Kuume iski Triumphiin päin... Tässä vaan on ongelma kun kahta ei ole varaa omistaa. Uus Street triple ja Thruxoni pyörii mielessä... Mut vaakakuppi on kääntymässä Thruxtoniin päin joka on täysin tunnepohjalta, mut niinhän ne pyörähommat yleensä on...
Kokemuksia ja linkkeja molemmista pyöristä?
No siinäpäs sulla onkin kaksi varsin erilaista pyörää, joten sen valinnan varmaan ratkaisee sitten 'hiukan' erilaiset asiat. Eipäs tosin ole ihan tavatonta sekään, että Speed Triplestä vaihdetaan Thruxtoniin, ja varmaan toisinkin päin. Minkälaisella ajokilla nyt ajelet, ja millaisia asioita olet seuraavalta pyörältä hakemassa?
Street Tripleä ei täällä Suomessa ole kovin moni päässyt vielä tyypittämään tien päällä, sattuneesta syystä, mutta valistuneita arvauksia pyörän luonteesta voi toki tehdä. Varmaan auttaa, kun kuvittelee Speed Triplestä pienemmän ja kevyemmän version.
Thruxton taas on ihan erilainen pyörä niin ulkonäön, ajogeometrian, painon ja monen muun jutun suhteen, mutta käy mainiosti hiukan toisenlaiseen fiilistelyyn, ja kenties hiukan vähemmän agressiiviseen ajotyyliin. Se on lisäksi otollinen aihio kaikenlaiselle rakentelulle ja ulkonäön jalostukselle. Street Triple taas on enempi keskikoon yleis- ja rähinäpyörä, johon tietty voi vaihtaa putkia ja sensemmoista, mutta sen valtteja ovat keveys ja ketteryys, sekä lisäksi pirteän koneen tuoma ärhäkkyys. Samoin tietty isoa Tripleä edullisempi hinta.
Thruxtonissa on aika veikeä ajoasento ja myös ajotuntuma, jos moiseen ei ole aiemmin tottunut. Tosin ei sitä ajoasentoa mitenkään epämukavaksi voi sanoa, jos on tottunut etukenopyöriin. Tilaa on suht mukavasti ainakin 180-senttiselle. Suht iso paino ja n. 70 hepan tehot pitävät vauhdit hillityissä rajoissa, mutta viihdytyskerrointa silti on. Vakioämyrit ovat tuhinapillejä, mutta niitä hiukan avarammilla putkilla saundimaailma on todella hiano. Vaihtoputkia on useita erilaisia, aika hienojakin sellaisia, sekä Triumphin omia että tarvikevalmistajien versioita. Tosin onhan se 675 triplekin vonkaisu kivaa kuunneltavaa isommilla kierroksilla, hiukan seksikkäämpi kuin kuussatasen nelarin kastraattitenorin ulina.
Noista voi ollakin aika vaikea päättää kumpi olisi mageempi, jos ei ole vielä tehnyt itselle selvää kumpaan suuntaan haluaa ajotyylissään mennä. Ihanne olisi tietty molemmat, sen verran erilaisia vaihtoehtoja nuo ovat.
Street Triplellä on taatusti nannaa heitellä mutkasta toiseen sopivan kiharaisella mutkapätkällä lähes ajatuksen voimalla, ja herättää pahennusta liikennevaloissa ja autojen välissä pujotellen.
Thruxtonilla taas saa töitä tehdä hiukan enemmän ainakin tiukemmissa mutkissa, ja vakiokuntoisen Thruxin alusta alkaa tuntumaan hiukan levottomalta, kun routapattisella mutkapätkällä ajetaan oikein reippaasti. Sama koskee jarruja, jotka kyllä toimivat hyvin, mutta yksilevyinen etujarru ei pysty ihmeisiin yli 200 kilon massan kanssa. Tosin vaihto- ja viriosiakin on tarjolla runsaasti, ja hiukan erilaiseen ajoon noin ylipäätään tuo on tehtykin. Lisäksi monia Thruxtonissa viehättää sen retro-lookin ja saundien lisäksi sen tekninen yksinkertaisuus, eli ilmajäähykone ja kaasarit (-07 asti), ja tietty se helppo rakenneltavuus. Ainakin jos tykkää värkätä koneitaan myös itse, ilman tietokoneita. Vanhanaikainen se on ajo-ominaisuuksiltaan, mutta silti ihan vekkuli vehje.
Lisätietoja molemmista sekä kuumeen nostatusta saat helposti lisää lueskelemalla ja katselemalla kuvia tuolla
Triumph Rat Netissä, jossa on omat osastot kaikille malleille, ja runsaasti herkullista kuvamateriaalia rakennetuista pyöristä. Etenkin tuonne Bonneville -puolelle löytyy myös paljon asiantuntija-apua, jos sellaista tarvit. Ainoa haittapuoli tuolla on amerikkalaisten suhteellinen runsas määrä, joka joskus voi olla hiukan harmittavaa mutta kyllä siellä se porukka yleensä aika viksua on, ja pyörät ovat samanlaisia molemmin puolin rapakkoa.
Jos hinku Street Tripleen käy sietämättömäksi, suosittelen menemään kauppiaan puheille heti huomenna. Jos nimittäin haluat saada Street Triplesi vielä ennen syksyä, pitäisi tilauksen olla sisässä jo nyt. Pohjoismaat ja etenkin Suomi on maailmanmarkkinoilla sen verran syrjäistä seutua, että noita uutuus-trumppia ei tänne asti riitä kauden alkuun kuin jokunen, eli selvästi kysyntää vähemmän.
Jos taas kuumeesi alkaa nousta enemmän Thruxtonin suuntaan ja haaveet kääntyä moisen jatkojalostukseen, siihen vaivaan on tarjolla useitakin hyviä osoitteita, joista näkee ja voi ostaakin kaikenlaista kivaa, mitä noihin Bonnie -sarjan mopoihin saa, siis niiden Triumphin omien lisävarusteiden lisäksi. Esimerkiksi
tämä voi aiheuttaa sormien vipatusta, ja euroopastakin löytyy muita, sen tavanomaisen
Jack Lilleyn lisäksi. Noita viimeisiä kaasarimalleja on varmaan siellä täällä vielä uutenakin saatavilla suht siedettävään hintaan ja heti ensi ajokeleille. Jos itse olisin moista retro-roadsteria hommaamassa, niin varmaan laittaisinkin tommoisen klassisen ja tyyliin sopivan kaasarimallin.
Siitä vaan lämmittelemään fiiliksiä, kylmän talvisään vastapainoksi.
