Auttakaas mut alkuun! Jännitys nousee...

[Blacksmith]

Mun mielestäni on hyvä, että vähän jännittää alussa. Oppii nimittäin suhtautumaan pyörää kohtaan tarvittavalla nöyryydellä. Itse en rehellisesti sanottuna jännittänyt alussa paljoakaan - kaikki oli vaan todella hienoa ja uutta.

Nöyryyden opinkin sitten toista kautta. Kunnon konttaaminen istutti terveen pelon ajamista kohtaan - vain muutama onnellinen sekuntti säästi minut bussin etusäleiköstä (voit uskoa, että rispektiä ja öljyä vuotavaa Bandiittia keräiltiin penkalta kauan).

Vieläkin tulee joskus pyörän päällä ajatus ajamisen helppoudesta ja tunne siitä, että ei v*ttu minulle mitään voi käydä. Tälläisessä kohtauksessa nykyään pysähdyn huilaamaan (ja jos liiaksi nöyryys meinaa unohtua, niin ajan sen paikan ohi, missä meinasin siirtyä 'parempien motoristien' joukkoon).

Onnea uuden harrastuksen aloittaneille - ette enää ikinä ole entisiänne (rahat on aina loppu ja rotsi haisee bensalle).

 

[Diplomaatti]

Viisaampien antamat neuvot ja vastaukset (välillä tyhmiinkin kysymyksiin) auttoivat ainakin minua alussa. Pieni rohkaisukaan ei ollut pahitteeksi niinä hetkinä, kun koki epäonnistuneensa motoristina. Alussa, kun pelkäsin ja jännitin, sain toteutuskelpoisen neuvon: ajaessa pitää olla varovainen mutta myös varmat otteet.

 

[Angeli]

 

By the way...Onko täällä kuopion suunnalla mitään akkojen ajoa tai vastaava ladie's clubia? Jos on tai tiedätte jonkun tietävän, että on, niin rohkeati vain yhteyttä.

www.wima.fi löytyy naisten foorumi ja sieltä varmaankin porukkaa Kuopion suunnalta.

 

[Angeli]

Eniten mietityttää se, että onko pyörän käsittely- ja haliintataidot enää hanskassa ollenkaan  

Rauhallisesti ajattelin aloittaa ja sulho saa toimia henkilökohtaisena ajo-opettajana ainakin parin kerran verran, ennen kuin liikenteeseen jälleen uskaltaudun. Varokaa siis tänä kesänä kaikki Jyväskylässä ja lähitienoilla ajelevat huterasti köröttelevää punaista Honda CBF:ää  

Itse muuten pohdin aivan samoja juttuja, pitkä talvi takana ja viimekesän ajot jäi aika vähille.

Tänään sitten käytiin ukkokullan kanssa kentällä vähän veivaamassa, ja yllättävän hyvin ajo sujui. Pientä haparointia alkuun, mut kyl se ajo sit muistui mieleen.

Mut ehdottomasti oli minunkin käytävä "ruosteenpoistossa" ennen liikenteeseen lähtöä ja suosittelen sinullekin jos olo on epävarma.

Ja Jyväskylän nurkilla minäkin hissukseen ajelen, joskus ehkäpä voitais ajella/kahvitella? Minulla kun ei kaveripiiristä löydy naispuolista ajokaveria  

.

 

[DizzySpell]

Riffeliina , pidä pyörä paikallaan takajarrulla.
Näin ollen kaasun käyttö on tarkempaa ja helpompaa kun ei tarvii sormea jarrulla.  

 

[Riffeliina]

Morotus!

Siinä se ongelma varmaan onkin, että säädän etujarrun kanssa. Lyhyet nakki sormet omaavana ihmisenä, tulee siinä sivussa sitten kaasuakin huudatettua ja sivusta katsojallakin on varmasti yhtä miellyttävä olo kuin kuskillakin.

