden vakiona. Ei auttanut hidasteluyritykset, ei auttanut käsimerkit; etäisyys säilytettiin ja Ritari oli omassa tilassaan yksin.
Välillä poistuimme radalta niukkasanaista keskustelua ylläpitääksemme, mutta takaisin oli kuitenkin aina mentävä. Hiki virtasi noroina otsalta- oliko syy kuumuus vaiko tieto Ritarittaren arvioivasta katseesta? Pulssi löi, syke oikein tuntui rinnassani, otsassani, sydämessäni...
Viimein oli pakko luovuttaa kun aseenkantajat huolestuivat isäntiensä hyvinvoinnista ja kirjavien lippujen saattelemana poistuimme radalta. Oi autuus, oi ilo, oi elämisen tuskallinen tiedostaminen!
