Joo, tein äkkipäätöksen just kolmosen liittymän ollessa vieressä. Oli vissiin kassit niin jäässä, ettei osannut edes huikata mennessään
Sen verran hämmennän minäkin vielä tätä soppaa, että haluan huomauttaa rata-ajon olevan aika pitkälle eri asia kuin kadulla ajaminen. Muiden radalla olevien turvallisuuden takia on tärkeää, että ajolinjat ovat loogisia eikä satunnaisen poukkoilevia. Tästä samasta syystä koulutusryhmän pari ensimmäistä settiä ajetaan possujunassa ja opetellaan yksi versio oikeista ajolinjoista. Noilla ajolinjoilla ja muilla koulutusryhmässä läpikäytävillä perusasioilla voi sitten alkaa nostamaan rauhassa nopeutta ja tehdä sen turvallisesti itseään tai muita vaarantamatta.
Jatkanpa itsekin ihan yleisellä tasolla aiheesta, kun kerran nimikin jo mainittiin. Keskiryhmä tosiaan on se, jossa ruttutukkuun päätyy eniten rautaa. Tämä tuli todistettua valitettavasti myös tänä viikonloppuna. Kokeneellekin katukuskille rata-ajo voi aiheuttaa haastavuudessaan yllätyksiä, koska radalla mutkat on tehty niin, että niiden muoto hämäisi kuskia lukemaan ne väärin. Tästä syystä rata on todella hyvä paikka harjoitella mutka-ajoa, mutta samalla myös vaarallinen ympäristö, ellei ole liikenteessä riittävän nöyrällä asenteella.
No katsos, Anu kun ajeli hitaassa niin tottakai se vauhti oli "siistimpää". Toisin sanoen, olet kattellu toiseen suuntaan kun mä siellä kanttarilla kävin (siellä ulkona.....) JA jouduin myös meneen jarrulla mutkaan. Ja toisekseen, kotarilla kun voi nuolla eri lailla mutkia kun mun matkajollalla. Joko a) linjoja pitää harjotella b) ostaa joku paska ratariiska jolla ei oo välii. Orkkua en viittis radalla kaataa.
Nitrouksen ja Juutanan kommentteja kompatakseni tuossa kopsu omastakin mielipiteestäni, aiemmin tästä ketjussa
Kommentoitakoon tätä viestiä vielä sen verran, että nämä oli _juuri sulle_ ko. tilanteessa annettuja ohjeita, ei yleisluontoisia, kaikille sopivia juttuja. Ajaminen on niin moniulotteista hommaa, että yleispäteviä ohjeistuksia on vaikea kirjoittaa. Ja jos semmosia voisikin kirjoittaa, niin niitä on kirjoitettuna vaikea ymmärtää.Noh.. tähän voisin listata mitä itse tuli opittua ja mitä neuvoja sain loppupäivästä.
- Elä tee asioita yhtäaikaa, ketjuta niitä.
- Elä vaihda painopistettä liian aikaisin tai liian myöhään, vaan silloin kuin pito on parhaimmillaan. Eli malta pitää perse siinä kohtaa missä se oli mutkaan mennessä, eläkä muuta sitä parempaan suuntaan mutkassa tai heti mutkasta lähtiessä, kun pyörä on vielä jonkin verran kallellaan. Itse olen niin malttamaton, että hypin ja pompin vähän turhan innokkaasti. Osittain tämä johtui siitä, että haki sellaisen asennon, että pystyi vaihtamaan isommalle vaihteelle.. --> käänteinen kaavio olisi poikaa.
- Jarrulla apexiin asti (luistokytkin auttaisi myös tässä), jonka jälkeen tasaisesti, mutta reippaasti kaasua, mutta vasta sitten kun sitä ei enää tarvitse missään vaiheessa uudelleen höllätä. Nyt tuli välissä mentyä mutkaan enemmän tai vähemmän jarrulla, mutta ei kuitenkaan ikinä aivan sinne apexiin asti, joka aiheutti sen, että mutkasta lähtö oli levotonta ja kaasun jojottelua.
- Vaatii sen 2-3 settiä uudella radalla, että menee sinnepäin.
- Loppupäivän ajoista kannattaa pudottaa suosiolla vauhtia, jotta opetukset pysyy mielessä ja paketti edes jotenkin kasassa.
+ Nakupyörä on ihan mopo suorilla, prkl
+ takajousitus liian löysä tai säädöt päin peetä.
