Kesälomareissu Grossglocknerille heinäkuu 2011

[GT78]

Pikku kertomus siitä että nakupyörälläkin voi matkailla.

Pyörät: Monster 1100 EVO ja Monster 620i.

Matkavarustus parit kangassivulaukut, tankkilaukku, rulla ja takalaukku toisessa pyörässä.

Näillä kamoilla on reissattu ennenkin ja päätettiin reissata nytkin. Vaihdoin kesän alussa pyörän Monsteriin Hypermotardista ajatellen sen sopivan paremmin matkailuun, no melkein huonommin kävi siihen toki ajoasento oli parempi motarille mutta siinä se.

Reissu tuli tehtyä ja reilut 4tkm mittarissa ja 10 maata myöhemmin voi sanoa että hauskaa oli!

Ekana matkapäivän aamuna herättiin Tallinnasta laivasta ja siitä puksuteltiin aamulla kohti Puolaa. Illansuussa tultiin muistaakseni Augustowiin Puolassa. Välissä ajettiin noin 800 kilometriä kun käytiin Riikassa pyörähtämässä nopsaan. Augustowista jatkettiin Bialystokin kautta Varsovaan, jossa vietettiin pari yötä ja huollettiin pyöriä. Halpaa hupia, jäi rahaa hummailuun kun vertasi suomihuoltojen hintoihin. Varsova ei jättänyt kovin positiivista kuvaa näytti juuri siltä miltä nyt vanhan neukkulandian pääkaupunki näyttää sen herra Stalininkin lahjoittaman kermakakkutalonkin kera. Hard Rock Cafe käytiin katsomassa ja toinen päivä menikin huoltohommia pyöritellessä.



Syömässä käytiin "vanhassa kaupungissa" joka oli rakenneltu kuvista katsoen joskus sotien jälkeen, natsit kun kiukkupäissään tuhos koko paikan. Vähän ennen Varsovaa tajusin että prkl jätin ajokortin Suomeen, onneks tutut oli neuvokkaita ja lähettivät Suomen konsulaattiin Varsovaan josta lähtiessä kävin sen noukkimassa. Hyvin puhuivat suomea siellä

Ajamisesta Puolassa mallia 2011: yhtä perseestä se on kuin vuonna 2005 kun oltiin viimeksi. Tietkään nyt ei ihan häikäisseet, rekkaliikenne on vaan niin järjetöntä pääteillä että useassa paikassa oli ikään kuin "kiskot" rekkojen jäljiltä paitsi että nämä kiskot olivat alaspäin eli 15 cm syvät urat joihin rahtarit tähtäs laitteensa ja sitten olikin autopilotti näppärästi käytössä. Ohittaminen oli sallittua missä vain ja miten vain, ihan pari kertaa oli senteistä kiinni ettei tullut ruumiita. Itse pärjättiin ihan hyvin kun vaan antoi hanaa ja laittoi aivot pois päältä. Kerran menetin hermoni kun paikallinen suuruus kiilasi polovea hipoen eteen, oli oikeasti lähellä kun jäi huomaamatta. Muuten puolassa on sillai helppo ajaa että tekevät tilaa ja suomipoikien kettuilu kyttäys ja kyykyttäminen loistavat poissaolollaan. Sadekelillä ei juuri kukaan tullut eteen takaisin ohituksen jälkeen heti vaan jättivät tilaa - positiivista!

Varsova sateineen jäi taakse ja nokka kohti Krakovaa. Puolan reissun ehdoton helmi oli kyl Krakova. Yövyttiin juutalaisghetossa, siinä samassa missä Spielberg kuvas Schindlerin listaa. B&B oli vastapäätä päätoria, joka hiukan haittas kun torstai-iltana jo oli porukalla hauskaa yötä myöden ja hauskuus kuului huoneeseen asti. Olis pitänyt ottaa huone pihan puolelta...no hyvää oli ilmastointi ja korvatulpat löyty omasta takaa. Varsovan jälkeen Krakova oli kaunis vanha kaupunki jossa ratikat ja hevoskärryt kolisteli vuoron perään. Vanha kaupunki, Vaffelin linnoitus vai mikä olikaan, lohikäärmeluola, ravintolat, hyvä ruoka ja halpa olut...mitäs siitä sitten muuta? Kaksi päivää humahti ohi nopsaan eikä sinne suolakaivoksellekaan tehnyt mieli sitten lähteä jonottamaan kun läheltä löytyi nähtävää yllinkyllin.

