Korkean paikan kammo - miten pääsis eroon?

[Sohvaperuna]

Mulla on korkean paikan kammo. Aikuisvuosina se ei juuri ole haitannut, kunhan vaan muistan olla menemättä näköalatornien parhaille paikoille ja lasken maisemien ihailun kannalta parhaat alamäkirinteet niinä sumuisina päivinä.
Pari kesää sitten toteutin nuoruuden haaveeni ja ostin moottoripyörän. No, kertakaikkiaan mahtava harrastus, mutta olen huomannut, että joillakin silloilla ajaminen varsinkin pienenkin tuulenvireen ryydittäessä matkantekoa on kyllä hankalaa. Ja näitä siltoja ovat sellaiset ihan perusrakennelmat kuten se riippusilta heti Heinolan liittymien jälkeen pohjoiseen mentäessä. Ei siis todellakaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan hakeakseen jännitystä elämään.
Onko kenelläkään orkkilaisella kokemusta siitä, miten ajamisesta tulisi vähän tuulisemmillakin silloilla nautittavampaa? Nyt meinaa välillä iskeä paniikki päälle ja jännitän esimerkiksi tuon edellä mainitun sillan ylittämistä jo hyvissä ajoin aina etukäteen.
Tekisi mieli lähteä ensi kesänä käymään Pohjois-Norjassa, mutta onko siinä mitään järkeä, jos en saa tuota kalloa kutistettua etukäteen?

 

[Mänty]

Ei taida tuohon vaivaan auttaa kuin siedätyshoito. Eli kipuat vaan sisukkaasti korkealle ja istut perseelles kattelemaan maisemia. Älä kuitenkaan niin korkealle, että et uskalla omin voimin alas. Itse joudun töissä välillä suht korkeisiin paikkoihin ritilätasoille yms paikkoihin. Väkisin on kammo hellittänyt ainakin itsellä.

 

[samu69]

Laskuvarjohyppy vois tietty auttaa..... tai benji tjsp pika siedätyshoito

 

[Ephedrine]

Nostolava-auton kyytiin. Heti ku alkaa tuntuun pahalta, pelit seis siihen. Totuttelet tilanteeseen niin kauan ku tarvii, sit taas vähän korkeammalle. Alas pääsee heti kun haluaa, turvallisesti.

 

[mallu]

Laskuvarjohyppy vois tietty auttaa..... tai benji tjsp pika siedätyshoito

Näinpä. Shokkihoidolla se lähtee.

Tai sit ei.

 

[Mänty]

Laskuvarjohyppy vois tietty auttaa..... tai benji tjsp pika siedätyshoito  

Molemmat tehty.

Se benji tuntui aikoinaan pahemmalta. Laskuvarjolla hyppäämisestä osas jopa nauttia. Ei siellä ylhäällä vaivannut kp-kammo, kun oli tukevasti valjaissa kiinni.

 

[welmu]

Ei siihen muu auta kuin mennä sinne korkeuksiin! Itsellä oli joskus korkean paikan kammo mutta töitten puolesta joutu siitä luopumaan! Hirveäähän se aluksi oli mutta ei siihen mene kuin hetki niin ei enää huomaakkaan olevansa korkealla

Ja kyllä se pitää paikkaansa että KAIKKEEN tottuu

 

[MagnaMan]

Vaikka vitsiniekat tarjoilee shokkihoitoa niin ei se todellakaan ole oikea tapa. Lähinnä se luonnollisesti pahentaa kammoa.

Ei kai siihen ole muuta konstia kuin pikkuhiljaa totutella korkeampiin paikkoihin ja kyllä se siitä ajan kans helpottaa kun luottamusta asiaan tulee.

Enkä kyllä suosittele vuonojen reunoille reissua ennenkuin kammo on jollain lailla hallinnassa. Siellä on kohtuullisen tärkeää hallita mopotti eikä siellä saa paniikki iskeä.

Entisen mamman kanssa käytiin lomareissu muutama vuosi sitten ja korkean paikan kammo tuli esille Alpeilla käydessä. Ensimmäinen nousu 2,5 kilometrin korkeuteen oli jo aikamoista huohotusta kypäräpuhelimeen ja kun lähdettiin alaspäin ajamaan aivan upeita serpentiinejä niin silloin hänellä iski paniikki. Mopo tienreunaan ja puolen tunnin rauhoittelu ja suostuttelu, jotta hän yleensäkään suostui enää tulemaan kyytiin. Paluumatka alas ajettiin kävelyvauhtia. Onneksi hän ei silloin ollut omalla mopottimella vaan oli kyytiläisenä.