Ajelin siis keskinopeassa sillä oranssilla KTM 990 SD:llä. Päivän kierrosajoista en osaa sanoa mitään, mutta käsittääkseni jossain 1.40-1.47 välissä, jos kaks päällä kerran ajoivat 1.47 aikoja. Sinänsä nuo ajat on ihan yhdentekevää, niin kauan kuin ajaminen on tuollaista mitä se itselläni vielä on
Eli tästä ei voi kun oppia enemmän. Kemorassa nähdään
-Matti
Juurikin näin, henkilökohtaista kommentointia ja opastusta omaan ajooni kysyin ja sitä sain. Erittäin kiitollinen kaikesta palautteestaKommentoitakoon tätä viestiä vielä sen verran, että nämä oli _juuri sulle_ ko. tilanteessa annettuja ohjeita, ei yleisluontoisia, kaikille sopivia juttuja. Ajaminen on niin moniulotteista hommaa, että yleispäteviä ohjeistuksia on vaikea kirjoittaa. Ja jos semmosia voisikin kirjoittaa, niin niitä on kirjoitettuna vaikea ymmärtää.Noh.. tähän voisin listata mitä itse tuli opittua ja mitä neuvoja sain loppupäivästä.
- Elä tee asioita yhtäaikaa, ketjuta niitä.
- Elä vaihda painopistettä liian aikaisin tai liian myöhään, vaan silloin kuin pito on parhaimmillaan. Eli malta pitää perse siinä kohtaa missä se oli mutkaan mennessä, eläkä muuta sitä parempaan suuntaan mutkassa tai heti mutkasta lähtiessä, kun pyörä on vielä jonkin verran kallellaan. Itse olen niin malttamaton, että hypin ja pompin vähän turhan innokkaasti. Osittain tämä johtui siitä, että haki sellaisen asennon, että pystyi vaihtamaan isommalle vaihteelle.. --> käänteinen kaavio olisi poikaa.
- Jarrulla apexiin asti (luistokytkin auttaisi myös tässä), jonka jälkeen tasaisesti, mutta reippaasti kaasua, mutta vasta sitten kun sitä ei enää tarvitse missään vaiheessa uudelleen höllätä. Nyt tuli välissä mentyä mutkaan enemmän tai vähemmän jarrulla, mutta ei kuitenkaan ikinä aivan sinne apexiin asti, joka aiheutti sen, että mutkasta lähtö oli levotonta ja kaasun jojottelua.
- Vaatii sen 2-3 settiä uudella radalla, että menee sinnepäin.
- Loppupäivän ajoista kannattaa pudottaa suosiolla vauhtia, jotta opetukset pysyy mielessä ja paketti edes jotenkin kasassa.
+ Nakupyörä on ihan mopo suorilla, prkl
+ takajousitus liian löysä tai säädöt päin peetä.
Ajelin siis keskinopeassa sillä oranssilla KTM 990 SD:llä. Päivän kierrosajoista en osaa sanoa mitään, mutta käsittääkseni jossain 1.40-1.47 välissä, jos kaks päällä kerran ajoivat 1.47 aikoja. Sinänsä nuo ajat on ihan yhdentekevää, niin kauan kuin ajaminen on tuollaista mitä se itselläni vielä on
Eli tästä ei voi kun oppia enemmän. Kemorassa nähdään
-Matti
Esimerkkinä vaikkapa tuo asioiden "ketjuttaminen". Ajaessa saa tehdä vaikka tuhat asiaa kerrallaan missä kohtaa mutkaa tahansa, kunhan ei häiritse pyörän toimintaa. Kun tätä aletaan harjoittelemaan ja varsinkin ruvetaan harjoittelemaan pois opitusta huonosta tavasta, on helpompi tehdä yksi asia kerrallaan. "Ketjuttaminen" on siis vain yksi työkalu siinä pakissa, mistä harjoitteita ammennetaan. Kyseinen asia, eli pyörän "häiritseminen" lienee muuten tyypillisin keskiryhmän virheistä, ja siihen sortuu suuri enemmistö kuskeista. Ja siitä johtuu suuri osa kaadoista.
Mutta tämän enempää en aio asiaa kommentoida kirjoittaen, tervetuloa kysymään paikan päällä vinkkejä ja tipsejä. Mielellään me kysyjiä autetaan!
Mattipojan kanssa katellaan asioita taas ens kerralla kun radalla tavataan, jotta saadaan ajo siirtymään turvallisempaan ja nopeampaan suuntaan!
Kiitos kaikille myötätunnosta pyörääni kohtaansanoi:
Tekstarilla sain tiedon tuosta aamupäivällä. Mopo ilmeisesti säilyi kohtuu hyvin, kuskilta solari kahdesta kohtaa poikki. No onneksi ei kuitenkaan pahempaa.
Joo ja tuota kippausriskiä kartoitettu muutama päivää aikaisemmin puhelimessa ja riskin ehkäisemiseksi keksitty kilpurin hankinta. Harmi ettei siinä (vielä) päästy vaiheeseen B. Noin kun käy ennemmin tai myöhemmin yritteliäälle kaverille (kokemusta on...)
Eniten harmittaa kaverin puolesta suunnitellun reissun peruuntuminen
Niin ja kaiketi samasta kuskista tässä kirjoitellaan...
edit: typot...
sanoi:
Racechronossa mulla on aikoja 1:40-1:54 väliltä. Joku musta rytkönen painoi ohi niin, että mun tukka hulmusi kypärän sisällä