Sitten tuli lauantai-aamu ja tuumittiin että on aika lähteä, tsekeissä olis jotkut Superbiken MM-kisat ja sinne tekis mieli, joten puhelimesta eka matka sinne ja sitten hotelli varaukseen ja morjestus respan kaverille. Reissun eka kommellus sattu täällä, kun rakas vaimo unohti lähtiessä meidän sandaalit huoneeseen. Tästä lisää myöhemmin.



Siinä ajeltiin sitten eka Auswitchiin tai miten se nyt kirjoitetaankaan. No kylttien perässä ajeltiin ja ne ohjaskin sinne Birkenauhun eli ikään kuin kakkos-auswitchiin, menköön väärin tuo kirjoitusmuoto Birkenau oli ihan tarpeeks karmiva paikka josta sitte hypättiin bussiin jolla päämestoille ikään kuin. No siellä miljoona juutalaisen näköistä turistia ja me nahkapuvuissa, lämpöä 35 astetta. Ei kehdannu siellä valittaa kuumaa. Turistien kanssa olis kuulemma pitänyt kiertää kolme pitkää tuntia sitä leiriä joka ei kyl kiinnostanu yhtään valitsemissamme oloasuissa, joten takaisin siihe samaan bussiin jolla Birkenauhun. Siellä sai kierrellä oman maun mukaan joten katsottiin se tarkemmin ja sitten matkaan taas. Kannattaa mennä ykkösleirille johonkin muuhun aikaan kuin 10 ja 15 välillä, tai on pakko tassutella oppaan kanssa 3 tuntia.

Tsekeissä BRNOssa (outo nimi kylällä kyllä) hotellille joka hiukan oudoksutti alkuun: pihassa oli kaks tenniskenttää (massa, toim.huom.) ja toisella puolella pihaa täysimittainen jalkapallostadion (paikallisen urheiluseuran). Itse hotelli oli aidattu eikä sisälle päässyt ilman kamerapuhelua, tuli hiukan olo että aha mitäs nurkkaa tää on ja pitääkö satasen aidat juosta johonkin aikaan että tuolta saa sängyn? No ei turhia epäluuloja respa avas sähköportin ja palvelu pelas eikä sitä tennistäkään tarvinnut lätkiä.



Hotellin porukat jeesas meitä sandaalien hankkimisessa, vaikka taksikuski hiukan katsoikin vinoon kun paljain jaloin suomipoika ja -tyttö takapenkille könyskin. Meille kun ei kelpaa kuin paras (heh heh) niin hermostuksissani sanoin respassa että tilaa taksin sellaiseen paikkaan josta saa niitä ECCOja, jotka hukattiin Krakovaan. Arvatenkin ostari oli jossain helkkarin kuusessa ja puolen tunnin taksiajelun jälkeen hirvitti että riittääkö kortissa luottoraja tämän reissun maksuun.

No rehvakkaasti sanoin jannulle (mittarissa oli 3-400 paikallista rahaa) että odottaako ovella jos haetaan eccot ja lähdetään sitte BRNOn radalle vielä? Jannu kerto sano et joo ja hintakin oli kohtuullinen (ainoastaan tuplat lisää mittarissa olevaan) joten siihen jäi odottamaan. Me paljain jaloin ostarille läpsyttelemään, oli muuten puhtaat lattiat! Kaupassakaan eivät tahtoneet tajuta että halutaan sandaalit jalkaan ja ei, emme tarvitse kenkälaatikkoa. No sandaalit ja vesipullot ostettuamme matka jatkui kohti sitä rataa, kello kävi jo melkein puoltapäivää eli pikkuhiljaa radalla jo valoja suoralla sytyteltiin.



