- Liittynyt
- 23.3.2013
Jaahas. Kai tänne vielä yksi aloittelija mahtuu joukkoon? Eli terve vaan kaikille.
Tarinani on kamalan yllätyksetön, joten koittakaa pysyä hereillä. Oma kipinäni moottoripyöriin syttyi viime kesänä ajokorttiuudistuksen vuoksi, eli olen niukin naukin sitä ikäpolvea, joka ei saanut A-kirjainta kaupan päälle ajokorttiinsa silloin aikoinaan. Joten päätin ajaa A-kirjaimen tuossa viime kesänä, kun sen vielä isona kirjaimena ja toistaiseksi voimassaolevana kerralla sai.
Ennen viime kesää kokemukseni mopoista ovat olleet todellakin mopoista, eli nuoruus on päristelty aivan kamalalla Tunturi Supersportilla, joka sammutti sen viimeisenkin kipinän pitkäksi aikaa - aina tänne saakka. No, toki kavereiden kevareita tuli aikoinaan kokeiltua ja onhan minulla Cook-saarten moottoripyöräkortti (pitkä tarina ja ei, sitä ei saanut muutettua suomalaiseksi kortiksi), mutta siinä se.
Ajoin kortin kesällä ilman yllätyksiä ja sitten tulikin se "Entä jos? Pitäisiköhän sittenkin...?" -vaihe, eli kuumetta pukkasi, ja niinhän siinä kävi että nettiselain kävi kuumana varusteita ja ennen kaikkea sopivaa moottoripyörää etsiskellessä. Varusteiden kohdalla kävi oikein hyvä tuuri, kun kaverin kaveri oli vanhemmalla iällä kasvanut vyötärön kohdalta hieman ulos Dainesen kaksiosaisesta nahka-asusta
, joten minä sain täsmälleen oikeankokoisen ja priimakuntoisen asun ostettua oikein hyvään hintaan. Kypäräksi valikoitui Shark s900, kengiksi löytyi netistä TCX:n Sporttourit ja hanskat sunmuut valikoituivat myös pikavauhtia.
Sitten se itse pyörä. Miksi %#@§!! moottoripyörien mallit ovat enimmäkseen jotain kamalia kirjainsekamelskoja?
Ja yhden kirjaimen ero saattaa muuttaa pyörän tyypin aivan erilaiseen käyttöön tarkoitetuksi + kaikki keskustelu (tälläkin palstalla) käydään vain mallimerkintöjen sekamelskan tai pahimmillaan valmistajan omien koodien perusteella. Lopputuloksena on sellainen soppa, josta ei ottanut partiolainenkaan selvää. Kun itsellä ei ole osaamista, tiloja eikä vähääkään rassaamisinnostusta ja kun olen hoikahko persjalka, joka sekin omalta osaltaan rajoitti valintaa, niin valinnaksi mallimerkintäsekamelskasta selvittyäni sattui japanilainen perusnaku, Honda Hornet 2009. Sillä on sentään edes selkokielinen lempinimi! 
Nyt sitten siihen yllättävään osuuteen. Ensiajelut pyörällä pistivät katumapäälle, mikä ei johtunut pyörästä, vaan yksinkertaisesti siitä että olin lähinnä paskanjäykkänä satulassa ja pelkäsin, kun luottamusta omiin ajotaitoihin ei vaan ollut, eikä ruuhka-Suomessa mopoilu juurikaan auttanut asiassa. Ja jos viime syksyä muistelette, niin sää ei auttanut asiassa sitten pätkääkään, joten mopoilu jäi muutamaan sataan kilometriin, kunnes kyllästyin jatkuvaan sateeseen jo aikaisin lokakuussa ja vein pimpparin talviunille. Sen verran kuitenkin sain kokemusta alle, että sain edes vähän tuntumaa laitteeseen ja muutenkin kaksipyöräisten maailmaan. Koko ikänsä autoilleena ihmisenä tuntui perin omituiselta katsella rundikelloa, jonka punaviiva löytyy 13000:sta. Ja vaikka oma autoni on vähintäänkin ripeä (ja hieman kutiteltu) GTI-luokan japski, kohtuullisen jäykähköllä alustalla ja urheilullisilla penkeillä, niin tuon moottoripyörän jäljiltä auto tuntuu pehmeältä kotisohvalta ja hitaalta sellaiselta ja autoilu ylipäänsä unettavan simppeliltä asialta... Ja vertailukohteeni on vain 600-kuutioinen! Ja ei, minulle ei ole juolahtanut pieneen mieleenikään, että pitäisi jokin vielä nopeampi pärrä hankkia. Tuo nykyinenkin kulkee ihan liikaa!
Onneksi jo nuo muutamat sadat kilometrit saivat sellaisen kiinnostuksen aiheeseen, että talvi ei ole koskaan tuntunut näin pitkältä.
