-
Tervetuloa uudistetulle moottoripyora.org -foorumille! Onko ongelmia? Palautetta? kerätään tähän ketjuun kootusti asiat. Mikäli et pääse ketjuun kirjoittamaan, voit myös olla sähköpostilla yhteydessä. Teknisen tuen sähköposti löytyy yhteystiedot -sivulta. Mikäli et pääse kirjautumaan, yritä ensin salasanan palautusta.
Deutsche Alleenstraße
- Keskustelun aloittaja Peking
- Aloituspäivä
Viime kesänä ajettiin Alpeilta Traveen karkeasti Bodensee-Titisee (se missä Morgenstern kaatui)-Freiburg-Badische WeinstraBe-Scwarzwald--Deutsche WeinstraBe ja sitten pikkuteitä Hannoverin nurkille. Ihan kivoja reittejä ja paikkoja. Jonkun kartan mukaan loppupätkä tuosta oli likimain osa sitä AlleenstraBea
Schwarzwald on Suomessa aliarvostettu prätkäilyalue. Sikäläinen megalomaaninen harrastajapohja hämmästyttää, on siellä hyvin nähtävissä ja tuolta reitiltä on helppo säätää reissua Reinin laaksoon jne. säiden ja intressien mukaan. Ihan fiksu reitti monessakin mielessä erityisesti motarien kaihtajille.
Saksalainen ihmisen ja päivän mittainen viiniseutu on Mosel: http://fi.wikipedia.org/wiki/Mosel
Näkeehän sen jo tuostakin miten mukavasti joki kieppuilee.
Näkeehän sen jo tuostakin miten mukavasti joki kieppuilee.
Schwarzwaldin seutuun pitäis perehtyä tarkemmin,viime kesänä yhtenä päivänä ajettiin läpi mustanmetsän,samalla retkellä tuli Moselin laaksossa ajettua pari päivää.Kovasti näytti motskareita olevan liikkeellä schwarzwaldin suunnalla ja monet on kehuneet loistavaks kohteeks kyseistä seutua motskarilla ajettavaks.Vuoret ei oo niin korkeita,mutta hienoa seutua on.Olis pitänyt kurvata lähemmäs sveitsin rajaa,niin maisemat paranis,titisee:stä etelään jotakuinkin.Mosel on käymisen arvoinen paikka.
Onhan Schwarzwaldin alue pirun hienoa seutua ja tiet maukkaita, ei siinä mitään.
Jonkinlainen murhe on kuitenkin, eritoten viikonloppuisin, aika tiuha liikenne ja sen
myötähän gestapokin on turhan hyvin edustettuna.
Vaikka nakki ei napsahtaisikaan, valvonnan aiheuttama vitutus ja varpaillaan olo
ei ole ihan parhaita "rennon vetelyn" edellytyksiä.
Todella maukkaita, suht vastaavia latuja löytyy aivan lähistöllä, Vosgesin alueella
Patonkien puolella.
Siellä ei vastaavaa kyttäysmenttaliteettiä ole ja liikennekin on aika vähäistä naapuriin verraten.
Näin ainakin kesä-heinäkuussa.
Jos kaipaa ylittämättömän rentoa vetelyä ja huippuhyviä mutkateitä, joilla saa melkein itsekseen
lasketella ilman kyttäilyä....... ITALY!.... mutta ei ruuhkainen pohjoinen.
Apualpit, Toscana ja keskinen Italia..... Aivan taivaallista seutua rentoon ja puolivallattomaan touhuun
.
Siellä polliisi vilkuttelee hyville vedoille naama hymyssä kunhan ei kyläraitilla hölmöile.
Jonkinlainen murhe on kuitenkin, eritoten viikonloppuisin, aika tiuha liikenne ja sen
myötähän gestapokin on turhan hyvin edustettuna.
Vaikka nakki ei napsahtaisikaan, valvonnan aiheuttama vitutus ja varpaillaan olo
ei ole ihan parhaita "rennon vetelyn" edellytyksiä.