Se kisa oli muuten hieno kokemus - tuntui kuin olisi kotiin tullut! Paljon Ducatisteja eikös tainnut hallitseva mestarikin ajaa oikealla merkillä? Itse kisa nyt ei lähtösuoralla ihan kauheasti tarjonnut mutta onneksi oli screenit. Tavattiin kaks italialaista herrasmiestä ruokalassa yhteinen kieli puuttui mut niin vaan pystyin kertomaan mistä ollaan, millä ajellaan, juu ollaan käyty tehtaalla Bolognassa ja Italiassakin kolme kertaa, Jarno Saarinen oli kova mut oma idoli on Carl Foggy Fogarty ja jos Italiasta joku niin Capirossi, herrat naureskeli ja näytettiin kuvia reissusta jne. Isänniltä vaan tahto jutut katketa aina kun ohi käveli joku varikkotypy, olivat kyllä siinä mielessä Italiaanoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Herrat oli Brembon jarrutehtaalla hommissa en usko et ihan linjalla vaan jossain paremmissa hommissa passit oli kunnossa. Kisoissa voittoon ajoi Biaggi. Oma ihmetys oli Bemarit, eikö niillä supertehokkailla pärjääkään no ei näköjään ku on ajomiehet edessä



BRNOsta mietittiin sitte et Prahaan vai täh, lähdettiin kuitenkin kohti Wieniä. Mitäs siellä? No tuota olihan sekin upea paikka vaikka emäntä ehkä saikin enempi irti oli jotain kuninkaanpalatsia vai keisarin sittenkin? Paljon nättiä ja olut sielläkin juotavaa. Keskustassa bongasin Ferrarivuokraamon mut ei tullut kysyttyä mitä tunti Maranelloa olis maksanut. Mozartin kotikämppä (kolmen vuoden ajalta) on muuten karmein turistihuijaus eli stay away, mut nähty nyt sit sekin. Sen kadun varrella joka näkyy Mozartin kämpästä (hyvin kuvailtu) saa pikku kahvilasta (toinen kahdesta) hyvää safkaa halvalla, sacherit tuli ja isäntä toivotti hyvät ruokahalut. Puhui paremmin suomea kuin me saksaa, syy oli suomalainen naisystävä. Kippistä toivotteli ja korjas et eihän sitä vedellä skoolata.

Wienistä veri veti jo alpeille mut koska aikaa oli päätettiin et käydääs Unkarissa kun ei olla koskaan käyty ja nehän puhuu melkein suomen kieltä heh heh. No Unkarin puolella tuli eka tankkaus ja taas mietti että mitä helkkaria makso 7500 mut toisaalta jos bensalitra maksaa 400 niin kai se tankkauskin sitten. Eurojahan tuossa paloi hiukan yli 30





Unkarissa oltiin yötä Gyorissa muistaakseni eka. Hauska paikka sekin. Jostain syystä ei muistikuvia Jatkoimme Budapestiin, vasta reissun jälkeen kuultiin että toinen puoli Tonavaa on kuulemma Buda toinen ranta se pest, tiedä onko siinä perää sitten.



Budapest ja Unkari oli prkleen kuuma, yhtä tasankoa ja päivälämmöt huiteli 35 astetta. Ajo oli tuskaa kun ilmajäähy puski kaikki lämmöt nivusiin no olis voinu tulla räntääkin joten valitus pois. Siihen asti reissulla oli satanut vain Varsovassa, muuten sai lämmössä venytellä jäseniään. Budapest oli magee ja hotellikin oli neljän tähden design-hotelli eikä ollut kallis. Laukkupoika oli avulias ja neuvoivat muutenkin hyvin. Pyörät jätettiin kadulle eikä ne kiinnostanu ketään koko aikana. Hotelli pesi meitin likapyykit, joka oli kivaa, mutta laskutti siitä melkein huoneen verran rahaa, joka oli vähempi kivaa. Huone oli tarjouksessa 60 euroa, pyykit makso 38 euroa. Veikkaan että pesulassa oltais selvitty 3 eurolla. No, ei tarvinnu miettiä. Buda on ihan best ja sinne pitää mennä joskus uudelleen, ehkä kevät/syksy ettei olis noin kuuma.

