Vuosien varrella on vahvistunut sellainen tuntuma, että jos ajoasennon suhteen vaikuttaa
olevan joku "ongelma", sitä lähdetään helposti ratkomaan liian yksisilmäisesti,
eli koittamalla korjata tilanne "yhdellä isolla liikkeellä".
Pyörän perusgenre ja sen ratkaisut tietty määrittävät varsin pitkälle mistä lähdetään liikkeelle,
joten ihan alkuun pitää saada omalta kohdalta "tontille" se, onko alla ylipäänsä oikea laite
siihen hommaan jossa aikaa kuluttaa ja kilometrejä kerää.
On aika hankala tilanne jos ajatus menee siten, että vain satunnaisesti ja harvakseen
ajelee siten ja siellä, mihin laite on lähtökohtaisesti suunniteltu...…
ja 95% suorituksista on käytännössä kuin läiskisi palleja pöydänkulmaan.....
eikä sitten kuitenkaan ole valmis maksamaan tuota 5:n prosentin vaatimaa veroa

.
OK, varsinaisesta kyykkäristä onnistuu suht helposti sorvaamaan äkkiliikkeisen fighterin, mutta useimmiten
tähän jälkimmäiseen genreen jo valmiiksi suunniteltu laite toimii kuitenkin selvästi paremmin kokonaisuutena.
Jos mennään noihin Zetori/Bussihommiin ja kuski on jotenkin edes haarukassa "normivartaloinen",
väittäisin, ettei pelkällä stongamodeilla päästä kunnialla tavoitteisiin vaikka ei mitään
Gessutörötystä olisi edes hakusessa.
Osaa ongelmasta voidaan maltillisessa määrin korjata stongan kautta, mutta varsin usein
jää esim. jalkatappien pientenkin sijaintierojen/muutosten vaikutus eritasoisiin käsi/selkäongelmiin
jopa kokonaan huomioimatta.
Zetori/Bussi on hyvä vertailukohta ainakin omalla kohdalla.
Bussin tapit tuntuvat olevan tähän pyörätyyppiin ihan metsään sijoitettu, eli suorastaan
cruiserityyppisesti "helvetin eteen".... josta tuntuu seuraavan reisi/lonkkakulman karkaaminen
täysin kaseikkoon, eikä kokonaisuutta pelasta niin usein ja paljon esillä pidetty
"polvikulman helpottuminen". Moni muukin on todennut saman.
Zetorissa tilanne ei vaikuta ihan yhtä "pahalta".
Saattaa äkkiseltään tuo tappien asemoinnin vaikutus käsi/selkäasiaan tuntua hassulta,
mutta moni jantteri on huomannut sillä olevan lähes sama merkitys kuin stongan maltillisilla muutoksilla.
Eli kun lonkkakulmaa saadaan avattua (esim tappeja hieman taakse siirtämällä, se tahtoo kivasti
"oikaista/suoristaa" selkää ja auttaa kummasti ylävartalon kannattelua helpottaen selän/käsien painetta.
Ammattimaiset ruoto/ergonomianikkarit osaavat käyttää virallisia termejä aiheessa, mutta
yksinkertaistaen muutokset/vaikutukset olivat edellä.
Yhtälöönhän kuuluu kokonaisuutena stongan korkeudet/etäisyydet, satulan korkeudet, tappien
korkeudet/vaaka-asemat... ja eri pyörägenrejen sisällä pysyen saadaan asentoon/tuntumaan
hyvinkin suuria muutoksia useiden asioiden ihan maltillisilla muutoksillakin.
Usein parikin pientä muutosta tuottaa paljon suuremman vaikutuksen yhden asian radikaalimpi muuttaminen.
Tässäkin hommassa metsän näkeminen puilta on "se juttu".