Ajattelin huomenna ottaa apumiehen mukaan mäkiharjoitteluun. Pelkään sitä, että karautan susukillani jonkun kylkeen ja paniikissa jarrun sijaan on kaasu pohjassa. Jos joku katsoisi ja varmistaisi ettei mahdollisia kolarikavereita ole tulossa kummaltakaan suunnalta, olisi mäkeä helpompi harjoitella vauhdin kanssa. Yksin tuhertaessa menee meikäläisellä homma varmisteluksi ja en tahdo saada millään pysymään mopedia pystyssä. Kuopioon on muuten tullut Wicca kauppa. Katselinkin jo kaihoten näyteikkunassa olevia 15cm. koroilla olevia kenkiä. Rupeaa jo tämäkin tappi olemaan niillä koroilla sen pituinen, että saa pyörä olla vaikka minkälaisen mäen päällä ja jalat ovat tukevasti maassa.

Ei vara venettä kaada ja minusta on parempi aina kysyä kun yksin miettiä, kun kuitenkin jokainen on ollut joskus alussa. Rebelin jälkeen kuvittelin olevani jo turvallisemmilla vesillä, mutta pyh!korkeampi ja painavampi pyörä pistää taas uutta haastetta rutkasti peliin.

Don't fear the reaper

Rif

 

[Hyenna]

No eikait siinä.. pitää vaan lähteä rohkeasti ajamaan, ja luottaa siihen että se sujuu. Jos koko ajan aattelee, et "nyt kaatuu, nyt kaatuu.. ee hele.. kyllä nyt kaatuu", niin kyllä varmaan kaatuukin..  

Ja ei saa vältellä mitään vaikeahkoja ajoreittejä (esim. ylämäkiä, jossa vois joutua mahdollisesti pysähtyyn, tai keskustaa jossa paljon tiukkoja mutkia ja reilusti muutakin liikennettä jne..). Siis siksei saa vältellä liikaa, ettei niistä jää kammo, ja sitten ei uskalla koskaan mennä niihin paikkoihin.

Tottahan se nyt itseänikin alussa jännitti ku alla on 250 kg painava pyhälehmä..  

Ja kuhan siellä liikenteessä nyt ei ihan heti ala touhottaan ja temppuileen, niin kaiken pitäis olla ihan ok..  

Nopsaa sen oppii!

Turvallisia kilometrejä! Ja muista.. ei saa luovuttaa, vaikka alussa vaikealta tuntuiskin!!!!!!!!!!!!  

Kärsivällisyys palkitaan!!  

 

[poku]

Likan kanssa opeteltu tuota pyörän ajoa ja minä olen sitä mieltä että niin kauan vaikka suurella parkkiksella että stopit ja startit menee putkeen. On se kurjaa jos on kyljellään risteyksessä. Ajossa hyrrävoimat pitää kyllä pystyssä.

 

[Riffeliina]

Moikka!

Kiitos kovasti kaikille vastanneille

. Nyt harjoittelen kotona isolla sorapihalla hidasajoa ja kivasti ainakin pihassa susuki tottelee. Mitenkä pääsikin unohtumaan tuo takajarrun käyttö. Sillähän sitä Rebelinkin kassa sama rinne noustiin, joka tuntuu nyt susukin kanssa vaikealta.

Tuo on totta mitä Hyenna sanoi, että sekaan vain vaikeisiin paikkoihin. Täytyy vain saada nämä perusasiat treenattua kuntoon, niin kyllä se tästä.

Mukavoo kesän odotusta kaikille

rif

 

[mische]

Ei taida mikään helpottaa sitä jännitystä
Itse muistan jännittäneeni koko ensimmäisen kesän ja seuraavan kesän alku se vasta kamala olikin
Sitten...se alkaa sujua rutiinilla.
Sitten se jännitys iskee uudelleen kun vaihtaa isomman pyörän ja kuuntelee kaikkia niitä kauhujuttuja, että sä et kyllä tuon kanssa....jne...
Mutta mahdollisimman paljon ajettuja kilometrejä vain...sillai asiat alkaa painumaan selkärankaan.
Turvallisia kilometrejä

Mulla tota jokakeväistä jännitystä kesti 4 vuotta, sitten vaihdoin mopoa, en isompaan vaan customista peruspyörään (Virago -> ER5). Ekat 50 km Kawalla ja päätös oli tehty: Virago saa lähteä (omistin siis hetken aikaa kaksi pyörää, kun en ollut varma kumman pitäisin

).