Kevättä odotellessa. Ja jos näette ensi kaudella kauhusta kankean kuskin Hornetin selässä, niin morottakaa rohkeasti. Älkääkä loukkaantuko, jos en morota takaisin - se johtuu vain siitä, etten uskalla irroittaa edes yhtä sormea sarvista...
Tarinani on kamalan yllätyksetön, joten koittakaa pysyä hereillä. Oma kipinäni moottoripyöriin syttyi viime kesänä ajokorttiuudistuksen vuoksi, eli olen niukin naukin sitä ikäpolvea, joka ei saanut A-kirjainta kaupan päälle ajokorttiinsa silloin aikoinaan. Joten päätin ajaa A-kirjaimen tuossa viime kesänä, kun sen vielä isona kirjaimena ja toistaiseksi voimassaolevana kerralla sai.
Ennen viime kesää kokemukseni mopoista ovat olleet todellakin mopoista, eli nuoruus on päristelty aivan kamalalla Tunturi Supersportilla, joka sammutti sen viimeisenkin kipinän pitkäksi aikaa - aina tänne saakka. No, toki kavereiden kevareita tuli aikoinaan kokeiltua ja onhan minulla Cook-saarten moottoripyöräkortti (pitkä tarina ja ei, sitä ei saanut muutettua suomalaiseksi kortiksi), mutta siinä se.
Ajoin kortin kesällä ilman yllätyksiä ja sitten tulikin se "Entä jos? Pitäisiköhän sittenkin...?" -vaihe, eli kuumetta pukkasi, ja niinhän siinä kävi että nettiselain kävi kuumana varusteita ja ennen kaikkea sopivaa moottoripyörää etsiskellessä. Varusteiden kohdalla kävi oikein hyvä tuuri, kun kaverin kaveri oli vanhemmalla iällä kasvanut vyötärön kohdalta hieman ulos Dainesen kaksiosaisesta nahka-asusta
Sitten se itse pyörä. Miksi %#@§!! moottoripyörien mallit ovat enimmäkseen jotain kamalia kirjainsekamelskoja?
Ja yhden kirjaimen ero saattaa muuttaa pyörän tyypin aivan erilaiseen käyttöön tarkoitetuksi + kaikki keskustelu (tälläkin palstalla) käydään vain mallimerkintöjen sekamelskan tai pahimmillaan valmistajan omien koodien perusteella. Lopputuloksena on sellainen soppa, josta ei ottanut partiolainenkaan selvää. Kun itsellä ei ole osaamista, tiloja eikä vähääkään rassaamisinnostusta ja kun olen hoikahko persjalka, joka sekin omalta osaltaan rajoitti valintaa, niin valinnaksi mallimerkintäsekamelskasta selvittyäni sattui japanilainen perusnaku, Honda Hornet 2009. Sillä on sentään edes selkokielinen lempinimi! 
Nyt sitten siihen yllättävään osuuteen. Ensiajelut pyörällä pistivät katumapäälle, mikä ei johtunut pyörästä, vaan yksinkertaisesti siitä että olin lähinnä paskanjäykkänä satulassa ja pelkäsin, kun luottamusta omiin ajotaitoihin ei vaan ollut, eikä ruuhka-Suomessa mopoilu juurikaan auttanut asiassa. Ja jos viime syksyä muistelette, niin sää ei auttanut asiassa sitten pätkääkään, joten mopoilu jäi muutamaan sataan kilometriin, kunnes kyllästyin jatkuvaan sateeseen jo aikaisin lokakuussa ja vein pimpparin talviunille. Sen verran kuitenkin sain kokemusta alle, että sain edes vähän tuntumaa laitteeseen ja muutenkin kaksipyöräisten maailmaan. Koko ikänsä autoilleena ihmisenä tuntui perin omituiselta katsella rundikelloa, jonka punaviiva löytyy 13000:sta. Ja vaikka oma autoni on vähintäänkin ripeä (ja hieman kutiteltu) GTI-luokan japski, kohtuullisen jäykähköllä alustalla ja urheilullisilla penkeillä, niin tuon moottoripyörän jäljiltä auto tuntuu pehmeältä kotisohvalta ja hitaalta sellaiselta ja autoilu ylipäänsä unettavan simppeliltä asialta... Ja vertailukohteeni on vain 600-kuutioinen! Ja ei, minulle ei ole juolahtanut pieneen mieleenikään, että pitäisi jokin vielä nopeampi pärrä hankkia. Tuo nykyinenkin kulkee ihan liikaa!
Onneksi jo nuo muutamat sadat kilometrit saivat sellaisen kiinnostuksen aiheeseen, että talvi ei ole koskaan tuntunut näin pitkältä.
Kevättä odotellessa. Ja jos näette ensi kaudella kauhusta kankean kuskin Hornetin selässä, niin morottakaa rohkeasti. Älkääkä loukkaantuko, jos en morota takaisin - se johtuu vain siitä, etten uskalla irroittaa edes yhtä sormea sarvista...
