kattelin tuossa yhä viteota jossa kaveria opastettiin ottamaan jarrutuksissa tankista tukea. Polvilla&reisillä siis. Nostivat pukeilla olevan pyöräntekeleen perää oikein ilmaan ja sitten kädet irti jotta tyhmempikin ymmärsi että tukevasti ottaa jannu tankista kiinni. Helpolta näytti vaan ei onnistu multa. Jos oikein pännään koipia ("varvastan tapeilla") niin silloin saa itseasiassa mahtavasti tukea r6:n tankin "lommoista". Voi jarruttaa aika napakasti ihan höyhenotteellakin. Normaalisti nojaan tankoihin liikaa, häiritsevän paljon, ymmärrän sen nyt oikkeen hyvin. Kysymys kuuluu että minkä suuruusluokan siirtoja jalkatappisarjoilla tavataan tehdä? Pituutta(lyhyyttä) löytyy 175
-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
jalkatappiasiaa, tankista tukea jne
- Keskustelun aloittaja fiuri
- Aloituspäivä
Tuommoiset Stomp Gripit auttaa.
P
Poistettu
Guest
Jalkatapit jätetään mahdollisimman alas, riippuen pyörästä ja kuljettajan kallistuskulmasta. Lähes poikkeuksetta ne jotka vaihtavat kisatappeja, säätävät ne turhan ylös. Ei varsinaisesti väärin, mutta polvikulmaa ei kannata turhaan liian tiukaksi vetää.
Eteen-taakse taas riippuu jalkojen pituudesta, peukkusäännöllä lyhyet jalat tapit edessä ja pitkät tapit takana.
Olet siis varsin hyvin oikealla jäljellä, kitka tehdään satulasta ja tankista. Esim Etolasta löytyy solukumia 4mm (noin) vahvuudella ja liimapinnalla. Varsin toimivaa laittaa orkkissatulaan ja tankin kylkiin. Liima lähtee irti aikanaan helposti. Toi Stompgrip on kans tosi pätevää, siistimpi ratkaisu katumopoon. Toki moninverroin Etolan neliökamaa kalliimpi ratkaisu.
Näillä saavutetaan nahkapuvun kanssa riittävä kitka ilman että tankkia täytyy puristaa ja selkä- sekä vatsalihaksilla käsien sijaan pystyy pitämään yläkroppaa paikallaan.
Aikanaan itse R6R:ssä ajoin kilpaa vakiosatulalla. Vaikka se oli liian pehmeä, solukumi tankin kyljissä sekä satulassa oli toimiva ratkaisu.
Eteen-taakse taas riippuu jalkojen pituudesta, peukkusäännöllä lyhyet jalat tapit edessä ja pitkät tapit takana.
Olet siis varsin hyvin oikealla jäljellä, kitka tehdään satulasta ja tankista. Esim Etolasta löytyy solukumia 4mm (noin) vahvuudella ja liimapinnalla. Varsin toimivaa laittaa orkkissatulaan ja tankin kylkiin. Liima lähtee irti aikanaan helposti. Toi Stompgrip on kans tosi pätevää, siistimpi ratkaisu katumopoon. Toki moninverroin Etolan neliökamaa kalliimpi ratkaisu.
Näillä saavutetaan nahkapuvun kanssa riittävä kitka ilman että tankkia täytyy puristaa ja selkä- sekä vatsalihaksilla käsien sijaan pystyy pitämään yläkroppaa paikallaan.
Aikanaan itse R6R:ssä ajoin kilpaa vakiosatulalla. Vaikka se oli liian pehmeä, solukumi tankin kyljissä sekä satulassa oli toimiva ratkaisu.
Tästäkin lienee kahta koulukuntaa ja itse olen sitä toista. Eli mua on opetettu pitämään tankista tukea vain kallistuksissa, ei jarruissa.
Jarruissa jos polvilla sidot pyörän paikoilleen, niin runko ja mopo sun allas ei pääse elämään niin kuin se haluaisi ja jos liike mitä mopo haluaisi tehdä onkin iso, niin jostainhan se sen liikkeen tekee ja väkisin. Onko sitten etunen irti terävästi tai perä napakasti ja terävällä liikkeellä, ei ole kokemuksia. Sama pätee endurossakin, eli ei noi pelimiehet sido polvilla pyörän liikkeitä, vaan koittavat itse siellä päällä myötäillä ja mukailla niitä pyörän liikkeitä.