Unkarista sitten taas kohti Alppeja, piti pysähtyä siinä Balalaikka-järvellä mut oli niin hyvät ajokelit ja fiilis puksuttaa ettei jaksettu. Ajeltiin yhtä kyytiä Sloveniaan ja varattiin hotelli Mariborista ennakkoon. Ikävä vaan että hotelli ei ollut "ihan" keskustassa, ja eihän se kartasta näkynyt että sen laaksossa olevan kaupungin ja hotellin välillä on 1300 metriä nousua vuoren rinnettä. No tie sinne vei juujuu mutta opasteet puuttuivat ja ilta pimeni nopeasti. Navi ohjas meitin kerran jollekin prkleen kilipolulle joka oli siis soraa ja nousi suoraan ylöspäin aika nopeasti. Urheasti se vaimokin tuli perässä monsterillaan vaikka ei ollut varmasti helppoa pilkkopimeässä. U-käännös siellä vei aikaa mutta oli oikea ratkaisu, takaisin päin tultiin vauhdilla (alaspäin) ja ainoa kerta missä ABS-jarrut joutu töihin itsellä (takapyörä raksutteli).

Sitten soitto hotellin respaan ja mies hoki siellä että oikealla tiellä ollaan you are in the valley yes no minä että yes yes johon mies että 10 - 15 minuuttia menee vielä soittele kun tuut isoon risteykseen. No menihän siinä 15 ainakin ku sohlattiin ylös, sitten soitto ja mies että noniin siitä 15 minuuttia ja soittele jos tulee jotain. Ajettiin niin pirusti ja taas oli pakko soittaa kun valot hävis horisonttiin vuorella "yes yes 15 minutes" hoki ukko vaan voi prkl. Hauska yksityiskohta oli se että kyseisen hotellin opasteita ei ollut missään, mutta noin 40 muun hotellin taulut vilisi ohi koko ajan.

Vihdoin yöllä löydettiin paikka naama täynnä hyttysiä ja pieni väsymys niskassa. Kiva bonus oli tulikuuma hotellihuone ilman ilmastointia. Aamulla kun ajettiin vuorelta alas ihmettelin ettei käynyt mitään tiukkaa oli ajella päivänvalossakin syheröitä. Maribor onkin enemmä laskettelupaikka, sinne sit talvella uudelleen joskus.

Näkymä hotellin aamiaispöydästä



Siitä ajeltiin Ljubljanaan jossa pyörät parkkihalliin ja kamojen vaihto siinä paikalla. Sitten kävelemään ympäri kylää kivaa oli vaikka oltiinkin tuolla just keväällä käymässä. Naurettiin ranskalaisia kielikurssilaisia jotka nolas itteään keskustan torilla jollain ryhmäleikillä.



Matka jatkui Bledin pikkukylään, joka on Itävalta - Unkarin ajoilta ollut ylimistön rantalomakohde numero uno, siksi mekin sinne no ei oli sopivan matkan päässä. Majoituttiin Pension Union nimiseen mestaan joka on ehdottomasti motoristiystävällinen paikka no omistajat varmasti ovat yhtä ystävällisiä kaikille. Huone oli vanhassa toimistossa mikä oli outoa mutta isännät tekivät ruoan itse avotulella joka oli kyl hienoa. Bled on todella hieno paikka suosittelen kaikille, harmi vain että tokana päivänä satoi ja jäi sitten suunnitellut kanoottireissut ja muut vähemmälle. Luontomatkailusta tykkäävät löytävät tuolta kyllä kaiken mahdollisen kirjaimellisesti. Kaupunki on pieni mutta hieno, saaressa olis pitänyt käydä mut ei ehtinyt.



Bledistä ajelimme taas Itävaltaan ja Graziin. Se vasta komee paikka onkin, keskellä kylää pikkuinen vuori ja itse kylä on vanha ku mikä. Tänne osui reissun hienoin hotelli, viis tähteä ja melko edullistakin vielä. Pyörät parkkiin hotellin eteen ja en tietenkään maksanut pysäköinnistä, parkkipirkot oli tuimana mut nou lappua. Grazissa on hieno vanha kaupunki ja linnoitus vuorella. Jos menee linnoitukselle kannattaa kiertää vuorta sen verran että löydät funicularen, eli hissin joka vie jollain eurolla ylös kivasti konevoimalla. Jää voimia kävelyyn sielläkin...alaspäin pääsee samalla tai sitten voi kävellä portaita joka on ilmaista. Portaissa voi hymyillä vastaan tuleville jotka on sydänkohtauksen ja välittömän kuoleman rajamailla. Nousua on ja portaita riittää...