Todella maukkaita, suht vastaavia latuja löytyy aivan lähistöllä, Vosgesin alueella
Patonkien puolella.
Siellä ei vastaavaa kyttäysmenttaliteettiä ole ja liikennekin on aika vähäistä naapuriin verraten.
Näin ainakin kesä-heinäkuussa.
Jos kaipaa ylittämättömän rentoa vetelyä ja huippuhyviä mutkateitä, joilla saa melkein itsekseen
lasketella ilman kyttäilyä....... ITALY!.... mutta ei ruuhkainen pohjoinen.
Apualpit, Toscana ja keskinen Italia..... Aivan taivaallista seutua rentoon ja puolivallattomaan touhuun
.Siellä polliisi vilkuttelee hyville vedoille naama hymyssä kunhan ei kyläraitilla hölmöile.
Noh, Bone sulkee pois Italiasta ruuhkaisen pohjoisen, mutta kyllä musta niitä koppalakkeja aina Firentzeen saakka riittää ja ainakin Rooman lähellä sitten taas kyllä...
Mustan metsän aluella gestapon alueellinen ja ajallinen esiintyminen on paikallisten tietämyksen avulla välteltävissä, mutta toki, kyllähän isoveli valvoo, vaan itse en ole päässyt, kuin puhuttelun asteelle. Ne alueen prätkäkuppilat on paikkoja, jossa paikalliset auliisti kertoo, missä kannattaa avata ja missä ehkä ei.
Paikalliseen kulttuuriin kun tuntuu vahvasti kuuluvan traditionaaliset ajoreitit, eli esim. keskiviikkoon kuuluu keskiviikon kehret
jne. vetää kruppenfuhrer...
Onni on ollu toistaiseksi mulla Italiassakin. Niiden tehoiskut olen toistaiseksi haistanut, eli ollaan oltu liki ne ainoat, jotka ratsiasta on kuititta selvinneet. Ne kurinpalautusratsiat on ollu tosin lähes poikkeuksetta siellä ruuhkaisessa pohjoisessa, mihin saakka Bone sen sitten rajaakin.
Mustan metsän aluella gestapon alueellinen ja ajallinen esiintyminen on paikallisten tietämyksen avulla välteltävissä, mutta toki, kyllähän isoveli valvoo, vaan itse en ole päässyt, kuin puhuttelun asteelle. Ne alueen prätkäkuppilat on paikkoja, jossa paikalliset auliisti kertoo, missä kannattaa avata ja missä ehkä ei.
Paikalliseen kulttuuriin kun tuntuu vahvasti kuuluvan traditionaaliset ajoreitit, eli esim. keskiviikkoon kuuluu keskiviikon kehret
jne. vetää kruppenfuhrer...Onni on ollu toistaiseksi mulla Italiassakin. Niiden tehoiskut olen toistaiseksi haistanut, eli ollaan oltu liki ne ainoat, jotka ratsiasta on kuititta selvinneet. Ne kurinpalautusratsiat on ollu tosin lähes poikkeuksetta siellä ruuhkaisessa pohjoisessa, mihin saakka Bone sen sitten rajaakin.
Ainoa ratsia oli mopojen renkaiden kunnon tarkistus Grossglocknerin (etelä)portilla viime kesänä. Lyypekin lähellä pääsin kyllä kuvaan, mutta ei ole mitään kuulunut siitä. Ja edestä päinhän se kuvan räppäsi.
Mutta oikeesti rupesi Alpeilla jo kyllästyttämään se, että aina 100 m suoraa ja sitten 160 asteen mutka. Ja sama jatkui ja jatkuin. Mustametsän loivemmat mutkat oli sen jälkeen ihan kivoja. Ja samoin noi jokien varsia keski-Saksassa menevät pikkutiet.
Mutta oikeesti rupesi Alpeilla jo kyllästyttämään se, että aina 100 m suoraa ja sitten 160 asteen mutka. Ja sama jatkui ja jatkuin. Mustametsän loivemmat mutkat oli sen jälkeen ihan kivoja. Ja samoin noi jokien varsia keski-Saksassa menevät pikkutiet.
