Sedälläni on 80-luvun alun Honda,jonka hän kunnosti n.15vuotta sitten kolaripyörästä. Samalla ketjut ja rattaat uusittiin,viime keväänä n.90000km. ajettuna ketju/ratas paketti uusittiin seuraavan kerran,vieläkään ei olisi ollut pakko,mutta hän "kyllästyi" odottamaan niiden loppumista ja euroopan reissu oli edessä. Osaltaan suureen kilometri määrään vaikuttaa varmasti jo varttuneeseen ikään ehtineen miehen ajotapa ja lähinnä tiellä kerätyt kilometrit,unohtamatta ketjun kireyden tarkkailua ja rasvausta. Suurin vaikutus lienee kuitenkin sillä,että ketju kun on "ei päättymätöntä mallia" eli on helppo katkaista liitospalasta,niin hän otti syksyllä ketjun pois ja upotti sen huonekaluputkesta tehtyyn lieriöön,johon ketju mahtui kaksinkerroin,täytti putken perä/vaihdelaatikkoöljyllä ja kuumensi putkea ulkopuolelta pilleillä,niin että öljy notkistui ja mahdollinen vesi haihtui ketjulenkkien "sisältä" korvautuen ohuella öljyllä. Ketjun annettiin olla talven sitten tässä öljyssä,välillä kuumentaen,ensimmäistä kuumennusta jatkettiin pätkissä,niin usein että öljystä ei enää nouse pintaan ilmakuplia......
....Itse en ehkä viitsisi moiseen ryhtyä,mutta jos haluaa vaikkapa huvikseen ajaa "ketjuennätyksiä" niin konsti lienee koittamisen arvoinen...
WoW! Jopa oli konstin keksinyt ja ennenkaikkea tarmoa toteuttamiseen löytänyt
Voi tosiaan olla että tuokin asia kuulostaa kännykkäsukupolvesta uskomattomalta, mutta se on aivan totta.
Nimittäin ennen o-rengasketjujen tuloa markkinoille ketjujen liottaminen kuumennetussa öljyssä oli aivan normaalia toimintaa viitseliäälle harrastajalle. Muistaakseni jopa autokoulussa opetettiin kuinka homma tehdään.
Me teimme sitä tuolloin vähän helpommalla. Ketjut isoon kattilaan ja "toholla" öljy kuumaksi.
Toiset lisäsivät vielä öljyn joukkoon vaseliinia, jotta liuoksesta tulisi sitkeämpää.
Konstit oli monet, sano. Nimittäin tuohon aikaan ketjuilla ei kovin suuria kilometrimääriä ajettu. Ei kyllä ajettu takarenkaillakaan. 5 000 km oli jo pirun hyvä saavutus.
Itse olen ajanut usealla pyörällä samoilla ketjuilla noin 60 000 km. Tuohon kilometrimäärään pääsee helposti noudattamalla seuraavia ohjeita:
- rasvaa ketju usein
- sateessa vielä useammin
- rasvaa ketju lämpimänä, eli heti ajon jälkeen
- voitele ketjua ainoastaan voiteluaineella (ketjuvaha ei ole voiteluainetta, sen perimmäinen tarkoitus on voitelun sijaan pitää takavanne puhtaana)
- pese ketju vähintään 5000 km välein. Sen jälkeen tuhdisti voiteluainetta perään.
- käytännössä hyviksi voiteluaineiksi ovat osoittautuneet Bel Ray (vaahto), Valvoline (sininen purkki, öljyä) ja Motulin Off Road
- yleensä yli 60 000 km tuloksiin pääseminen vaatii eturattaan vaihdon noin 45 000 km kohdalla.
- pykälää isompi eturatas vakioon nähden antaa myös pidemmän km tuloksen. Tuolloin ketjun murtokulma pienenee.
- etu ja takatakaratas eivät saa olla mielellään jaollisia keskenään. Esimerkiksi 15 edessä ja 45 takana = 3. Mieluummin vaikka 45 takana ja 16 edessä = 2.81. Minua viisaammat ovat kertoneet että tuolloin eivät samat kohdat rattaista kohtaa jatkuvasti. Uskon että asiassa on perää sillä kerran ratastamisen jälkeen ketjupaketti (ketju ja rattaat) kuluivat vaihtokuntoon hyvin nopeasti. Tuolloin jaollinen tulos oli tasaluku.
Mutta mitä minä näistä tiedä
Laittakaa vaan sitä ketjuvahaa, sehän on kuulemma " niin kauhean kätsyä, iiih, se ei likaa vannetta"
Kuriositeettina voin mainita että kun kyseiset tuotteet tulivat markkinoille, ainakin siinä mp-korjaamossa jossa olin tuolloin töissä, lähti ketjurataspakettien myyntiin räjähdyksen omaiseen kasvuun. Mutta kun se on niin pirun kätevää