Historiaa riitti ja pidempäänkin olisi voinut olla, mut me haluttiin sinne Alpeille ja Grossglocknerille, josta tulisi vaimon eka alppikokemus. No seuraava majoitus piti olla ihan Grossin nurkilla mutta jotenkin kartta teki tepposet ja oltiinkin jotain 40-50 kilometriä sieltä, tai no 70 tais olla Hochalpenstrassen maksuportille. Yritin etsiä kämppää muistaakseni Lienzin kaupungista mutta sen "lähellä" ollut B&B olikin sitten jossain lähempänä Italiaa. Tarttis olla läppäri niin olis helpompaa, älykännykän ruutu on vaan niin pieni eikä se netti oikein näytä samalta



No, eipä tuo haitannut vaikka majoitus olikin hiukan sivussa, ajamaan tuonne oltiin tultu. Joten ajeltiin sitten Innervillgartenista (kylä jossa oltiin) seuraavana päivänä Grossille. Matkalla oli joku stau jossain josta paineltiin sitten saman tien ohi, siinä tuli vastaan pari suomalaista pyörää morjestin ohi mennessä että miltäs alpit näyttää toinen huikkas että komee pyörä ja matka jatkui ajattelin että eiköhän sen verran suomen kieltä nyt voi lomallakin puhua...



Yläilmoja kohti ja vaimolla meinas alkaa hirvittää kun itseäkin pelotti näin Satakunnan miehenä että helkkari mitä mäkiä täällä päin ja miksei ne tee tunnelia Mutta päästiin ylös ja jälkikäteen oli hyvä että sain katsella vähän paremman puoliskon tulemista en intoutunut sen enempiä availemaan vaikka Ducatissa kulkupuolta riittäis just tuohon ympäristöön ihan hyvin. Toista kertaa elämässä tuolla, edellisestä reissusta ehti kulua yli 15 vuotta toki ja isä ei ollut nyt mukana - toisaalta sai itse ajaakin



Grossilla törmättiin uudelleen suomikaravaaniin joka oli siis perhe Turusta, paikallisten (siis turgulaisten) varmasti hyvin tuntema sakki TUMPin vaikuttajahahmo kärjessä. Turistiin niitä näitä ja kivaa tuntui olevan turgulaisillakin. Mitä nyt haukkuivat maitojunalaisiksi kun kerrottiin että Munchenistä Hampuriin kuljetaan junalla. Meinasin jo hermostua ja tokaista että mepä ajettiin ekana päivänä se melkein tuhat kilsaa kun tajusin että oli turkulaista huumoria, mitä ei vaan porilainen heti tajua, tua noi tiäräksää.



Me ajettiin Hochalpenstrasse sillai väärin päin että mentiin etelästä pohjoiseen, kun se ehdottomasti kannattaa ajaa pohjoisen kautta etelään. Näin suurin nousu jää alkupätkälle eikä niin kuin meille, loppupätkälle. Olis ollu kivempi nousta pitkään ku laskea, laskiessa kun vauhti on nollassa ja moottorijarru päällä mennään koko ajan. Autot oli tiellä mut bussikuski teki viksusti tilaa kun olin pari autoa ohittanut alamäessä. Vaimoa venailin jossain yli 13% laskussa muistaakseni hauska pysäkki kun ei pyörä pysynyt vaihde päällä sammuksissa paikallaan, piti jarrulla pitää.

Ducatissa oli pieni hauskuus joka noita alppipätkiä ajaessa oli vähemmän hauska - moottorijarrussa vaihde pomppas pari kertaa välivapaalle. Pajalle tuo menee loppukesästä aiheesta, meinasin pari kertaa olla ojassa (ekan kerran Sloveniassa pilkkopimeällä vuorelle) joten ei hyvä.