 

[xs2jammu]

Tekisi mieli lähteä ensi kesänä käymään Pohjois-Norjassa, mutta onko siinä mitään järkeä, jos en saa tuota kalloa kutistettua etukäteen?

Sama vika ja kyllä se muutamassa paikassa pahaa tekee ja polvissa tuntuu, mutta täytyy vaan mennä. Muistan kun tulin Nordkapista takaisin muutama vuosi sitten ja jouduin tulemaan ulkoreunaa siinä yhdessä kohtaa jossa ei ole mitään aitaa niin pidin kyllä ihan keskilinjan ja toivoin ettei nyt tulis se bussi tässä kohtaa vastaan.
Autolla muistan kun mentiin Trollstigeniä ylös niin puristin rattia kunnolla ja taisin jonkin verran hikoakin, mutta ylös mentiin siitä norjalaisesta vastaantullesta Scaniasta huolimatta. Pyörällä en ole vielä uskaltanut pätkää ajaa.

En siihen oikein mitään lääkettä ole löytänyt, yritän mennä vaan ajattelematta asiaa, silti joillakin silloilla koen saman ilmiön kuin sinäkin.

Telkkaristakaan en katsele mitään kiipeilyfilmejä, kliffhangerin jätin kesken siihen kun se nainen roikkui köyden varassa ja ne näytti kuvakulmaa ales, silloin tuntui polvissa ja mielikuvitus laukkasi. Tuo mielikuvitus ja realiteetin puute se varmaan suurin syy on. Korvienväli juttuhan tää on.

 

[Ragdoll]

Tekisi mieli lähteä ensi kesänä käymään Pohjois-Norjassa, mutta onko siinä mitään järkeä, jos en saa tuota kalloa kutistettua etukäteen?

Sama kammo löytyy, jota olen yrittänyt lieventää siedätyshoidolla --> Käyn kesällä lähes viikottain Norjan teillä (on tuossa naapurissa) ja pidän katseen tiukasti keskiviivassa tai tiellä kuitenkin. Korkeat alppimaiset huiput vielä lisää syvyysvaikutelmaa ja rotkokauhua, mutta jotenkin sitä hakeutuu aina siihen jännitykseen. Jännä juttu vielä, että alamäet on paljon vaikeampia kuin ylöspäin meno "veto päällä". Tervemenoa vaan Norjaan, on ne maisemat sen arvoisia!

 

[HenCCa]

Ei auttanu benjihyppy meikäläisen korkeenpaikan kammoon...

 

[tenhula]

Ei auttanu benjihyppy meikäläisen korkeenpaikan kammoon...

mulla taas yksi kaveri poistaa korkeanpaikan kammoa
säännöllisesti noin kolmen-viiden vuoden välein
benji-hypyllä..

 

[V-MAN]

Ööö!! Mulla on yks kaveri jolla sama kammo... Lentää työkseen... Kuulemma kun vaan voi ite hallita sitä missä on, niin ei mitän hätää  

Siis mulla on sama kammo, ei oo hääviä

 

[Yamaha1]

Eiköhän jokaisella ihmisellä ole jonkilainen korkeen paikan kammo... Toiset vaan osaa hallita sen ja toiset menee ihan lukkoon. Sanoisin että väkisin totuttelemalla vaan etiäppäin...

 

[Joikhu]

Nostoautoa halvempi tapa hoitaa korkeanpaikankammoa on seinäkiipeily. Ympäri Suomea löytyy kiipeilyhalleja joissa pääsee seinälle kiikkumaan osaavaan ohjaajan kanssa. Kun ohjaajalle etukäteen kertoo miksi olet paikalla niin yhteistyöllä löydät itsesi kohta hallin katosta. Ongelma on se että kyseiseen lajiin voi jäädä koukkuun

 

[TunturiTT]