Pyöränvaihdon jälkeen otin yhden ajotunnin, ja jos ei muuta, niin ainakin sen opin, että pyörä kääntyy (180 astetta tai ympyrää pyöriessä) huomattavasti paljon helpommin, kun katsoo sinne minne on menossa Pari kertaa opettaja huusi, että "kyllä sen pään on 45 astetta käännyttävä" ja sitten alkoi sujua. Katseen merkitystä ei tosiaan pidä aliarvioida, sinne se pyörä helpoiten menee minne kuski katsoo.

Viime kesänä tuli sitten ER5:lla enemmän kilometrejä mittariin kuin Viragolla neljänä kesänä... Ja tänä keväänä ei pelottanut yhtään lähteä liikenteeseen - päinvastoin, ajaminen tuntui paremmalta kuin ikinä! Sanoisin, että jännitykseen ei auta kuin itselle sopiva pyörä ja ajokilometrit.

 

[roskakuski]

Viime kesänä tuli sitten ER5:lla enemmän kilometrejä mittariin kuin Viragolla neljänä kesänä... Ja tänä keväänä ei pelottanut yhtään lähteä liikenteeseen - päinvastoin, ajaminen tuntui paremmalta kuin ikinä! Sanoisin, että jännitykseen ei auta kuin itselle sopiva pyörä ja ajokilometrit.

Just näin, ja oman huomaamisen kautta  

eli ei se alitehoinen ja matala customi tuo todellakaan kuskille sitä turvallisuuden ja tän hallitsen tunnetta... Eiköhän se nykyaikainen tehokas ja ajettava mopo ole paras vaihtoeto aikaihmiselle joka mopoiluun lähtee  

silloin pääsee nautintoon sisään,eikä pyöri reunoilla ja kysy itseltään,et mikä tässä on kivaa.

 

[Tikuvee]

eli ei se alitehoinen ja matala customi tuo todellakaan kuskille sitä turvallisuuden ja tän hallitsen tunnetta... Eiköhän se nykyaikainen tehokas ja ajettava mopo ole paras vaihtoeto aikaihmiselle joka mopoiluun lähtee

silloin pääsee nautintoon sisään,eikä pyöri reunoilla ja kysy itseltään,et mikä tässä on kivaa.

Äh, ja minä just ostin viragon, kun sen piti olla custom ja matala

Mutta pojan mopolla harjoittelusta oli kovasti hyötyä, ei vaihteita tarvinnut opetella, kun niitä oli vuoden mopolla harjoitellut. Ja muutenkin tuntui että se mopolla harjoittelu oli paljon vaikeampaa kuin viragolla, itse yllätyin, kuinka helpommin se meni kuin mopon kanssa alussa. En saanut viragoa sammumaan kuin pari kertaa äkkijarrutuksessa ja liikkeellelähdössä

. Harjoittelin isolla parkkipaikalla niitä "muka" liikennevaloihin pysähdyksiä, äkkijarrutuksia ja liikkeellelähtöjä suoraan ja kaartaen yms. Nopeutta oli muuten huimat 30 km/h.. Seuraavaksi piti mennä maantieajoa harjoittelee hiljaiselle kylätielle, mutta tänään sataa. Huomenna tulee sit opettaja (20 vuotta ajanut customeilla) mukaan, saa nähdä sit parkkipaikalleko vai tielle. Piti minun kyllä autokouluunkin tunneille mennä, mutta katsotaan ensi viikolla.