Grossit tuli nähtyä ja vaikka niitä passoja olis sata niin itselle tuo oli se pätkä johon piti nyt päästä. Loput käydään läpi sitten tulevaisuudessa.

Loppumatka olikin vähempi innostavaa - Grossilta tai majapaikasta Innervillgartenista oli kirjaimellisesti kivenheitto Italiaan (majapaikan pihasta 4 km kävellen, 15 pyörällä) joten ajettiin Italiaan sitten seuraavaksi. Toki käytiin vain kahvilla jotta saatiin kuva että pyörä joka oli sieltä tullut härmään noin 1,5 kuukautta sitten oli siellä jälleen! Ja maailma pelastuu!

Italiassa ollaan ajettu ennenkin mutta silti iski tyhjää kun tultiin autostradalle portille: vaimo tökkäs viereen niin kuin parkkihalliin ajettais, yhdessä yhdellä lipulla. No otin lipun ja ihmettelin hetken että saiskos toisen, eikä tietenkään kumpikaan tajunnut ajaa portista jotta toinenkin sais lipun.

Arvaahan sen että noin 30 km myöhemmin maksuportilla alkoi hirveä huuto...ei auttanut hätävalheet että lensi tuulilasin alta vaan sakkoa siitä tulee tietysti. No se oli tavallaan tiedossakin jo, en kyllä ymmärrä mitä mietittiin. Tunnelma oli muutenkin jo apea kun jossain passossa tuli jääkylmää ilmaa vastaan ja vettä, oli kuin olis ajanu kylmiössä jossa sataa. Ilman lippua ajaminen maksoi 70 euroa, lipulla pääsi 7 eurolla.

Itävallassa sade yltyi kaatosateeksi ja sehän ei ole kivaa missään välineessä purjeveneestä polkupyörään. Eikä ollut meilläkään. Innsbruck oli eka suunnitelmissa mutta siinä kohtaa sitä vettä tuli niin maan perkuleesti hyvä että kyltit nähtiin viittoilin vaimolle että prkl mennään ja perillä päätettiin että joku toinen kerta sitte ku ei sada kaatamalla.

Yöpaikka olikin sitten jo Saksan puolella, rajajoen toisella puolella olevassa pikkukylässä. Onneksi majapaikan isäntä oli mukava ja B&B:n tai gasthausin huone enemmän kuin tilava - se oli siis yksiö omalla keittiöllä, kahdella parvekkeella ja olohuoneella makuuhuoneen lisäksi. Kylä oli Kiefersleden ja ravintoloita löytyi yksi pizzerian lisäksi. Ruoka oli hyvää ja edullista, oluttakin sai



Sitten Müncheniin ja siellä itsellä yksi kohde ylitse muiden, BMW Welt ja Museo. Kyllä, vaikka Ducatilla ajelenkin ja nimeen vannon, niin BMW on nuoruuden juttuja isällä kun tämmöinen on tai kaksikin tallissa K-sarjaa. Lisäksi olin sattuneesta syystä käynyt junnuna BMW-museossa joten se piti nähdä senkin takia. Harmi vain että museo oli sitten tietty kiinni, nähtiin jotain sen alakerrasta mutta kaikki prätkät yms. jäi näkemättä prkl. Kuulemma jotain hommia kesken. No lohdutukseksi vuokrasin sitten avobemarin (23 euroa tunti) ja kierrettiin sillä Münchenia. Oli muuten outoa ajaa autoa kun ei ollut useampaan viikkoon nähnytkään.



BMW Welt on kyl ihan hieno kokemus vaikka tietty merkin harrastajat sieltä enempi saavatkin. Mutta ajettiinhan siellä enduroakin...

Münchenissa lastattiin pyörät illalla siihen kuuluisaan maitojunaan joka olisi aamulla Hampurissa. Siitä olisi sitten enää yksi luikautus Traveen josta laivalla Suomeen.