Täysin OT mutta en huomannut kuin yhden ruuhkan Pohjois-Italiassa ajellessa ja sekin oli motarilla. Eli kannatta ajella mutkapätkää eikä pääväyliä. Se on hauskempaakin. Tutkista poliisit varoittivat oikein kyltillä, ei ongelmia.
Saksalaiset tutut pyysivät käymään Mustaan Metsään ja kertoivat myös että poliisit valvoo mutta paikalliset tietää miten pysyä tutkalta piilossa. Ehkä kesällä sitten...
Saksalaiset tutut pyysivät käymään Mustaan Metsään ja kertoivat myös että poliisit valvoo mutta paikalliset tietää miten pysyä tutkalta piilossa. Ehkä kesällä sitten...
Motoristi1958 sanoi:
Joo, kyllä tuokin kannattaa tsekata. Tosin Cochemista Trieriin päin bongasin viime kesänä itselle ihan uudet rajoitukset laaksosta ylängölle nousevalla tieosuudella, joten aiemmin oli noustu raikkaasti. Nyt rajoitus oli moottoripyörille -ja vain moottoripyörille 60 km/h ! No, se on isompi baana. Voipi kuitenkin houkutella viikonloppuna sitä gestapoa. Ehkä siinä on kipattu joskus huolella(?) Laaksosta nousee molemmin puolin pikkuteitä ylängöille ja ne on sitten serpentiiniä, ne. Joissakin alusta on menny huonoks, mutta että löytää ihan siitä läheltäkin sitä vaativuusastetta, jos se jokimaisema ja helppo laaksotie kyllästyttää.
wanicon ohje on ihan hyvä nyrkkisääntö, vaan minusta kilometrit tippuu serpentiinin tiukkuuden ja ruuhkan mukaan. Siinä missä Saksassa luulee syntyneensä just motogp-tähdeksi, pysyy käsitys Italiassa noviisitasosta huomattavan pitkään, jos joutuu, polkupyöräilijöiden, linja-autojen, asunto-autojen, kaikenlaisten museoajoneuvojen, Ferrarien ja paikallisten agostinien välissä pujottelemaan taivuttaessan tiukkaa tornantia. Varmuuden vuoksi pitää pitää silmällä traktorilla liikkuvia ylänkömaajusseja, murmeleita, kauniita maisemia, just taaksejäänyttä kuppilaa, jne.
Kokonaan oma juttunsa sitten on, jos pysähtelee bamlaamaan paikallisten bikereiren kanssa niissä kuppiloissa. Varsinkin Saksassa, viikonloppuisin, niillä ei näytä olevan kiire mihinkään. Aika on kadottanut merkityksensä aina siihen hetkeen, kun gruppenfuhrer, ilman ennakkovaroitusta, ponkasee ylös, näyttelee jotain armeijasta tuttuja käsimerkkejä ja sitten ryhmä syöksyy baanalle. Kaiken tuon tarkkaileminen kysyy pohjoisen pojalta aikaa. Ei siinä niellä kilometrejä.
Viime vuosina on sitten ilmaantuneet ne individualistit, jotka vaikuttaa olevan ihan yksin liikkeellä ja joiden osajoukon poistumista voi tarkkailla pitkään kuuntelemalla vaihtokohtia; kävikö rajoittimella(?)
Lisätään vielä: Joskus 200 km on ihan täyden päivän liikehdintä, mutta jos passojen väliin tulee paljon siirtymiä, keli on komea ja liikkeelle lähtö aikainen, niin ei yli tuplat ole yllätys. Pelimestoilla ei kumminkaan rautaperseillä. Sitä voi harrastaa kotona.
Kokonaan oma juttunsa sitten on, jos pysähtelee bamlaamaan paikallisten bikereiren kanssa niissä kuppiloissa. Varsinkin Saksassa, viikonloppuisin, niillä ei näytä olevan kiire mihinkään. Aika on kadottanut merkityksensä aina siihen hetkeen, kun gruppenfuhrer, ilman ennakkovaroitusta, ponkasee ylös, näyttelee jotain armeijasta tuttuja käsimerkkejä ja sitten ryhmä syöksyy baanalle. Kaiken tuon tarkkaileminen kysyy pohjoisen pojalta aikaa. Ei siinä niellä kilometrejä.
