Honda CBR 600 F ja 161 cm tyttö

[Tommi_1984]

Jees, elikäs homman nimi on tämä: Omistan otsikon mukaisen pyörän, jolla olen ajellut parisen vuotta. Tyttöystäväni/avovaimoni on myös ajanut vajaat kaksi vuotta sitten A1-kortin ja elokuussa saa A-oikeuden, eli pääsisi lakipykälien mukaan ajelemaan isoa pyörää.

Ongelma tulee siinä, että hän ajoi A1-kortin pienestä koostaan johtuen (mielestäni käsittämättömästi) kevarilla!  

Hän ei siis ole koskaan edes kokeillut 250 kuutioista pyörää, jolle hän omistaa ajo-oikeuden. Nyt minua lievästi sanottuna hirvittää ajatus antaa oma pyöräni hänelle harjoittelupyöräksi. Kaiken lisäksi CBR:n satulassa istuessaan hänen päkiänsä juuri ja juuri yltävät maahan. Kun itse muistelee millaista horjahtelua ne ensimmäiset isolla pyörällä ajot olivat, en voi uskoa, että pyörä (tai tyttöystäväni) selviäisivät harjoittelusta naarmuitta.

Jotenka, miten te pienikokoiset tytöt (miksei pojatkin) olette harjoitelleet isolla pyörällä ajoa? Onko madaltaminen ainoa vaihtoehto ja miten tämä tapahtuu ja paljonko kustantaa?

 

[AJoe]

No pyh ja pah.

Näkeehän noita harva se päivä enska- ja supermotokuskeja jotka joutuvat valahtamaan satulasta alas toiselle "poskelle" että yltää jalka maahan.

Ei minustakaan maahan tarvitse edes yltää kuin yksi jalka. Maailman turhin huoli minusta tuo, kyse on tekniikasta eikä jalkojen pituudesta.

Ja kai ensimmäinen jolta kannattaa kysyä on se sun tyttöystäväs: onks se itse sitä mieltä että saa sen pidettyä pystyssä.

 

[topitoi]

Kyllähän se vain totta on, että varmemmaksi ajo muuttuu, kun saa jalat kunnolla maahan. Minua kaverit varoittelivat, että kaksipäällä ajamiseen kannattaa totutella, mutta helpompaahan se oli varsinkin kaupungissa, kun sai jalat paremmin maahan kuin yksin ajaen

Itsekin totuin kyllä kurottelemiseen melko pian vaikkei tarvitsekaan ihan "toista poskea kääntää", mutta myös vaimon harjoittelua seuranneena, matalampi pyörä olisi tuonut varmuutta alkutaipaleelle. Ehkä se on se itsevarmuus siinä alussa, jota näillä enska- ja smotokuskeilla voi olla jo hankittuna matalammilla pyörillä. Jos se pyörä jostain syystä lähteekin kallistumaan, niin kantapää maassa tuntuu todella paljon varmemmalta kuin päkiällä pukatessa...

 

[J.N]

Ongelma tulee siinä, että hän ajoi A1-kortin pienestä koostaan johtuen (mielestäni käsittämättömästi) kevarilla!  

Hän ei siis ole koskaan edes kokeillut 250 kuutioista pyörää, jolle hän omistaa ajo-oikeuden.

A1-kortti on kevarikortti, joten vähintäänkin luonnollista että se ajetaan kevarilla ja jos tarkoitit tuolla A1-kortilla ns. pikku A-korttia, niin siinä ei ole mitään 250 kuution rajoitusta ainoastaan 25kw tehorajoitus.

 

[Jane]

Jotenka, miten te pienikokoiset tytöt (miksei pojatkin) olette harjoitelleet isolla pyörällä ajoa? Onko madaltaminen ainoa vaihtoehto ja miten tämä tapahtuu ja paljonko kustantaa?