Hampuriin oli kuitenkin jätetty yksi päivä onhan sekin iso kaupunki ja se laulukin kertoo siitä yhdestä alueesta...joka ei ollutkaan ihan niin hurja kuin Irwin maalaili muistikuviin. Itse asiassa petyin aika lailla kun ajeltiin jo tullessa kaupunkiin se Reeperbahn, mutta kait se päiväaikaan pitää siisti ollakin.

Hampurissa oli pari paikkaa ylitse muiden: Prototyp-automuseo ja Miniatyr Wunderland. Ensinmainittu on helmi automuseo jos tykkää ns. vintage speed -jutuista, ja minähän tykkään kun toinen harrastuskohde on '59 kupla remmiahtimella. Vaimolla teki tiukkaa vaikka '72 kuplavolkkari on hänelläkin (ja viritetty sekin) kun taas itse otin noin 200 kuvaa kaikenmoisista kaasuttimista ja ilmanputsareista



Miniatyr Wunderland on taas jotain johon hävettää mennä aikuisena (siis maailman suurin pienoisrautatie) ja josta ei tahdo millään lähteä pois! Tultiin klo 19 ja lähdettiin kun paikkaa oltiin sulkemassa kello 22, ja juostiin paikka läpi. Ei ollut vaikea uskoa netistä luettua kuinka aikaa saattoi kulua 10 tuntiakin. Kumpaakaan paikkaa ei voi oikein sanoin kuvailla, kannattaa käydä. Mainittakoon nyt että sitä rautatietä oli jotain 350 km ja yhdessä tilassa on Skandinavia, jossa on meri, jossa taas on 30 kuutiota (!) vettä ja radio-ohjattavat rahtilaivat

Toki jostain syystä Sakemannit olivat laittaneet Kiirunan Suomen alueeksi

Hampurista ajeltiin pikku pätkä Lyypekkiin, jossa syötiin jätskit italialaisessa jäätelopaikassa (omistaja on Ducatista) ja sen jälkeen Traveen illalliselle. Sen jälkeen reissun viimeinen siirtymä ulkomailla eli Skandinavienkai osoitteeksi ja lauttarannasta single malttia sivulaukkuun ja veneeseen tylsistymään.

Ens kesänä uudelleen!

[GT78]

Jaahas parit kuvat lisätty...

[Karza]

Monesta muustakin jutusta eri mieltä mut yks nousi eniten pintaan eli Grossglocknerin "oikea" ajosuunta, se on kyllä etelästä pohjoiseen... ...valtava määrä upeita erilaisia lähes täydellisiä mutkia joissa saa kantata aivan renkaan reunoille saakka.... ..ei se alaspäin ole läheskään niin mageeta kun pitää jarrutella koneella jatkuvaan...

[mchuurre]

ei se alaspäin ole läheskään niin mageeta kun pitää jarrutella koneella jatkuvaan...

....hei, kyllä se menee niin että alas -hanaa!- kuten ylöskin mutta kovemmilla mulla ainakin jarrut oli ylöspäin mentäessä (GT:llä)

Mutta kukin tavallaan

[Karza]

Kuules Huurre, kyllä mekin alas mennään kaasu aikas kovalla, sen takkii juuri moottorijarrua pakko käyttää koska pelkillä normijarruilla(ABS) ei pysähdy enää ENNEN KURVAA niistä vauhdeista millä vedetään... ..tervetuloa mukaan vauhtia tarkistamaan ensi kesänä...

[mchuurre]

Nositähänmieki.....oukki-doukki ! Noin se meneekin, luin tuosta vaan että: "jarrutellaan koneella jatkuvaan"

Kiitos kutsusta, voinhan ottaa tuon vaikka "haasteena"....

[Karza]

OK.

[GT78]

Öh, ei tässä ollut tarkoitus mitään haasteita laittaa menemään

Mut itse tykkäsin siis enempi ylämäkeen ajosta, moottorijarrulla se nyt vaan on ehkä sillai jarruttelevampaa ku taas ylöspäin saa päästellä kaasulla helpommin. No en ole mikää alppiexpertti ja makunsa kaikilla

Itsellä lievää epämukavuutta teki tuo moottorijarrussa välivapaalle pomppaaminen, voin kertoa että se ei ole millään vehkeellä enää hauskaa noissa ympyröissä!