Viime vuosina on sitten ilmaantuneet ne individualistit, jotka vaikuttaa olevan ihan yksin liikkeellä ja joiden osajoukon poistumista voi tarkkailla pitkään kuuntelemalla vaihtokohtia; kävikö rajoittimella(?)
Lisätään vielä: Joskus 200 km on ihan täyden päivän liikehdintä, mutta jos passojen väliin tulee paljon siirtymiä, keli on komea ja liikkeelle lähtö aikainen, niin ei yli tuplat ole yllätys. Pelimestoilla ei kumminkaan rautaperseillä. Sitä voi harrastaa kotona.
Pete2
MotOrg ry jäsen
Täysin samaa mieltä. Vähän joskus oudoksuttaa kun porukka ihannoi noita alppiteiden serpentiinejä; 100 suoraan ja sitten kävelyvauhtia neulansilmä ja sama uudestaan. Eri juttu on sitten kokonaan ne maisemat, jotka minuakin sinne vetää. Mustametsän eteläosassa esim. taas on aivan upeita teitä pinnan suhteen ja kivaa mutkaa perä perään jossa on ilo päästellä. Samaa löysin myös viime kesänä Itävallan itäosasta. Jos muuten sattuu matkan varrelle niin tämä muuten kannattaa vilkaista. En ole missään nähnyt niin paljon moottoripyöriä parkkipaikalla ja jengi vaihtui koko ajan. Syy varmaan siinä että kivaa pätkää lähtee moneen suuntaan.noutaja sanoi:
seku sanoi:
Tuossa ensimmäisessä kappaleessa kiteytyy.... ehkä monen muunkin kuin minun....
kauhuskenaario hienojen ajopäivien hukkaamisen muodossa
Tätäkö mä halusin.... ja tämä on sitten hinta siitä, että "lähdin parin tuhannen kilometrin
päähän linnanmäelle"
.Koko keskinen eurooppa, noin laajemmassa merkityksessä, on niin täynnä jumalaisia, lähes täydellisiä
eritasoisia ja vauhtisia, "oikeita mutkateitä", että ihmetyttää usein niin monen hinku
imeytyä helvetillisen hulinan keskelle erilaisille "must-paikoille".
En nyt tarkoita, että tarvitsee "erakoitua", mutta mutta .... kannattaako sitkeästi olla suorastaan riippuvainen
touhusta joka muistuttaa enemmän menoa Persialaisella torilla..... kuin ahmia loistavia mutkapäiviä ja maisemia
omaan tahtiin ja vauhtiin...... "Raitin wittö wint"..... ilman että joutuu miettimään millaista kuponkia joku
koppalakki tulee minkäkin mutkan takana tyrkyttämään.
Mustan metsän alueelta nimenomaan löytyy ylängölle nousevia leveitä teitä, jossa mutkaa riittää mutkan jälkeen. Kun sitä nousee vääntöpyörällä, niin nopeudet nousee ilman vaihtamisen tarvetta sellaisiksi, ettei niitä kannata täällä mainostaa. Mentiin yhtenä lauantaina ja ohiteltiin siinä harvahkoja, merkkikeppeinä perä edellä vastaantulevia autoja ja just ku kerkesin kuvitella, ettei tätä kovempaa tätä mäkeä kukaan kiipeä, niin viisi, jumalauta viisi (!) pärrää pamahti peräkkäin ohi. Kallistuskulmat oli kunnioitettavat, jopa meillä, mutta siinä kykeni silti havainnoimaan, että viimeinen ohittaja meni riskirajoilla, perä vipattaen. Kun sitten kuppilassa ohittajat yhytettiin, syy osoittautui ilmeiseksi. Takarengas oli sillä viimeisellä aika finaalissa, pito riittämätön. Siitä se vispaus. Kavereita ei silti päästäny karkuun. Lauantairiitti!