Madaltamista voi harkita mutta mun mielestä turhaa sillä ajovarmuus tulee kokemuksesta jos nyt edes varpaat saa ulottumaan maahan.
Tai voisinpa jopa ehdottaa vaihtokauppaa omaan Kawa ER-6n -07 pyörääni, jolla olen ajellut jo pari kesää ja sopiva juurikin 161cm pituiselle. Helppo käsitellä ja näppärä mutkissa. Kaatumatapitkin on asennettu mutta ei ole ollut "käytössä"

 

[Hannula]

Koskaan ei ole tarvinnut näihin asioihin sattuneesta syystä perehtyä, mutta alustaa voi madaltaa ja tuota mopoahan kaupattiin aikoinaan myös madallettuna lady-mallina. Siltä pohjalta luulisin, että löytyy oikeat osat kohtuu helposti. Satulaa voi modata ohuemmaksi ja kapeammaksi. Ajosaappaiksi kannattaa kokeilla Daytona Lady Staria, löytyy .ORG!-shopista joitakin kokoja. Siinäpä ne keinot taitaa ollakin.

 

[hondacbr]

Satulan valmistus
Valmiita osia kaupasta.

Pyöräsi vuosimallia en tiedä mutta tossa olis pari vaihtoehtoa. Jos työkalut pysyy käsissä niin osaava kaveri tekee nuo kotona itse.

 

[foxterrier]

tää on 164 ja mopona 906, sevverta madallettu et yltää päkiät maahan. muutaku ajoo vaan

 

[micu]

itse 163 pitkä hentoinen tyty tällä hetkellä jammun r6r:stä yltää ajokengillä päkiät, tennareilla varpaat maahan, eikä ongelmia ole ollut. Toki pyörä täytyy "peruuttaa" välillä nolosti sivulta taluttaen

aikanaa ekan "isomman" pyörän hankin (gsx750f) josta ylti päkiät maaha, ja muutaman kerran kyljellää oltii :/ silti meno jatku

toki alla oli moniamonia metsäkilometrejä...

kannattaa hankkia vanhempi pärrä jolla ei niin väliä vaikka turpamyyryäki mentäs, kaatumisiltaha harva välttyy

 

[pahali]

eipä tytär juurikaan pidempi ole mut kyllä hyvin on
pärjännyt -95 vuotisella cbr 600 f:llä..... eikun

 

[Tommi_1984]

Noniin, pääsenpä viimein itsekin ottamaan osaa keskusteluun alkuviestin jälkeen.

No pyh ja pah.

Näkeehän noita harva se päivä enska- ja supermotokuskeja jotka joutuvat valahtamaan satulasta alas toiselle "poskelle" että yltää jalka maahan.

Ei minustakaan maahan tarvitse edes yltää kuin yksi jalka. Maailman turhin huoli minusta tuo, kyse on tekniikasta eikä jalkojen pituudesta.

Kiitos heti ensimmäisestä hieman vittuilevasta viestistä. Tottakai pyörää voi ja pystyy hallitsemaan myös yhdellä jalalla ja pelkillä päkiöillä/varpailla - jos OSAA. Mutta nyt olikin kyse siitä, että harjoittelu pitää ALOITTAA tämän kaltaisessa tilanteessa. Kuten itsekin sanoit, kyse on tekniikasta, mutta aloittelevalla motoristilla tätä tekniikkaa ei luonnollisesti vielä ole. Ja kun itseni kannalta ajateltuna pyörä on omani, niin tämän harjoittelun pitäisi mielellään mennä niin, ettei se pyörä ole kertaakaan kyljellään, joten ei tämä nyt ihan riskitöntäkään ole. Mutta jos sinusta tässä ei ole mitään ongelmaa, niin tuo ihmeessä pyöräsi tänne, niin annetaan tyttöystäväni harjoitella sillä?  

A1-kortti on kevarikortti, joten vähintäänkin luonnollista että se ajetaan kevarilla ja jos tarkoitit tuolla A1-kortilla ns. pikku A-korttia, niin siinä ei ole mitään 250 kuution rajoitusta ainoastaan 25kw tehorajoitus.

Jep, tarkoitin todellakin tuota pikku A:ta. On sen verran aikaa ajokoulusta, etten muistanut miten ne menikään.

 

[AJoe]

Kiitos heti ensimmäisestä hieman vittuilevasta viestistä. (leikkaus...) Mutta jos sinusta tässä ei ole mitään ongelmaa, niin tuo ihmeessä pyöräsi tänne, niin annetaan tyttöystäväni harjoitella sillä?  