Mutta tuo "sammakko" -tyyli jarruihin on ainakin mun mielestä se kaikkein paras ja sen kun opin, niin kierrosajatkin tippuivat hyvää kyytiä. Eli koivet auki, munat tankkiin ja pyörää ei sidota jaloilla.
Katsopas esimerkiksi alla oleva linkki videoon ja sanopa näetkö yhtään kuskia joka polvilla sitoisi jarrutuksessa mopoa? Monzan pääsuoralla esim. Biagilla on huippuja 335 km/h ennen shikaaniin jarrutusta, joten jarrutukset on melkosenlailla kovia: http://www.youtube.com/watch?v=S6lwdnrGGQE
Jokainen toki tekee niin kuin parhaaksi näkee, mutta ajatuksena ilmoille tämäkin tyyli. Ei liene väärää ja oikeaa, vaan tyylejä on erilaisia, mutta jos oikeasti nopeat kuskit tekevät liki kaikki samalla tyylillä, niin joku taikahan siinä on, vai olenko ihan väärässä?
Jarruissa jos polvilla sidot pyörän paikoilleen, niin runko ja mopo sun allas ei pääse elämään niin kuin se haluaisi ja jos liike mitä mopo haluaisi tehdä onkin iso, niin jostainhan se sen liikkeen tekee ja väkisin. Onko sitten etunen irti terävästi tai perä napakasti ja terävällä liikkeellä, ei ole kokemuksia. Sama pätee endurossakin, eli ei noi pelimiehet sido polvilla pyörän liikkeitä, vaan koittavat itse siellä päällä myötäillä ja mukailla niitä pyörän liikkeitä.
Mutta tuo "sammakko" -tyyli jarruihin on ainakin mun mielestä se kaikkein paras ja sen kun opin, niin kierrosajatkin tippuivat hyvää kyytiä. Eli koivet auki, munat tankkiin ja pyörää ei sidota jaloilla.
Katsopas esimerkiksi alla oleva linkki videoon ja sanopa näetkö yhtään kuskia joka polvilla sitoisi jarrutuksessa mopoa? Monzan pääsuoralla esim. Biagilla on huippuja 335 km/h ennen shikaaniin jarrutusta, joten jarrutukset on melkosenlailla kovia: http://www.youtube.com/watch?v=S6lwdnrGGQE
Jokainen toki tekee niin kuin parhaaksi näkee, mutta ajatuksena ilmoille tämäkin tyyli. Ei liene väärää ja oikeaa, vaan tyylejä on erilaisia, mutta jos oikeasti nopeat kuskit tekevät liki kaikki samalla tyylillä, niin joku taikahan siinä on, vai olenko ihan väärässä?
P
Poistettu
Guest
Selvennettäköön että tarkoitin kitkan lisäämisellä juurikin sitä että tankkia ei tarvi puristella. Mä en niin lujaa osaa ajaa että pyörä jarruissa mitenkään pahasti eläisi, mutta saapahan valmisteltua sen kaarteen ajamisen jo jarrutettaessa.
Vähä on sellanen kutina että nykyrenkailla ainakin ilman abseja painoa on niin paljon etufillarilla että eläminen tarkoittaa miltei varmasti naamalleen menoa. Elämistä ei siis oo perän kevyt pomppiminen tai sivuille soutaminen, joka on mielestäni täysin normaalia jos jarrua yhtään osaa käyttää tehokkaasti.
Vähä on sellanen kutina että nykyrenkailla ainakin ilman abseja painoa on niin paljon etufillarilla että eläminen tarkoittaa miltei varmasti naamalleen menoa. Elämistä ei siis oo perän kevyt pomppiminen tai sivuille soutaminen, joka on mielestäni täysin normaalia jos jarrua yhtään osaa käyttää tehokkaasti.
Oma hyväksi koettu ratkaisu on ollut rakennella tankkiin teipistä ja tank foamista pehmuste, jota vasten jarrussa paino asettuu varsin mukavasti polvien roikkuessa rentona alhaalla. Samalla penkissä ei pääse liukumaan liian eteen ja useimmiten jarrua seuraava asia (tai siis samanaikainen) eli kurviin taitto onnistuu huomattavasti luontevammin kun paino ei ole päässyt liian eteen ja kroppa jännittymään jarrussa. itse sain tällä tavalla jarrutuksen siirtymään huomattavasti pidemmälle mutkaan aiemman suoralla tehtävän täysjarrun ja mutkissa liruttelun sijaan.