Itse olen huomannut, että tuo korkeanpaikankammo tulee myös takaisin, jos sitä ei aktiivisesti pidä loitolla.
Itse olin liki kymmenen vuotta sitten asennushommissa, jotka veivät meikäläisen asentamaan kerrostalojen parvekkeille kaiteita. En todellakaan pidä korkeuksista ja ensimmäiset päivät ja ehkä jopa viikot, olivat yhtä tuskaa. En juuri uskaltanut parvekelaatan keskikohtaa edemmäs. Pikku hiljaa tuohonkin tottui ja kohta keikkui ongelmitta yhdeksännen kerroksen kaiteella, kurottaen nosturin koukkua lähemmä. Sittemmin työt ovat olleet maan tasalla ja tottumus korkeisiin paikkoihin on unohtunut. Tänä päivänä jo nelimetriset tikkaat ovat myrkkyä. Myös taloni katolla vinossa keikkuva tv-antenni saa minun puolestani könöttää siihen asti, että saan jonkun kovapäisemmän sen korjaamaan.
Mitään siltakauhua en kylläkään omaa. Mutta näkötornit ja tasanteet eivät ole minua varten.

ps. Jännä homma; jos korkeudet kuumottaa, myös Bengtskärin kivestä ja betonista muurattu majakkatorni tuntuu huojuvan tuulessa

 

[xs2jammu]

ps. Jännä homma; jos korkeudet kuumottaa, myös Bengtskärin kivestä ja betonista muurattu majakkatorni tuntuu huojuvan tuulessa  

Kokeiles sitten mennä kavereitten kanssa Vehoniemen näkötorniin niin että ne yhtäkkiä alkavat heikuttaa sitä perhanan puutornia edes takaisin. No tulinpa varmaan pika nopeutta ales.

 

[tsj]

Ongelma on se että kyseiseen lajiin voi jäädä koukkuun

Koukkuun jää helposti ja alastulo voi kammoisille tuottaa vähän ongelmia.

 

[mopokuume]

Itselläni on korkeanpaikankammo, hyppiminen alas narun varasssa ei ole ongelma vaan sinne ylös pääsy, tuossa kun olin taitolentokoneen kyydissä, niin ihmettelin asiaa ettei haittaaa yhtään vaikka näki jopa jalkojen alta, että korkeella ollaan, kuski osas kertoa, että korkeanpaikankammo ei iske kuin niin että ihminen on fyysisesti kiinni maan kamaralla, joko kalliolla tai tikkailla esim, viime vuonna kun käytiin kiipeileen vaimon kanssa borneon saarella pientä mutta kohtuu jyrkkää kalliota, loppui itseltäni kantti 300m korkeudessa, mentiin yhtä harjannetta jonka toisella puolella suora pudotus laaksoon ja toisella puolella helvetin jyrkkä mäki viidakkoon, ei jäänyt kuin 500m huipusta

alas tulin puu kerrallaan halailten.

Eli ei taida mulla kammo loppua tän eliniän puitteissa.

Tästä ei mitään apua ollut, toivottavasti viestin aloittelija uskaltaa ajella silloilla.

 

[PrivateeR]

Laskuvarjohyppy vois tietty auttaa..... tai benji tjsp pika siedätyshoito  

Tähän yhdyn kyllä 150% !!!!!

Itellä oli korkean paikan kammo, joka ilmeni yleensä sillee että ku faijan kanssa mentiin rakennustyömaille jossa pitää seistä 3 kerroksisen talon katolla ja piti kävellä ylikulkusilloilla ni meinas mennä paskat housuun ja monesti piti kontata sitä siltaa pitkin ku pelotti nii vitusti...

Sitten vuonna 2002 tuli kertashokkihoito. Mentiin siskon miehen kanssa kaivohuoneelle hyppäämään 150m benjihyppy. Aluks aattelin siellä alhaalla koriin kiivetessä että pidän silmät kii koko ajan. Sit aattelin että testaan kuinka korkeelle uskallan pitää silmiä auki.... Helpotti asiaa se että kori riippui meren päällä jolloin kiintopisteitä ei ollu niin hirveesti. Näin ollen korkeus ei tuntunut niin pahalta. Sitten kun mentiin yli 60 metrin korkeuden ni HUPS!!! Kaikki pelko katos ku taikaiskusta. Kaikki alhaalla näkyvä oli niin pientä ettei sitä ees enää aatellu että mitä jos tästä ny putoaa....

Siinä ku kaveri laski 3,2,1,IRTI niin vähä pelotti päästää irti korista, mutta puol sekuntia irti päästämisen jälkeen meno oli pelkkää ihanuutta.... hyvästi korkeuskammo... Suosittelen nimenomaan tota todella korkeaa benjiä kaivohuoneella. Normaali benji on sen verran matalalla että siinä se korkeuskammo vielä tuntuu...