Ei ollut vähääkään hieman vittuileva viesti. En vain jaksanut varmistella että on tarpeeksi hymiöitä. Internetissä ei kannata olla niin kovin herkkänä, ei täällä sanotulla kuitenkaan niin paljoa merkitystä pitäisi olla. Minusta "maailman turhin huoli" on kannustava lausahdus.

Ja vaikka mulla itsellä tällä hetkellä pyörä olisikin, eikä kurjasta alkuvuoden elämäntilanteesta johtuen vasta tod. näk loppukesästä, enhän mä sitä tietenkään tarjoaisi sun tyttöystävälle lainaan, vaan ajelisin itse.

Tietenkin kannattaa käyttää erityinen tuokio harjoittelua sen tekniikan oppimiseen että miten se fillari pysyy pystyssä. Ja tätä siis tarkoitan kun sanon ettei kannata huolia: jos jokin asia on hoidettavissa omilla teoilla ja toimilla, niin on kai turha huolia?

 

[Tepis]

Voisin tähän sen verran kommentoida, kun itse olen 162 cm aloitteleva nainen, niin kyllä se on kiva että jalat yltää hyvin maahan kun aloittaa sen harjottelun. Ajokoulussa pyöränä Er5 ja siihen toisella ajotunnilla vaihdettiin käyttöön madallettu penkki kun kippasin sen ja heti tuntui varmemmalta. Vaikka siltä normikorkeudeltakin yletti maahan. Nyt myöhemmillä tunneilla ei enää tarvinnut madallusta kun alkoi oppimaan sitä hallintaa. Toisaalta tyttöystäväsi on kuitenkin ajanut aiemminkin kaksipyöräisellä niin saattaisihan tuo sujua vaikkei kunnolla ylettäisikään.

 

[AJoe]

Ja muuten Tommi, kun lähdettiin huonolla jalalla liikkeelle niin on pakko sanoa kannustus:

Eilen yöllä ajoin Passatinpurtilolla töistä kotiin kun ohi meni nahkaisessa ajoasussa punaiset hiukset kypärän alta hulmuten pieni nainen naku-Triumphilla ja voi jumalauta. Unohtu meinaan sillä sekunnilla että mun piti koukata teatterimontun kautta lukitsemassa yks sähkökaappi, kun se vielä meni samaa reittiä mitä mä meen kotiin.

Eli sitä vaan että onnea

 

[rammus]

Muija on ajanut kaikki mun pyörät aivan vitun hyvin. Paskimmat kuskit on löytynyt miehistä jotka luulevat.

 

[Terhi]

Mä olen 163cm, ja mä aloitin CBR600F:llä.

Päkiät joo yltti maahan, ja se piisas aivan loistavasti. Omasta mielestäni tuo oli tosi hyvä mopo opetella ja totutella.

Ainoa mikä tossa pyörässä on huonoa, on se, että sen kun paikaltaan ees kippaa, se maksaa rahaa kun katteet ottaa heti osumaa..

Mutta en usko tuon pituuden olevan se ongelma.

 

[shortie]

Kyllä Tommi olet mielestäni ihan oikeassa siinä, että harjoitteluvaiheessa kannattaa jalat yltää kunnolla maahan.

Itse (158 cm) aloitin viime kesänä pikkuninjalla ja kenkien kärjet yltivät vain maahan. Mutta siinä pyörässä oli se hyvä puoli, että se oli niin kevyt.

Nyt kun olen ajellut Er6:lla, niin huomasin heti aluksi, että aloittelijana, joksi itseäni vielä totisesti kutsun noin 12 000 ajokilometrin jälkeen, olo oli hieman epävarmempi juuri tuon painon vuoksi. Eikä Er paina kuin n. 200 kiloa.

Kyllähän sitä maantiellä ajelee, eikä liikennevaloihin pysähtyminenkään ole mikään ongelma, valitsee vain ajolinjat sen mukaan, että pysähtyy valoihin esim. uran keskelle. Keskittymistä vaatii pihapyörittely ja esim. parkkihallit, siis semmoiset tilanteet joissa täytyisi nopeasti saada tukeva ote jaloilla.

