Laita siihen liukuputkeen esim nippuside, niin näet kuinka syvällä se käy. Pyörän kääntymiselle on oleellista, että ohjauskulma jyrkkenee (tai siis etujättö pienenee) ja paino siirtyy käännöksessä etupyörälle. Tällöin pito paranee ja kallistuskulmaa voi itse asiassa vähentää ajettaessa mutka samalla nopeudella läpi. Jos keula olisi liian löysä ja se pohjailisi, niin huomaisit sen jarrutusten epästabiilisuutena ja keulan lukkiintumisena.
Itse olen saanut keulan paluuvaimennuksen lisäyksellä pidennettyä renkaan elinikää noin 10-kertaiseksi Kemorassa, olisikohan ollut vuonna 2004 tai 2005. Reboundin ollessa löysällä pyörä puski liikaa mutkissa, ja rengas repesi kahdessa setissä (noin 10 kierrosta). Vedin reboundin kahta napsua vaille tappiin, niin rengas kesti ilman ongelmia, mutta pyörä alkoi keulia liikaa ulostuloissa, kun rengas ei enää seurannut. Optimi taisi olla muistaakseni 4-6 napsua auki, vs. normaali noin 10.
Sitten kysymyksiin: kuluuko rengas reunalle asti? Onko renkaan kallistusvarassa eroa takaseen? Oletko mitannut paineita lämpöisenä (lähinnä haen merkittävää lämpenemiseroa renkaiden välillä)? Jos renkaiden välillä on paljon eroa, pyörän geometriassa on tod. näk. jotakin pielessä (tai ainakin poissa optimista). Kaikkeen ei voi säätämisellä vaikuttaa, ja itse en tiedä mitään GPZ:sta, joten hirveästi enempää en voi auttaa. Tuon ikäisistä pyöristä minulla ei ole juuri lainkaan kokemusta, ja voi toki olla että pyörän rakenne on vain sellainen, että nykyrenkaat vievät sen turhan helposti limiitille. Omat kokemukset rajottuvat '86 VFR:ään, jossa ensimmäinen maahan ottanut osa oli alkukäyrästö, kun jousitus painui mutkassa kasaan.
