Kirjoittelen tätä
voimin, joten sori jos virheitä...
Aamulla päätin lähteä katsomaan merta. Itse lähdin Jyväskylästä, mutta kukin menköön omia reittejään Kristiinankaupunkiin. Hieno pikkukaupunki. Puutaloja ja kapeita kujia, kivoja kahviloita ja mukavia ihmisiä. Siitä pieni siirtymä Porin valtatietä alaspäin, josta pian kääntyykin oikealle kohti Siipyytä. Kapeaa mutkittelevaa baanaa ja välillä merikin pilkahteli puiden välistä. Asfaltti on aika karheaa mutta routaheittoja ei tarvii pelätä. Merikarvian kalasatamassa olikin aika kahvitella. Suosittelen paikaksi Villiviiniä (vai oliko se villiruusu...?) kuppi maksoi euron ja santsata sai samaan hintaan
Kahvit imaisin ja tupakat poltin haitarin soidessa taustalla.
Siitäpä suunta kohti Siikaisia. Vajaa 10 km ehdin kurvailla kun edessä oli Pomarkun opaste. Sinne siis. Herran jestas kun olikin MAHTAVA pätkä! Vajaa 30 kilsaa jatkuvaa vuoristorataa jonka kruunasi 80 km/h rajoitus. Satasta ajellessakaan ei tarvinnut suuria sakkoja pelätä. Asfaltti 80% hyväkuntoista. Nämä ovat juuri niitä teitä, joissa ei ole kaistaviivoja, ainostaan ajoradan reunaviivat. Mukavan kapeita siis.
Shelliltä pensaa suoniin, ja matka jatkui kohti Laviaa. Sama tarina tiestön suhteen sielläkin. Mukavaa pujottelua erilaisissa maisemissa. Taisi olla pari koskenylitystäkin jossakin...
Lavialta parikymmentä kilsaa Mouhijärvelle mukavaa, hieman isompaa tietä. Tältä väliltä K-Kaupunki-M-järvi kertyi palttiarallaa 200 kilsaa. Itse taas suuntasin erinäisiä pikkuteitä pitkin kotiin.
Saldo:
-mukava päivä
-melkein 800 kilsaa
-tällä kertomallani unelmareitillä ehkä kolme prätkää (missä kaikki oli?)
-vain yksi poliisiauto
Aamulla päätin lähteä katsomaan merta. Itse lähdin Jyväskylästä, mutta kukin menköön omia reittejään Kristiinankaupunkiin. Hieno pikkukaupunki. Puutaloja ja kapeita kujia, kivoja kahviloita ja mukavia ihmisiä. Siitä pieni siirtymä Porin valtatietä alaspäin, josta pian kääntyykin oikealle kohti Siipyytä. Kapeaa mutkittelevaa baanaa ja välillä merikin pilkahteli puiden välistä. Asfaltti on aika karheaa mutta routaheittoja ei tarvii pelätä. Merikarvian kalasatamassa olikin aika kahvitella. Suosittelen paikaksi Villiviiniä (vai oliko se villiruusu...?) kuppi maksoi euron ja santsata sai samaan hintaan
Siitäpä suunta kohti Siikaisia. Vajaa 10 km ehdin kurvailla kun edessä oli Pomarkun opaste. Sinne siis. Herran jestas kun olikin MAHTAVA pätkä! Vajaa 30 kilsaa jatkuvaa vuoristorataa jonka kruunasi 80 km/h rajoitus. Satasta ajellessakaan ei tarvinnut suuria sakkoja pelätä. Asfaltti 80% hyväkuntoista. Nämä ovat juuri niitä teitä, joissa ei ole kaistaviivoja, ainostaan ajoradan reunaviivat. Mukavan kapeita siis.
Shelliltä pensaa suoniin, ja matka jatkui kohti Laviaa. Sama tarina tiestön suhteen sielläkin. Mukavaa pujottelua erilaisissa maisemissa. Taisi olla pari koskenylitystäkin jossakin...
Lavialta parikymmentä kilsaa Mouhijärvelle mukavaa, hieman isompaa tietä. Tältä väliltä K-Kaupunki-M-järvi kertyi palttiarallaa 200 kilsaa. Itse taas suuntasin erinäisiä pikkuteitä pitkin kotiin.
Saldo:
-mukava päivä
-melkein 800 kilsaa
-tällä kertomallani unelmareitillä ehkä kolme prätkää (missä kaikki oli?)
-vain yksi poliisiauto