Mulla on nuo Daytonan kengät, on ihan ok. Mutta: se täytyy ottaa niissä taas huomioon, että nilkka ei ojennu. Eli jos aikaisemmissa kengissä pystyi kurottamaan lisää pituutta nilkkaa ojentamalla, niin Daytonoissa ei oikein niin pysty tekemään.

Muuten (lyhyys)ongelmaa on pyritty ratkaisemaan niin, että kaverin tyttö höyläsi Er:n penkistä ylimääräisiä pois, jousi on vaihdettu ja etupäätä laskettu. Nyt yltää juuri nuo päkiät maahan, eli toimii kohtuullisen hyvin. Ja mies auttaa välillä kääntämään pyörää, ettei tarvi sivulta lykkiä.

Ei muuta kuin kokeilemaan ja jos pyörä kippaa, niin sitten täytyy korjailla. Todennäköisesti kaatuu kuitenkin paikoiltaan tai aivan hiljaisessa vauhdissa.

 

[-tivi-]

Oma tarinani on tämä. Olen "selkeästi" pidempi kuin tyttöystäväsi (170cm) ja omistan samanlaisen pyörän kuin sinä. Pyörää ostaessa ajokokemus rajoittui autokoulun opetukseen.

Kun ostoksille menin, koeajoin madalletun version (tietämättäni) ja ihastuin siihen. Ja kun sain oman tuliterän menopelin alleni, se olikin normikorkuinen ja yllätys oli aika suuri. Ensimmäisenä kesänä kumosin sen paikaltaan kolmesti.

Toisena kesänä hankin madalluksen (tilasin uudet koiranluut saksasta ja kaveri asensi) ja kumosin sen yhdesti. Sen jälkeen se ei olekaan ollut kyljellään. Uskoisin, että ensimmäisen kesän kumoamiset olisivat voineet jäädä vähemmäksi, jos pyörä olisi ollut suoraan matalampi. Mutta mene ja tiedä. Toisille kai vaan sattuu enemmän ja toisille vähemmän.

Jos vain suinkin budjetti antaa periksi, niin suosittelisin tyttöystävälle omaa pyörää. Sopivan korkuista ja sellaista jossa pikkunaarmut ei niin haittaa.

 

[mische]

Jos vain suinkin budjetti antaa periksi, niin suosittelisin tyttöystävälle omaa pyörää. Sopivan korkuista ja sellaista jossa pikkunaarmut ei niin haittaa.

Mä olen tivin kanssa samaa mieltä tosta omasta pyörästä - jos vaan mahdollista. Pysyy varmaan paremmin pystyssäkin, kun ei koko ajan tarvii skitsota, että pyörän omistaja saa hirveet raivarit, jos sattuu pikku vahinkoja.

Ihan hyvän harjoittelupyörän saa alle kahden tonnin (just myin oman erkin pois vähän alle 2 tonnilla). Ja mahdollisimman naku tietysti, niin ei tule kalliiksi ne kippaukset. Itse olen harjoitellut Viragolla ja ER5:lla eikä kummastakaan hajonnut mitään, kun menivät kyljelleen. Eilen sitten kippasin pikku Bandiitin huoltsikan pihassa - vilkku ja jarrukahva vaihtoon :-( (Tässä ei tosin ollut kyse jalkojen yltämisestä maahan, oli jo jalat tapeilla, kun horjahti.)

Ja tosta pituudesta vielä sen verran, että kuskin pituus sinänsä ei ole niin tärkeää, vaan jalkojen pituus. Sikäli on siis vähän turha kysellä, että millainen pyörä 16X cm pitkälle. Suomalaiset toki on usein melko "persjalkasia", mutta on niitä pitkäjalkaisiakin. Itselläni pituutta 163cm, mutta farkkujen lahjepituus 32 tuumaa.

 

[Terhi]

^Hyvä pointti toi jalkojen pituus. Itekin sitä kelailin, kun edellistä vastaustani naputtelin.
Vaikka oon sun kanssa saman mittainen, niin farkkujen lahje pitäis olla 31".. 30" on liihan lyhyt, 32" vähän liian pitkä.

Onhan se jo tällaisessa tapauksessa ehkä merkittäväkin ero. Siis jo muutama sentti.

Eli koeistumaan vaan mopoja ja testailemaan kenkiä, joilla saa parhaan otteen maahan.